Onko joku jotenkin herättänyt jonkun miehen kiinnostuksen, vai onko suhde vain alkanut, koska kiinnostusta oli jo valmiiksi?

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ihminen tietää (tiedostamatta, biologian avulla) hyvin nopeasti, onko hänen kohtaamansa tyyppi potentiaalinen seksikumppani. Jos kemiaa ei ole, sitä ei saa tyhjästä kehitettyä eli teistä tulee korkeintaan kavereita. Se taas, että kaveria/tuttavaa alkaisi yllättäen katsoa sillä silmällä ja ihastus pikkuhiljaa kasvaisi, taitaa olla enemmän naisten juttu.

Jep. Miehet syttyy joko heti naisesta ”siinä mielessä” tai ei ollenkaan. Naiset saattavat pikkuhiljaa vaikka ihastuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole valmiiksi kiinnostunut, suhdetta ei synny. Yrität tehdä itsesi mahdollisimman kiinnostavaksi miehen silmissä. Jos onnistut, hän kyllä tekee aloitteen. Naisen tekemät aloitteet ei johda suhteeseen, ikinä.

Nähty monta kertaa.

Tätähän sitä usein toistellaan, mutta ei se aina noin mene. Ei se mies aina tule sitä aloitetta syystä tai toisesta tehneeksi, vaikka kiinnostusta on. Mutta joo, kyllä miehen vissiin täytyy alusta asti pitää sua viehättävänä tai not gonna happen (tutkitusti).

Mutta kun miehet pitävät suurta osaa naisista viehättävinä, niin tuo nyt on vähän turha yksityiskohta.

Ehkä niin kauan kun ne suuri osa naisista ei tee aloitteita, tai ainakaan samalla anna vaikutelmaa ihastumisesta, ainakin oman aiemman otantani perusteella.

ap

Minä mies voin myöntää, että olen ihastunut useampaankin työkaveriini. ja olen ilonen ja tyytyväinen kun voin ja saan työskennellä näiden ihastuksieni kanssa olemalla puolin ja toisin kavereita ja kolleegoita. Ei jokaisen ihastuksen kanssa ole mielestäni tarkoitus tai tavoite pyrkiä olemaan parisuhteessa tai tavoitella minkäänlaista intiimimpää suhdetta. Ihastuminen on luonnollinen tunne. Olennaista on miten sen kanssa osaa ja kykenee elämään. Koska ei se, että vaikka sitten minä minä koen ihastuneeni johonkin toiseen vielä oikeuta tai pakota ketään kokemaan tai tuntemaan minua kohtaan samalla tavoin. - saati, että oikeuttaisi minun lähentelemään ja ahdistelemaan ihastukseni kohdetta (, tai kohteita). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ihminen tietää (tiedostamatta, biologian avulla) hyvin nopeasti, onko hänen kohtaamansa tyyppi potentiaalinen seksikumppani. Jos kemiaa ei ole, sitä ei saa tyhjästä kehitettyä eli teistä tulee korkeintaan kavereita. Se taas, että kaveria/tuttavaa alkaisi yllättäen katsoa sillä silmällä ja ihastus pikkuhiljaa kasvaisi, taitaa olla enemmän naisten juttu.

Mä jotenkin kuvittelin, että Ap on nainen... Toisekseen itselle miehenä tulisi kyllä hieman turhauttava olo, jos jokainen esittämäni  pyyntö kahville tulkittaisiin niin, että se miellettäisiin pakollisena siirtymisenä kohti yhteistä tulevaisuutta parisuhteessa tai tavoitteena päästä harrastamaan naisen kanssa seksiä...  

On varmaan suhteita, joissa on jotenkin selvää, ettei se ole sitä? Sitten on suhteita, joissa se ei ole vain seuraksi sinne kahville vaan kiinnostusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole valmiiksi kiinnostunut, suhdetta ei synny. Yrität tehdä itsesi mahdollisimman kiinnostavaksi miehen silmissä. Jos onnistut, hän kyllä tekee aloitteen. Naisen tekemät aloitteet ei johda suhteeseen, ikinä.

Nähty monta kertaa.

Tätähän sitä usein toistellaan, mutta ei se aina noin mene. Ei se mies aina tule sitä aloitetta syystä tai toisesta tehneeksi, vaikka kiinnostusta on. Mutta joo, kyllä miehen vissiin täytyy alusta asti pitää sua viehättävänä tai not gonna happen (tutkitusti).

Mutta kun miehet pitävät suurta osaa naisista viehättävinä, niin tuo nyt on vähän turha yksityiskohta.

Ehkä niin kauan kun ne suuri osa naisista ei tee aloitteita, tai ainakaan samalla anna vaikutelmaa ihastumisesta, ainakin oman aiemman otantani perusteella.

ap

Minä mies voin myöntää, että olen ihastunut useampaankin työkaveriini. ja olen ilonen ja tyytyväinen kun voin ja saan työskennellä näiden ihastuksieni kanssa olemalla puolin ja toisin kavereita ja kolleegoita. Ei jokaisen ihastuksen kanssa ole mielestäni tarkoitus tai tavoite pyrkiä olemaan parisuhteessa tai tavoitella minkäänlaista intiimimpää suhdetta. Ihastuminen on luonnollinen tunne. Olennaista on miten sen kanssa osaa ja kykenee elämään. Koska ei se, että vaikka sitten minä minä koen ihastuneeni johonkin toiseen vielä oikeuta tai pakota ketään kokemaan tai tuntemaan minua kohtaan samalla tavoin. - saati, että oikeuttaisi minun lähentelemään ja ahdistelemaan ihastukseni kohdetta (, tai kohteita). 

Minusta taas tuollainen tyhjä ihastuminen on täysin turhaa ja turhauttavaa omalta puoleltani, kaipaisin vain kumppania.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ihminen tietää (tiedostamatta, biologian avulla) hyvin nopeasti, onko hänen kohtaamansa tyyppi potentiaalinen seksikumppani. Jos kemiaa ei ole, sitä ei saa tyhjästä kehitettyä eli teistä tulee korkeintaan kavereita. Se taas, että kaveria/tuttavaa alkaisi yllättäen katsoa sillä silmällä ja ihastus pikkuhiljaa kasvaisi, taitaa olla enemmän naisten juttu.

Mä jotenkin kuvittelin, että Ap on nainen... Toisekseen itselle miehenä tulisi kyllä hieman turhauttava olo, jos jokainen esittämäni  pyyntö kahville tulkittaisiin niin, että se miellettäisiin pakollisena siirtymisenä kohti yhteistä tulevaisuutta parisuhteessa tai tavoitteena päästä harrastamaan naisen kanssa seksiä...  

On varmaan suhteita, joissa on jotenkin selvää, ettei se ole sitä? Sitten on suhteita, joissa se ei ole vain seuraksi sinne kahville vaan kiinnostusta.

ap

On, on ja varmaan vielä kahville tultaessa saattaa olla kiinnostusta, mutta kahvittelun aikana kiinnostus toiselta katoaa. - Tai stten se voi syttyä, vaikkei sitä enne kahville tuloa vielä ollut.

Suuremmassa arvossa se sua pitää kuin jotain baaripokaa jos tulette juttuun eikä ole seksuaalisesti lähestynyt. Ei me miehetkään olla aina ensimmäisenä panemassa, varsinkin jos joku on kiinnostava muutenkin. Jos mies panee heti ensimmäisen paikan tullen niin pitää naista kertakäyttötavarana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole valmiiksi kiinnostunut, suhdetta ei synny. Yrität tehdä itsesi mahdollisimman kiinnostavaksi miehen silmissä. Jos onnistut, hän kyllä tekee aloitteen. Naisen tekemät aloitteet ei johda suhteeseen, ikinä.

Nähty monta kertaa.

Tätähän sitä usein toistellaan, mutta ei se aina noin mene. Ei se mies aina tule sitä aloitetta syystä tai toisesta tehneeksi, vaikka kiinnostusta on. Mutta joo, kyllä miehen vissiin täytyy alusta asti pitää sua viehättävänä tai not gonna happen (tutkitusti).

Mutta kun miehet pitävät suurta osaa naisista viehättävinä, niin tuo nyt on vähän turha yksityiskohta.

Ehkä niin kauan kun ne suuri osa naisista ei tee aloitteita, tai ainakaan samalla anna vaikutelmaa ihastumisesta, ainakin oman aiemman otantani perusteella.

ap

Minä mies voin myöntää, että olen ihastunut useampaankin työkaveriini. ja olen ilonen ja tyytyväinen kun voin ja saan työskennellä näiden ihastuksieni kanssa olemalla puolin ja toisin kavereita ja kolleegoita. Ei jokaisen ihastuksen kanssa ole mielestäni tarkoitus tai tavoite pyrkiä olemaan parisuhteessa tai tavoitella minkäänlaista intiimimpää suhdetta. Ihastuminen on luonnollinen tunne. Olennaista on miten sen kanssa osaa ja kykenee elämään. Koska ei se, että vaikka sitten minä minä koen ihastuneeni johonkin toiseen vielä oikeuta tai pakota ketään kokemaan tai tuntemaan minua kohtaan samalla tavoin. - saati, että oikeuttaisi minun lähentelemään ja ahdistelemaan ihastukseni kohdetta (, tai kohteita). 

Minusta taas tuollainen tyhjä ihastuminen on täysin turhaa ja turhauttavaa omalta puoleltani, kaipaisin vain kumppania.

ap

Tai se on ihan ok niin kauan, kuin en koe toisen taholta mitään vastakaikua :D Mutta sitten ärsyttää, jos tunteeni menevät kuvittelemaan, vaikka järjellä tiedän, ettei sitä ole ja pang, oikeasti kiinnostun. Niiiin turhauttavaaa.... Tässä nyt vähän sellainen tilanne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ihminen tietää (tiedostamatta, biologian avulla) hyvin nopeasti, onko hänen kohtaamansa tyyppi potentiaalinen seksikumppani. Jos kemiaa ei ole, sitä ei saa tyhjästä kehitettyä eli teistä tulee korkeintaan kavereita. Se taas, että kaveria/tuttavaa alkaisi yllättäen katsoa sillä silmällä ja ihastus pikkuhiljaa kasvaisi, taitaa olla enemmän naisten juttu.

Mä jotenkin kuvittelin, että Ap on nainen... Toisekseen itselle miehenä tulisi kyllä hieman turhauttava olo, jos jokainen esittämäni  pyyntö kahville tulkittaisiin niin, että se miellettäisiin pakollisena siirtymisenä kohti yhteistä tulevaisuutta parisuhteessa tai tavoitteena päästä harrastamaan naisen kanssa seksiä...  

No näin minäkin oletin, että nainen on. Ja mainitsin, että tuollainen seksuaalisten/romanttisten tunteiden pikkuhiljaa herääminen on enemmän naisten juttu, eikä siis ehkä niinkään ap:n kohderyhmän eli miesten. Enkä suinkaan tarkoittanut, että kaikissa miesten ja naisten kohtaamisissa ja tutustumisen aloittamisessa olisi tietoisia pyrkimyksiä ja taka-ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole valmiiksi kiinnostunut, suhdetta ei synny. Yrität tehdä itsesi mahdollisimman kiinnostavaksi miehen silmissä. Jos onnistut, hän kyllä tekee aloitteen. Naisen tekemät aloitteet ei johda suhteeseen, ikinä.

Nähty monta kertaa.

Tätähän sitä usein toistellaan, mutta ei se aina noin mene. Ei se mies aina tule sitä aloitetta syystä tai toisesta tehneeksi, vaikka kiinnostusta on. Mutta joo, kyllä miehen vissiin täytyy alusta asti pitää sua viehättävänä tai not gonna happen (tutkitusti).

Mutta kun miehet pitävät suurta osaa naisista viehättävinä, niin tuo nyt on vähän turha yksityiskohta.

Ehkä niin kauan kun ne suuri osa naisista ei tee aloitteita, tai ainakaan samalla anna vaikutelmaa ihastumisesta, ainakin oman aiemman otantani perusteella.

ap

Minä mies voin myöntää, että olen ihastunut useampaankin työkaveriini. ja olen ilonen ja tyytyväinen kun voin ja saan työskennellä näiden ihastuksieni kanssa olemalla puolin ja toisin kavereita ja kolleegoita. Ei jokaisen ihastuksen kanssa ole mielestäni tarkoitus tai tavoite pyrkiä olemaan parisuhteessa tai tavoitella minkäänlaista intiimimpää suhdetta. Ihastuminen on luonnollinen tunne. Olennaista on miten sen kanssa osaa ja kykenee elämään. Koska ei se, että vaikka sitten minä minä koen ihastuneeni johonkin toiseen vielä oikeuta tai pakota ketään kokemaan tai tuntemaan minua kohtaan samalla tavoin. - saati, että oikeuttaisi minun lähentelemään ja ahdistelemaan ihastukseni kohdetta (, tai kohteita). 

Minusta taas tuollainen tyhjä ihastuminen on täysin turhaa ja turhauttavaa omalta puoleltani, kaipaisin vain kumppania.

ap

Turhaa ja turhaa. Minusta on miellyttävää,, että voin työskennellä ja toimia ihastuttavien työkavereiden kanssa.  On minullakin ollut hetkiä, jolloin olen ollut todella maassa ja pettynyt kun olen saanut huomata, että ihastumiseni, jota olen jo ennättänyt luulla molemminpuoliseksi ja niin, että olisi jo kasvanut molemmin puoliseksi rakastumiseksi, onkin ollut vain omia tunteitani ja kuvitelmianai ja ruusunpunaista unelmaa. 

Onnekseni kenenkään kollegan kanssa ei ole töissä näin päässyt käymään. Ei tyhjän ihastuminen ole koskaan mukavaa. Ja totta kai se, että ihailen ja arvostan suuresti  kollegoita on pikkasen eri asia kuin se, että koksin heihin erityistä romanttista saati seksuaalista vetoa, vaikka ehkä jossain toisessa yhteydessä, jos olisin heihin tai johonkin heistä törmännyt tai kohdannut näin olisi saattanut käydä.

Töissä ollessa sitä kai olen jotenkin "kovettanut" itseni, että osaan keskittyä töihini, enkä haaveksimaan ja unelmoimaan yhteisestä tulevaisuudesta. Vaikka ei työpaikkani mitenkään steriili paikka ole, että en voi kieltää, ettenkö voisi myös joskus löytää iseäni ihastumasta ja rakastumastkin työympäristössäni. Ehkä tätä estää se myös se, että työkavereistani kaikkein kiinnostavimmat ovat ns. varattuja, eikä minulla ole haluja alkaa haastaamaan heidän parisuhteensa lujuutta.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole valmiiksi kiinnostunut, suhdetta ei synny. Yrität tehdä itsesi mahdollisimman kiinnostavaksi miehen silmissä. Jos onnistut, hän kyllä tekee aloitteen. Naisen tekemät aloitteet ei johda suhteeseen, ikinä.

Nähty monta kertaa.

Tätähän sitä usein toistellaan, mutta ei se aina noin mene. Ei se mies aina tule sitä aloitetta syystä tai toisesta tehneeksi, vaikka kiinnostusta on. Mutta joo, kyllä miehen vissiin täytyy alusta asti pitää sua viehättävänä tai not gonna happen (tutkitusti).

Mutta kun miehet pitävät suurta osaa naisista viehättävinä, niin tuo nyt on vähän turha yksityiskohta.

Ehkä niin kauan kun ne suuri osa naisista ei tee aloitteita, tai ainakaan samalla anna vaikutelmaa ihastumisesta, ainakin oman aiemman otantani perusteella.

ap

Minä mies voin myöntää, että olen ihastunut useampaankin työkaveriini. ja olen ilonen ja tyytyväinen kun voin ja saan työskennellä näiden ihastuksieni kanssa olemalla puolin ja toisin kavereita ja kolleegoita. Ei jokaisen ihastuksen kanssa ole mielestäni tarkoitus tai tavoite pyrkiä olemaan parisuhteessa tai tavoitella minkäänlaista intiimimpää suhdetta. Ihastuminen on luonnollinen tunne. Olennaista on miten sen kanssa osaa ja kykenee elämään. Koska ei se, että vaikka sitten minä minä koen ihastuneeni johonkin toiseen vielä oikeuta tai pakota ketään kokemaan tai tuntemaan minua kohtaan samalla tavoin. - saati, että oikeuttaisi minun lähentelemään ja ahdistelemaan ihastukseni kohdetta (, tai kohteita). 

Oletko varattu?

Me olimme tunteneet useamman vuoden, kun tein naisena aloitteen. Olimme siis tuttavuus-tasolla, eikä mistään saanut vihiä, että kumpikaan olisi kiinnostanut toista. Aloin flirttailla miehelle :) Kun näimme ohimennen jossain, juttelin, hymyilin paljon, katsoin silmiin liian pitkään, lähtiessäni vielä vilkaisin taa ja hymyilin lisää. Pikku hiljaa sitten saatoin hipaista kädestä tms. Laitoin muuten vaan viestiä, en pyytänyt mihinkään, kyselin vaan, että millainen päivä sulla ollut, olipa kiva nähdä tänään paikassa x, vaikkakin vaan pikaisesti.

Noin 2 kk kesti, kunnes mies sitten suuteli mua. Nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta. Mies on kertonut, ettei tosiaan ajatellut mua sillä tavalla ennen kuin minä aloin muuttaa käytöstäni ja ottaa kontaktia, mutta sitten ajatukset muuttui. Eli on mahdollista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ihminen tietää (tiedostamatta, biologian avulla) hyvin nopeasti, onko hänen kohtaamansa tyyppi potentiaalinen seksikumppani. Jos kemiaa ei ole, sitä ei saa tyhjästä kehitettyä eli teistä tulee korkeintaan kavereita. Se taas, että kaveria/tuttavaa alkaisi yllättäen katsoa sillä silmällä ja ihastus pikkuhiljaa kasvaisi, taitaa olla enemmän naisten juttu.

Mä jotenkin kuvittelin, että Ap on nainen... Toisekseen itselle miehenä tulisi kyllä hieman turhauttava olo, jos jokainen esittämäni  pyyntö kahville tulkittaisiin niin, että se miellettäisiin pakollisena siirtymisenä kohti yhteistä tulevaisuutta parisuhteessa tai tavoitteena päästä harrastamaan naisen kanssa seksiä...  

Naisena olen ajatellut samaa tuosta kahvittelusta. Joskus tajusin, että pyydän ihmisiä ihan holtittomasti kahvittelemaan, enkä ole tajunnut näitä syvempiä merkityksiä ajatella ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Me olimme tunteneet useamman vuoden, kun tein naisena aloitteen. Olimme siis tuttavuus-tasolla, eikä mistään saanut vihiä, että kumpikaan olisi kiinnostanut toista. Aloin flirttailla miehelle :) Kun näimme ohimennen jossain, juttelin, hymyilin paljon, katsoin silmiin liian pitkään, lähtiessäni vielä vilkaisin taa ja hymyilin lisää. Pikku hiljaa sitten saatoin hipaista kädestä tms. Laitoin muuten vaan viestiä, en pyytänyt mihinkään, kyselin vaan, että millainen päivä sulla ollut, olipa kiva nähdä tänään paikassa x, vaikkakin vaan pikaisesti.

Noin 2 kk kesti, kunnes mies sitten suuteli mua. Nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta. Mies on kertonut, ettei tosiaan ajatellut mua sillä tavalla ennen kuin minä aloin muuttaa käytöstäni ja ottaa kontaktia, mutta sitten ajatukset muuttui. Eli on mahdollista!

Minulla ei kyllä naisena itsetunto ja arvokkuus antaisi myöten ruveta tuollaiseen "jahtaamiseen". Jos vapaat ihmiset ovat toistuvasti tekemisissä ja molemminpuolista kiinnostusta on, suhde kyllä alkaa omalla painollaan, uskoisin. Ja sen huomaa kyllä miehen käytöksestä, katseesta ym. pitääkö hän sua vetävänä, vaikkei aloitetta tekisikään. En kykenisi luottamaan tuollaisen käännytetyn/väsytetyn miehen tunteiden aitouteen/voimakkuuteen.

Olen ollut tuttavamiehen kanssa huonommissa väleissä muutaman vuoden, mutta nyt tuntuu siltä kuin tämä mies olisikin ihastunut minuun. Merkit viittaavat siihen. Ihan hullua.

Jos on niin hankalaa pyytää suoraan treffeille, niin menkää (siis sinä pyydät!) ihan kasuaalisti vaikka työlounaalle tai treenien jälkeen proteiinipirtelölle - mikä nyt tämän mysteerisen suhteenne laatu onkaan.

Tätä kautta voi sitten sujuvasti todeta viimeksi olleen niin kivaa, että otetaanko uudestaan... ja suhde on jo käytännössä alkanut!

Vierailija kirjoitti:

No siis oon kiinnostunut eräästä miehestä, miten saisin hänet huomaamaan sen ja siksi kiinnostumaan itsestäni? Mutta jotenkin epäsuorasti, en voi pyytää treffeille kahville tms. Koen, etten voi olla aloitteellinen, syynä tuttavuuden laatu. Varatuista ei ole kyse.

Aina voi olla aloitteellinen, myös nainen. 40 vuotta sitten oli erään nuoren naisen kanssa ensin silmäpeliä kaupungilla, sitten juteltiin kioskilla silloin tällöin. Eräällä kerralla juttelun päätteeksi hän oli reipas ja hyppäsi autoni etupenkille ja kysyi, että ajellaanko vähän. Samana iltana suutelimme ja nyt meillä on yhteistä taivalta takana 40 vuotta.