Kehopositiivisuus - puolustus itsekurittomuudelle

Mua on ihmetyttänyt näissä pienenkin kehopositiivisuuden absoluuttisissa vastustajissa, että haukutaan itsekurin puutetta, kun missä on itsekuri näillä ilmeisesti kehotäydellisillä silloin kun puhutaan vaikkapa hyvistä käytöstavoista tai aivojen kehittämisestä. Miksi itsekurin pitäisi koskea vain kehoa?

Sain itseni kuriin. Laihdutin ja sen jälkeen onnistuin tulemaan raskaaksi.  40-vuotiaana äidiksi. 

Kyllä kannatti!

Ihra on aina ihraa, vaikka voissa paistaisi.

Joku tykkää, mutta toiset ei.

Olen ymmärtänyt, että kehopositiivisuutta on hyväksyä luontainen ruumiinrakenteeltaan. Ei tarvitse muokata itseään salitreeneillä tai leikkauksilla.

Minusta on kehonegatiivisuutta olla välittämättä ja arvostamatta omaa kehoaan antamalla sen paisua ja altistua lihavuussairauksille.

Mistä itsekurin ihannointi on juurtunut suomalaiseen kulttuuriin? Martti Lutherin opeista? Elämän pitää olla mahdollisimman vaatimatonta ja nöyrää ja pitää olla ahkera työntekijä. Nykyään, kun arki on sillä tavalla helppoa, että kunnon kansalaisen merkkinä ei ole puusavotan tai viisilapsisen huushollin pyörittäminen ilman kodinkoneita, pitää omaa luonteenlujuutta osoittaa elämän pieniin nautintoihin, kuten syömiseen, kohdistuvalla itsekurilla.

Ymmärrän ylipainon terveysriskit, mutta minusta itsekurin nostaminen itseisarvoksi on aika naurettavaa. Itse ajattelen terveellisiä elämäntapoja mieluummin nautinnon kuin kieltäymyksen kautta. Syömällä terveellisesti pysyy olo hyvänä ja energisenä.

Jos olette niin hyviä pitäkää omana tietona älkääkä tulkoon haukkumaan muita.

Lainaus: Jos olette niin hyviä pitäkää omana tietona älkääkä tulkoon haukkumaan muita.

Sovitaan niin. Mutta sovittaisiinko vastavuoroisesti sitten niin, että te selvästi ylipainoiset tuotte tässä bopo:ssa kaikki näkökulmat esille, reilusti ja rehellisesti, ei vain ne "vaaleanpunaiset aatokset" vartalon hyväksymisestä. Tarkoitan tällä sitä, että kaiken ulkonäkökeskustelun ohella käsittelisitte kehopositiivisuutta myös esim. terveysnäkökulmasta katsottuna ja mainitsisitte siitä jotakin positiivista. Ai niin, kun sitä ei oikein tahdo löytyä. Eli tietyt tosiasiat peitetään kaikenlaisella ulkonäkökeskeisellä "hattaralla" ja kummallisilla positiivisilla ylistyslauluilla.

Selkeä ylipaino, tai jopa jo pienempikin, sisältää terveysriskejä. Sitäpaitsi en ole koskaan kenenkään laihduttaneen kuullut tai lukenut sanoneen, että ottaisi mielummin painavamman itsensä takaisin. Jos joku tietää jonkun näin sanoneen, hihkaiskaa. Tällä tarkoitan nimenomaan selkeästi ylipainoisia, en niitä, jotka ovat normaalimitoissa ja ovat lihoneet muutaman kilon ja toteavat, että ovat nyt tyytyväisiä, kun esim. eivät koko ajan mieti, mitä suuhunsa laittaa tms. Paljon saa myös lukea niitä tarinoita, kun jokin sairaus on hävinnyt laihduttamisen myötä (esim. verenpaine normalisoitunut, diabetes paremmalla tolalla tai jopa parantunut, astma hävinnyt jne). Tai kuten viestissä 2 nainen iloitsi, että tuli laihduttamisen myötä raskaaksi.

Peräänkuulutan siis rehellisyyttä. Tottakai positiivisuutta kannattaa viljellä elämässä, ehdottomasti, mutta jos sillä yritetään peittää negatiiviset tosiasiat, se on mielestäni vain itsepetosta, toisinaan jopa muillekin syötettyä valhetta.