G: Oletko lihaksistoltasi jäykkä? Esim. jumpatessa et taivu yhtä hyvin kuin muut yms.

Olen niin taipuisa että saan väänettyä itseni vaikka mihin asentoon. Kun taivutan itseäni kohti varpaita saan kyynärpäätkin lattialle.



Mutta uskon että on osittain perimää, ja osittain myös harjoittelua. Kun tarpeeksi usein taivuttaa itseään, niin kudos tai lihakset antaa enemmän periks.

urheilen kyllä, mutta venyttely ilmeisesti jää turhan vähälle. on myös varmasti perimästäkin minulla kiinni.

Olen hyvin epäliikunnallinen ja kömpelö, mutta taivun helposti melkein miten päin vain.



Se on selvästikin jotain mikä kulkee meidän suvussa.

jos notkistua haluat, niin mene aloittelijoiden astangajoogaan. ei ole "kilpailulaji" notkeuden suhteen, vaikka liikkeet ovat osittain melko hurjia. hyvä ohjaaja osaa auttaa liikkeet jäykkien kohtien "yli" ja kroppa oikeasti notkistuu. suosittelen.

Olen kömpelö ja epäliikunnallinen, tosin tosta olen vapautunut jossakin määrin harjoituksella.

Mutta notkea olen ollut aina, ja ajottaisesta liikkumattomuudesta huolimatta pysynyt notkeana.



Kumpaakin lajia voi harjoittaa mutta erityisen hyväksi ei voi tulla jos ei ole luonnostaan tietynlaista perimää takana.

Eihän kaikista tule pitkän matkan juoksijoita tai pikajuoksijoitakaan, tahi kuulantyöntäjiä...

vaikka joogaisin tai tekisin pilatesta. Yritetty on. Mutta toki se sentään vähän paranee kun pari kuukautta venyttelee. Ja asento paranee venyttelemällä myös, samoin esim jalan virheasennosta johtuvat liaskivut lenkkeilyn tai kävelyn jälkeen. Niiden takia mä aloin venyttelemään ja auttaa se niihin. Mutta kankea olen edelleen kuin ruosteinen ruuvi...

periksi antavuudesta, ei lihasten jäykkyydestä. Se on pitkälti synnynnäistä mutta toki venyttelyllä voi notkeutta saada lisää. Mä esim. olen taipuisa luonnostani ja saan nopeasti syvennettyä taivutuksia, kun vähän joogaan.



Venyvistä kudoksista on muuten usein hyötyä synnytyksessä: paikat aukeaa helpommin ja kipuja on vähemmän. Miinuksena ainakin mulle tuli sitten se, että kudokset ei palautuneet ihan ennalleen vaan jäi turhaa löysyyttä, jota saa jumpata urakalla tiukemmaksi...

Ei kyllä yhtään ole yhteistä.

Repesin ja paikat ei meinanneet aueta millään. Ja olen aina ollut ylinotkea. Ja tuli muuten raskausarpiakin paljon.

Lihasten joustavuus on hyvä asia, kertoo lihasten kunnosta (siis rentoudesta, terveydestä yms jumien puutteesta). Sitä voi parantaa venyttelemällä, kukin omista lähtökohdistaan.



Sen sijaan nivelten yliliikkuvuus on paha juttu, se alkaa oireilla yleensä viimeistää nelikymppisenä. Yliliikkuvia niveliä pitäisi tukea vahvoilla lihaksilla ja varoa asentoja, joissa taipuu liikaa.

Mä olen ollut aina tosi jäykkä, vaikka harrastin lapsena voimistelua ja baletissakin kävin. Oikein kovalla harjoittelulla ja venyttelyllä saan taivutettua sormenpäät lattiaan, mutta en yhtään pitemmälle. Yliliikkuvat nivelet taas oli riesa koulussa esim. telinevoimistelussa. Kun olin fibromyalgiakuntoutuksessa, mun käsiä näytettiin oikein malliesimerkkinä yliliikkuvista nivelistä.

Liikun aika paljon ja venyttelen aina lenkin jälkeen ja n. 2 tuntia lenkistä. Ei auta. En ole koskaan saanut kämmeniä lattiaan, sormenpäät korkeintaan jos oikein pinnistän... Lapsesta asti olen ollut tällainen, vauvana olen ollut ylijäntevä. Hiihdin nuorempana kilpaa ja aina olen kyllä muistanut lihashuollon.

Ei ainakaan minun kohdallani vaikeuttanut synnytyksiä, kahdessa viimeisessä synnytyksessä avautumisvaihe kestänyt reilu puoli tuntia!

Eli kyllä se aika pitkälle synnynnäistä on. Pääsen suht. helposti risti-istuntaan, mutta kädet eivät kyllä mene lähellekään lattiaa suorin jaloin. Monet helppoina pidetyt joogaliikkeet ovat minulle edelleen liian vaikeita. (Mutta kaikissa ei onneksi tarvita notkeutta)

aina ollut. En pysty istumaan jalat suorana selkä seinää vasten, en sitten millään. Silti minulla on löysät nivelet.