Eronneet ja lomailu ilman lapsia

Hohhoijaa!

Ei taida olla yleistä? Omassa tuttavapiirissä lapset saa yleensä "tuplamatkat", kun sekä äiti että isä ottaa mukaan.

Itse jos teenkin miesystäväni kanssa jonkun reissun kaksistaan (pidennetty vkonloppu), niin lapset pääsee kyllä myös joka vuosi jonnekin. Tänä vuonna ei ole varaa kahteen pidempään reissuun, niin mennään vain lasten kanssa. Viime kesänäkin oltiin vain koko porukalla Espanjassa, miesystäväni kanssa käytiin sitten vain syksyllä kotimaan hotelliloma.

Isänsä kanssa lapset käy joka kesä huvipuistossa ja mökkeilemässä.

Ehdottomasti priorisoin lapset! Mutta välillä tosiaan sen lisäksi jotain aikuisten juttua. Niin päin ei ikinä, että vain minulle jotain.

Tämähän on jo vanha juttu, että varsinkin vuoroviikkoperheissä matkat tehdään kun lapset eivät ole paikalla ja lapset jäävät ilman matkoja. Ihan yleistä, valitettavasti. Se yhteinen lapsi on mukana tietenkin, mutta ne kiertolaislapset eivät koskaan.

Itse taasen ihmettelen tuttavani toimintaa. Heillä lapset vuoroviikoin. Joka viikko buukattu kummallakin jotain reissua, eli lapset ovat 8 viikkoa kesällä reissun päällä. Huh. Ihmettelen vain, että milloin elävät ns. normiarkea ja eivätkö lapset kaipaa yhtään vain sellaista vapaata olemista kotosalla. 

Vuoroviikkoperheissä kukaan ei ota kokonaisvastuuta lasten kasvatuksesta. Hoidetaan se oma tontti, eli perusasiat joka toinen viikko, mutta sellainen syvempi ja kauaskantava kasvatusote lapsiin usein puuttuu. Jos nyt käytetään jossakin mökillä ja huvipuistossa, niin se ei ole mitään kasvatusta. Kokemusten tarjoaminen eri kulttuureista, erilaisista ihmisistä, tiedon ja näkemyksellisyyden lisääminen ja ajatusten monipuolistaminen ei ole näiden vuoroviikkoperheiden to do listalla kuin aniharvoin.

Vierailija kirjoitti:

Itse taasen ihmettelen tuttavani toimintaa. Heillä lapset vuoroviikoin. Joka viikko buukattu kummallakin jotain reissua, eli lapset ovat 8 viikkoa kesällä reissun päällä. Huh. Ihmettelen vain, että milloin elävät ns. normiarkea ja eivätkö lapset kaipaa yhtään vain sellaista vapaata olemista kotosalla. 

Olen myös miettinyt tätä, että jos lapsen tapaamiset jossain vaiheessa etävanhemman luona pidentyvät, niin miten ihmeessä järjestää kesäloma ja talvikaudella viikonloput niin, että lapsen kanssa ehtisi tehdä kaikenlaista kivaa, mutta jäisi myös aikaa olla kotona.

Mieti nyt. Jos lapsi on vaikka joka toinen viikko muualla. Niin aika vähissä on lapsen vaikka kesämökillä viettämä aika, jos on esim heinäkuussa yhden viikon mökillä ja sen toisen sitten kotona. Ja missä välissä se matka sitten tehdään?

Kuitenkin haluaa lapselle tarjota elämyksiä ja myös kokea asioita lapsen kanssa. Jos lapsi on lomalla vaan yhden viikon mökillä, niin voin sanoa, että ainakin oma lapseni olisi tosi pettynyt. Toisaalta olisi varmaan myös tosi raskasta hänelle olla heinäkuusta kaksi viikkoa mökillä käymättä kotona.

En minä tiedä, miten nuo järjestetään järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoperheissä kukaan ei ota kokonaisvastuuta lasten kasvatuksesta. Hoidetaan se oma tontti, eli perusasiat joka toinen viikko, mutta sellainen syvempi ja kauaskantava kasvatusote lapsiin usein puuttuu. Jos nyt käytetään jossakin mökillä ja huvipuistossa, niin se ei ole mitään kasvatusta. Kokemusten tarjoaminen eri kulttuureista, erilaisista ihmisistä, tiedon ja näkemyksellisyyden lisääminen ja ajatusten monipuolistaminen ei ole näiden vuoroviikkoperheiden to do listalla kuin aniharvoin.

Ongelma onkin siinä, että se voi olla toisen vanhemman suunnitelmissa mutta ei toisen. Ja kun yrittää vaikka perheneuvolassa puhua, että pitäisi olla jonkinlainen yhteinen käsitys kasvatuksesta. Niin siellä vaan korostetaan sitä, että lapselle on vaan hyvä, kun molemmilla vanhemmilla on ihan erilaiset säännöt ja ihan erilainen arki. Että se on lapselle vaan hyväksi.

Ihmettelen kovin.

Meillä lapset jo isoja, mutta nuorin 16 v vielä vuoroviikoin. Lapset ovat saaneet aina tuplamatkat. Viime vuonna minä en vienyt heitä mihinkään, koska he halusivat olla kotona.

Tänä kesänä tein reissun lasten kanssa. Tuo 16 v on siksi tänä kesänä ollut jo 4 viikkoa ulkomailla ja nyt huokasi, että aivan liian pitkä aika. Haluaa olla kotona. Ongelma oli kuulemma se, että koko ajan oltiin tekemässä jotain. Eli tähän taitaa loppua minun tekemäni ulkomaanmatkat.

Tämä sama ”ongelma” näkyy muuten myös arjessa. Isä on aktiivista sorttia, joka päivä pitää tehdä jotain. Ihan kivoja juttuja, ei siinä mitään. Kun lapset pienempinäkin tulivat minun luokseni, eivät he halunneet tehdä mitään.

Alkuperäiseen kysymykseen: on aivan eri asia maksaa vain itsensä lomalle kuin itsensä ja lapsensa. Vanhempi lomailee tonnilla, mutta kun ottaa kaksi lasta mukaan, on lasku kolme tonnia. Lapsialennukset ovat pieniä, varsinkin jos on vain yksi maksava aikuinen,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taasen ihmettelen tuttavani toimintaa. Heillä lapset vuoroviikoin. Joka viikko buukattu kummallakin jotain reissua, eli lapset ovat 8 viikkoa kesällä reissun päällä. Huh. Ihmettelen vain, että milloin elävät ns. normiarkea ja eivätkö lapset kaipaa yhtään vain sellaista vapaata olemista kotosalla. 

Olen myös miettinyt tätä, että jos lapsen tapaamiset jossain vaiheessa etävanhemman luona pidentyvät, niin miten ihmeessä järjestää kesäloma ja talvikaudella viikonloput niin, että lapsen kanssa ehtisi tehdä kaikenlaista kivaa, mutta jäisi myös aikaa olla kotona.

Mieti nyt. Jos lapsi on vaikka joka toinen viikko muualla. Niin aika vähissä on lapsen vaikka kesämökillä viettämä aika, jos on esim heinäkuussa yhden viikon mökillä ja sen toisen sitten kotona. Ja missä välissä se matka sitten tehdään?

Kuitenkin haluaa lapselle tarjota elämyksiä ja myös kokea asioita lapsen kanssa. Jos lapsi on lomalla vaan yhden viikon mökillä, niin voin sanoa, että ainakin oma lapseni olisi tosi pettynyt. Toisaalta olisi varmaan myös tosi raskasta hänelle olla heinäkuusta kaksi viikkoa mökillä käymättä kotona.

En minä tiedä, miten nuo järjestetään järkevästi.

Meillä kesälomavaihdot ovat aina olleet 2-2,5 viikkoa, juuri siksi, että voi tehdä reissun. Muutoin arjessa menty viikkosysteemillä.

8

Vuoroviikkovanhemmilla nyt on ylipäänsä yleensä kovin harvoin lomapäiviä ilman lapsia, kun koulujen kesälomat ovat niin pitkiä. Itse pidän ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen yhden kesälomaviikon ilman lapsia ja lähden ulkomaanmatkalle. Lasten kanssa olen tosin jo tänä kesänä ollut pidemmällä ulkomaanmatkalla sekä Tallinnan-pyrähdyksellä.

Exäni matkustelee vain ilman lapsia, mutta hän onkin pienituloinen. Lapsilleni kyllä riittää matkailu minun kanssani. Ovat eniten matkustaneet lapset tuttavapiirissäni, joten ehkä hyväkin, ettei lasten isä heitä ulkomaille vie.

Meillä ei onneks ole rahasta kiinni, mutta noin periaatteessa jättäsin mielummin ite menemättä festareille ja menisin lapsen kanssa huvipuistoon ku päinvastoin. Ulkomaanreissut tehdään kyllä yleensä miehen kanssa kaksistaan, siinä suhteessa kai oon paska äiti. Mutta tykkään ulkomaanreissuilla mennä ja tehdä paljon kaikkea mitä lasten kanssa ei onnistu. Lisäks rahallisesti hiukan eri asia mennä kaksistaan kun ottaa kaikki 4 lasta mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoperheissä kukaan ei ota kokonaisvastuuta lasten kasvatuksesta. Hoidetaan se oma tontti, eli perusasiat joka toinen viikko, mutta sellainen syvempi ja kauaskantava kasvatusote lapsiin usein puuttuu. Jos nyt käytetään jossakin mökillä ja huvipuistossa, niin se ei ole mitään kasvatusta. Kokemusten tarjoaminen eri kulttuureista, erilaisista ihmisistä, tiedon ja näkemyksellisyyden lisääminen ja ajatusten monipuolistaminen ei ole näiden vuoroviikkoperheiden to do listalla kuin aniharvoin.

Voi apua, mitä paskaa. Meillä eletään ihan normaalia elämää. Ihan samaa, mitä tavallisissa lapsiperheissä eletään. Käydään töissä ja koulussa, harrastetaa, hoidetaan kotia, tavataan ystäviä. Kertomasi kaltaista erityistä kulttuureihin tutustuttamista ynnä muuta hienolta kuuluvaa ei harrasteta meillä eikä muilla, ei siis näissä ehjissäkään lapsiperheissä. Mutta ihanaa, kun aina löytyy jotain uutta, mikä eroperheissä on vialla ja huonosti.

Mä lomailen yksin ja lasten kanssa. En koe pahana käydä reissussa ilman lapsia. Päinvastoin, saan hetken rentoutua kunnolla ja jaksan taas paremmin ottaa kiukuttelut vastaan. Ulkomaille olen vasta viime vuosina ottanut lapset mukaan. Kovin pienet eivät erota ulkomaanreissua tavallisesta leikkipuistosta.

Isänsä lomailee lasten kanssa lähinnä mökkeillen, mikä mielestäni yhtä hyvä ratkaisu. Ulkomailla käy yksin. Ollaan lomat jaettu niin, että kumpikin on voinut mieleisenään ajankohtana olla lasten kanssa pidemmän aikaa ja kumpikin on päässyt "omalle niin halutessaan. Ei ole koskaan tarvinnut tapella lomaviikoista, koska lasten etuhan se on, että pääsevät johonkin. Muutenkaan ei ole käytössä mitään tarkkaa tapaamisaikataulua, menojen mukaan sovitaan.

Jaaha joku eroperheistä pahastuja ehti sotkea tähän jo kasvatuslinjojen puuttumisenkin :D

Meillä lapset käyvät tänä vuonna 3 kertaa ulkomailla ja pelkään että oppivat jo liian hyvälle! Matkustan mieheni kanssa myös kahdestaan yhden kaukomatkan mutta toki haluan matkustaa myös lasteni kanssa kerran vuodessa, jos ei onnistu niin korkeintaan vuoden tauko. Exäni vie tänä vuonna lapset kahdesti reissulle.

Meillä on kolme lasta joten en ajattele että on pakko olla aina maksavaa kesälomapuuhaa. En ajatellut niin ydinperheessäkään. Teemme paljon myös ihan retkiä eväineen ja vain yhden huvipuistoreissun. Ja joskus muutamia päiviä kotona kuuntelemassa ”mulla ei oo mitään tekemistä”-marinaa. Aika samanlaista elämää kuin aikanaan ydinperheenä, vähän enemmän lapset pääsee matkoille keskimäärin.

Minulla ei ole lapsia, miehellä on. Ne vuodet mitkä ollaan oltu yhdessä, on pidetty kiinni siitä, että meillä on kesällä yksi kahdenkeskinen lomaviikko jolloin voidaan vaikka käydä lomamatkalla. Lasten kanssa matkat on enimmäkseen risteilyjä ja huvipuistoja, välillä olen mukana ja välillä vain mies ja lapset.

"Vuoroviikkovanhemmilla nyt on ylipäänsä yleensä kovin harvoin lomapäiviä ilman lapsia, kun koulujen kesälomat ovat niin pitkiä."

Ööö, ei kai mullakaan ole koskaan lomaa ilman lapsia? Aika harvassa ydinperheessä on. Mutta siksi kai ei erottu ollakaan, kun siedetään tätä tavallista arkea ja lomaa yhdessä.

Ei minua sinänsä se häiritse jos joku lomailee ilman lapsia, mutta että kehtaa samalla valittaa ettei ole varaa tehdä lasten kanssa mitään. Käy sääliksi lapsia.

Olen yksinhuoltaja, mutta silti pyrin nimenomaan tutustuttamaan lasta muihin maihin ja kulttuureihin. Tänä vuonna on eka kerta, kun olen ulkomaanmatkalla ilman häntä. Kävin jo alkukesästä hänen kanssa kaupunkilomalla, ja isänsä vei hänet viikon ulkomaanmatkalle. Ja hän on viikon rippileirillä, jolloin lomailen kaksin aikuisten kesken miesystäväni kanssa.

Kyllä meillä lapsi menee edelle, enkä voisi mitenkään nauttia jostain omasta ulkomaanmatkasta, jos se olisi lapselta pois.

Vaikuttaako sitten, että olen saanut lapsen 35-vuotiaana, ja olin ehtinyt keskittymään omiin reissuihin, biletyksiin, seksilomiin ja harrastuksiin siihen mennessä jo ihan riittämiin.