Toivottu raskaus ahdistaa

Vanhanaikainen käsitys että pitäisi olla naimisissa kun saa lapsia.

On ihan normaalia käydä läpi asioita elämän muuttuessa, onhan kyse isosta muutoksesta.

Sinuna en vertaisi tilannetta muiden elämiin ja naimisiin ehtii kyllä.

Ihan normaalia. Mua ahdisti molemmissa raskauksissa. Se tarkoittaa mm. sitä, että ymmärrät asiaan liittyvän vastuun.

Normi kriisi. Varmaan lähes kaikki ahdistuu jossain vaiheessa raskautta. Minä jopa masennuin. Nyt olen maailman onnellisin 9 kk vauvan äiti. Olsn nauttinut vauvasta koko ajan ja masennus loppui mulla synnytykseen, vaikka luulin että se jatkuu. Olen pärjännyt hyvin, vaikka vauvalla oli koliikki ja valvottaa paljon.

Ensin naimisiin. Kiireesti ennen kuin lapsi syntyy ns.aviottomana.

Pienet häät, ei tarvi stressata.

Vierailija kirjoitti:

Normi kriisi. Varmaan lähes kaikki ahdistuu jossain vaiheessa raskautta. Minä jopa masennuin. Nyt olen maailman onnellisin 9 kk vauvan äiti. Olsn nauttinut vauvasta koko ajan ja masennus loppui mulla synnytykseen, vaikka luulin että se jatkuu. Olen pärjännyt hyvin, vaikka vauvalla oli koliikki ja valvottaa paljon.

Lisään vielä, että ihan turhaan ahdistuin. Ihan loppuraskaudesta vasta aloin nauttimaan kunnolla. Osta söpöjä äitiysvaatteita ja hemmottele itseäsi. Muutoksesta voi nauttia ja heittäytyä uuteen maailmaan. Se rakkauden määrä lasta kohtaan mullisti minut täysin, vaikka pelkäsin etten rakastu lapseen.

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia käydä läpi asioita elämän muuttuessa, onhan kyse isosta muutoksesta.

Sinuna en vertaisi tilannetta muiden elämiin ja naimisiin ehtii kyllä.

Totta, varmaan epänormaalinpaa, jos ei yhtään mietityttäisi. Mitä vaan voi kuitenkin olla tulossa! Pitää yrittää olla miettimättä, mitä muut ajattelee. Vaikka eihän vielä olla edes kerrottu juuri kenellekään. Tässä vaiheessa kaipaisin vertaistukea ja helpointa olisikin, jos sitä saisi kavereilta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Mua ahdisti molemmissa raskauksissa. Se tarkoittaa mm. sitä, että ymmärrät asiaan liittyvän vastuun.

Kiva kuulla, että kipuilu kuuluu asiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normi kriisi. Varmaan lähes kaikki ahdistuu jossain vaiheessa raskautta. Minä jopa masennuin. Nyt olen maailman onnellisin 9 kk vauvan äiti. Olsn nauttinut vauvasta koko ajan ja masennus loppui mulla synnytykseen, vaikka luulin että se jatkuu. Olen pärjännyt hyvin, vaikka vauvalla oli koliikki ja valvottaa paljon.

Lisään vielä, että ihan turhaan ahdistuin. Ihan loppuraskaudesta vasta aloin nauttimaan kunnolla. Osta söpöjä äitiysvaatteita ja hemmottele itseäsi. Muutoksesta voi nauttia ja heittäytyä uuteen maailmaan. Se rakkauden määrä lasta kohtaan mullisti minut täysin, vaikka pelkäsin etten rakastu lapseen.

Onpa mukava kuulla, että asia kääntyi parhain päin ja nyt menee hyvin! Kiitos kommentistasi.

Tykkään lapsista, mutta varsinaista vauvakuumetta en ole kokenut enkä usko, että minulle sitä tulisikaan. Olen aina ajatellut haluavani äidiksi ja nyt aika tuntui olevan sopiva. Aloin jopa pelkäämään lapsettomuutta.

Vielä olen niin alussa, etten toisaalta uskalla liikaa tuudittautua siihen, että lapsi on tulossa.

Voimia raskauteen! :)

Noi tunteet, et elämä on nyt ohi on varmasti tuttuja useammallekin äidille..

Mut ei se oo, sisältö vaan muuttuu :) ei pidä jäädä murehtimaan, mitä muut voi tehdä ja miten ne saa mennä miten haluaa, kun niillä ei ole lapsia.. lapsettomat ei pääse kokemaan, niitä ihania asioita mitä vanhemmuus tuo mukanaan.. ensimmäiset hymyt, askeleet, naurut, sanat, hulvattomat jutut ja se vilpitön rakkaus mitä lapsi tuntee vanhempaa kohtaan.

En vaihtaisi tätä elämää mihinkään, vaikka raskaitakin hetkiä on ollut.

Hei! Älä huoli. Itse en koskaan kokenut varsinaista vauvakuumetta enkä ole ikinä ollut "äidillinen". Meilläkin tehtiin yhteinen päätös hankkia lapsi ja ehkäisy jätettiin pois. Tulin raskaaksi seuraavasta kierrosta. Koko raskauden tunteet vaihteli innostuksesta katumukseen. Välillä mietin että mitä olen mennyt tekemään ja paniikki iski. Kun tyttö syntyi niin äidinvaistot heräsi ja aloin hoitaa vauvaa. Sitten kun näet sen vauvan ensimmäisen kerran niin ne pelot ja ahdistukset unohtuu nopeasti :) Nyt Tyttöni täyttää 4 ja on maailman rakkain. Toki silti joskus tulee tunne että mitä on mennyt tekemään kun lapsi huutaa ja kiukkuaa uhmaansa koko ajan. Ne tunteet vaihtelee laidasta laitaan, ei kannata ihmetellä.

Normaalia kasvua.

Naimisiin ei ole pakko mennä, se ei loppujen lopuksi sido mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Voimia raskauteen! :)

Noi tunteet, et elämä on nyt ohi on varmasti tuttuja useammallekin äidille..

Mut ei se oo, sisältö vaan muuttuu :) ei pidä jäädä murehtimaan, mitä muut voi tehdä ja miten ne saa mennä miten haluaa, kun niillä ei ole lapsia.. lapsettomat ei pääse kokemaan, niitä ihania asioita mitä vanhemmuus tuo mukanaan.. ensimmäiset hymyt, askeleet, naurut, sanat, hulvattomat jutut ja se vilpitön rakkaus mitä lapsi tuntee vanhempaa kohtaan.

En vaihtaisi tätä elämää mihinkään, vaikka raskaitakin hetkiä on ollut.

Juuri näin itsekin ajattelen. Itsellä kaksi lasta 3 ja 6 vuotiaat :)

Minulle kävi ihan samoin esikoisen kohdalla. Tulin raskaaksi todella nopeasti ja vaikka minusta oli kiva olla raskaana (oli helppo raskaus), niin mietitytti, mitä ihmettä olin mennyt tekemään. Äidinrakkaus iski sitten, kun lapsi oli jo kuukauden ikäinen. Lapsen ollessa viisi kuukautta itkin, että tällaistako se minun loppuelämä tulee olemaan. Sitten tajusin, että lapsihan kasvaa joka päivä. Toisen lapsen kohdalla mitään noista ei ollut, kaikki tuntui sujuvan hetkessä. Lapset on jo isoja enkä voi edes kuvitella elämää ilman heitä.

Jokainen reagoi omalla tavallaan ja jokainen reaktio on normaalia. Tottakai se ahdistaa ja pelottaa aluksi, mutta kyllä se ohi menee :)

Hyvin se menee ja Onnea! 

Kiitos teille kaikille tsemppaavista kommenteista! Kyllä se aina helpottaa, kun ei ole ajatustensa kanssa yksin.

Ap