Soluasunnossa asuminen

Usein kalustamattomissakin huoneissa on kyllä seinään rakennettu vaatekaappi:) Ja ei ole yhteisiä tavaroita hoasin puolesta, mutta sopimalla kämppisten kanssa olen itse selvinnyt. En ostanut kahvinkeittimiä ym itse vaan katsoin mitä muilla asujilla on. Mulle on sattunut niin kivoja kanssa-asujia että sain käyttää esim heidän imuriaan, ja vastavuoroisesti kun ostin pesukoneen, kämppikset saivat käyttää sitä. On kaikkien etu, ettei keittiössä ole kököttämässä neljää kahvinkeitintä :D Toki omistajalla on etuajo-oikeus laitteen käyttöön.

Niin, ja meillä oli omat kerrokset jääkaapissa mihin ruoat laitettiin. Kahvin ym yleisruoka-aineiden ostosta sovittiin yhdessä. Hoasin asunnoissa joissa olen ollut, on keittiössä (lukittavat) kaapit, joissa lukee huoneen numero. Näin ei toki kaikkialla. Sovittiin aina, että kerran viikossa joku siivoaa yleiset tilat- oma huone sai olla läävä :dd Jokainen tiskasi omat tiskinsä ruoan jälkeen.

Älä muuta, ei ole täysjärkisen hommaa. 

Kysy pliis ennenkuin lainaat kodinkoneita. Ja muista hankkia pikkujutut, kuten käsisaippua, pyyhe ja tiskiharja itse, niitäkään ei soluasunnossa tarjota "talon puolesta".

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta, ei ole täysjärkisen hommaa. 

Miksi alapeukku, se on totta. Se asumismuoto nyt vaan ei ole ihmistä varten.

Ostin (jotain sain myös ilmaiseksi) kahvinkeittimen, pienen jääkaapin, vedenkeittimen, leivänpaahtimen ja silitysraudan omaan huoneeseeni. Yhteisessä jääkaapissa oli omat hyllyt, mutta haju oli kuvottava. Siivous hoitui, jos siivosin. Imuria ei ollut, mutta ei se pakollinen ole. Ei ollut mattoakaan yhteisissä tiloissa. Ihan hyvin meni, ihan mukavia kämppiksiä muuten olivat. Osta myös korvatulppia ja kunnolliset kuulosuojaimet. Joskus olivat tarpeen nekin.

Kannattaa tosiaan niitten muitten kämppisten kanssa jutella yhteisistä tavaroista

Soluista on sekä hyviä, että hirveitä kokemuksia. Hyvin menee, jos hygieniataso kaikilla sama, samoin yksityisyyskäsitys. Näillä pärjää, vaikka persoonina ei muuten natsaisikaan

Varaa jo muuttokuormaan kaikki pakollinen, esim. wc-paperi, tiskausvälineet, pressopannu jos juot kahvia.

Sitten kun tapaat kämppikset, sovitte miten asunnossa toimitaan.

Muista, että se on päivästä yksi myös sinun kotisi. Ei siis tarvitse olla vieraskorea = älä anna lupaa asioihin, joita et halua. 

Itse välttelin kämppiksiä niin etten saanut koskaan tietää miltä he näyttää. Toki näin heitä joskus mutta niin harvoin etten oppinut heidän ulkonäköään (minulla on jonkunlainen kasvosokeus).

Johan on negatiivista suhtautumista soluasumiseen. Minulla oli 70-luvun loppupuolella soluasunto eli kolmen huoneen ja keittiön asunnon huone uudessa opiskelija-asunnossa. Parasta juuri oli se, että tutustui juuri muiden tieteenalojen opiskelijoihin, moniin ihaniin persooniin, joita en omassa opiskelupaikassani olisi ikinä tavannut. Solukeittiössä parannettiin maailmaa ja istuttiin iltaa monia monia kertoja. Osan kesistäkin asuin yksin kolmiossa, kun muut olivat kesätyössä kotipaikkakunnallaan, minä Turussa. Opiskeluaika oli ihanaa aikaa, vaikka sitä ei ehkä silloin aina tajunnut.

No, ne seurusteluasiat olivat hieman joskus ilmapiiriä kiristäviä, kun joku toi kaverinsa pitemmäksi aikaa soluun. No sopuun niistäkin periaatteista päästiin. 

Riippuu ihan kämppiksistä miten yhteiselo sujuu. Itse asun onneksi vain kahden hengen solussa, ja vaikka ei paljoa jutella (viimeksi joulun aikoihin) eikä olla sovittu mitään siivousvuoroista niin osataan sanattomasti tehdä omat hommat. Ihan siistiä täällä on, eikä ole tullut ollenkaan tappeluita.

Kämppis tiskaa aina astiansa ruuan jälkeen, minä taas vasta parin päivän jälkeen. Kompensoin sitten sillä että pyyhin keittiön pöydät aina oman tiskauksen päätteeksi, tai kun ne ovat järkyttävän likaiset.

Jääkaappi ollaan jaettu puoliksi, kummallekkin oma hylly ja isompi yhteinen sitten jos pitää esim. uunivuoka laittaa jääkaappiin. Yhteisiä tavaroita on mikro ja vedenkeitin (kummatkin minun, muutin tähän ensin), imuria ei omisteta vaan vedetään lastalla ja tarvittaessa mopataan.