Ylen lähetystoiminnasta Helsinkin Summitin yhteydessä
90% Trumpin ja Putinin huipputapaamisesta keskittyy vain studiossa tapahtuvaan toimintaan. Ja vain 10% koko ohjelma-ajasta näytettiin heitä.
Toimittajat eivät olleet pysyä nahoissaan, ja ovat aivan kuin pikkulapsia karkkikaupassa. Jokainen asiantuntija on tietävinään kaiken Putinista ja Trumpista. Samoin ollaan tietävinään, mistä Trump ja Putin tulevat keskenään puhumaan.
Kahden ulkomaan toimittajan puhumisen seuraaminen oli erittäin rasittavaa ja työlästä. Etenkin se innostuminen oli aivan liian yliampuvaa. Toki kyse on mediatapahtumasta, mutta hillitympi tyyli olisi ollut parempaa katsottavaa.
Sitten kun jotakin alkoi päivän mittaan tapahtua, oli kummasta maansa johtajasta sitten kyse, lähetys oli juuri silloin studiossa. Samoin, kun Trump ja Putin pitivät pienen lehdistötilaisuuden, sama juttu.
Moni olisi varmasti halunnut kuunnella toimittajien pölöttämistä ennemmin sitä, mitä Putin ja Trump sanovat lehdistölle.
En tiedä kuka siellä on Ylellä päättänyt, mitä tv: ssa näytetään. Mutta jatkuva puhuvien päiden kuunteleminen ja seuraaminen on rasittavaa, ja siitä saa vain todella pahan migreenin.
15 tuntia huipputapaamisesta tehtyä ohjelmaa on aivan liikaa.
Jotenkin tulee myös sellainen tunne, että koko homma on tehty vain toimittajia ja heidän esille nostamisekseen keskiöön.
Valitan, mutta Ylellä ei mennyt mikään putkeen.
Ihmettelen kenen idea koko päivän kestävä ohjelma oikein oli.
Kommentit (2)
Koko päivä on kieltämättä liikaa kun ei tuolla pääse pressojen keskusteluihin mukaan, niin pitää keksiä jotain täytettä. Toisaalta jos olisi tavan ohjelmia niin niitä joutuisi keskeyttämään aina kun jotain tärkeää tapahtuisi.
Yle nyt on mitä on. Se roskalaitos on kyntensä näyttänyt jo ajat sitten. Mua vtuttaa, että journalismi ei ole enää niin kuin ennen. Vanha kaarti hoiti hommansa kunnolla ja olematta puoluleellinen niinku pitääki. Uutisoitiin niiku pitikin ja ei vttuiltu palstoilla. Nykytouhu on todella huolestuttavaa, koska kirjotta kirjottaa oman mielipiteensä eikä sitä mitä pitäis kirjoittaa ja sitten ei uskalleta kirjoittaa ja se näkyy sensuurissa ja kirjoittamattomuudessa. Nykyään valitaan mitä kirjoitetaan ja niinhän se ei saa olla.