Vaatimaton marttyyrisukuni ja minä, joka en suostu asettumaan muottiin

Äitini, mummoni, tätini, moni serkkuni... "Ei minun unelmillani ole väliä, eikä minua tarvitse huomioida"-ihmisiä.
Kun äidilleni tulee vieraita, äiti seisoo kädet puuskassa että "ottakaa te vain, ei minun tarvitse".. Marttyyri.
Minä en ole ikinä suostunut sopeutumaan muottiin, en osaa olla hiljainen enkä vaatimaton ja olen koko elämäni saanut lukea rivien välistä paheksuntaa ja että käytökseni ei ole sopivaa. Suurin syntini oli mennä taidelukioon , kun se omien unelmien jahtaaminen on kiellettyä. Olen nyt 33-vuotias eikä minun tee mieli olla vanhempieni kanssa tekemisissä, ovat sellaisia ankeuttajia että lyhytkin tapaaminen vie voimat! Kaiken lisäksi äitini koettaa tyrkyttää vaatimattomuttaan lapsilleni, mikä pistää vihaksi. Että älkää tytöt unelmoiko, kun ei se mitään kannata.. voi helvetti nyt.