Vierailija

Tämä on kolmas parisuhteeni, olen 35v. Olen siis yhteensä ollut parisuhteissa 6 vuotta elämästäni. Tuoreimman kanssa oltu puolisen vuotta.

Ahdistus iskee siinä, kun toinen haluaa viettäää (omasta mielestäni) liikaa aikaa yhdessä. Tykkään että on omaa tilaa, mutta jostain syystä kumppanit on niitä joiden tunnen tukehduttavan minut. Nykyinenkin sanoo, ettei voi viettää millään yhtä yötä enempää erossa minusta, puhuu jatkuvasti kuinka olen hänen tulevaisuuden vaimo ja miettii yhteenmuuttoa. Itse muutin edellisen kanssa yhteen, ja ei kyllä siitä ainakaan auennut se, mitä hienoa yhdessä asumisessa on. Tällä nykyisellä kun on vielä "mukava" tapa olla huolehtimatta kodistaan, niin tiedän mikä odottaa minua mahdollisessa yhteisessä kodissa: kodinhengettären sijaisuus.

Tajuan kyllä, että kun on sinkkuillut suhteellisen suuren ajan elämästään, syntyy ne omat mukavat kuviot ja saa itsekkäästikin miettiä mitä haluaa tehdä eikä omaa olemista tarvitse miettiä. Onko se vaan niin, että omaan elämään on vaikeaa päästää ketään jos on tottunut omaan tilaan?

Tämä asia ahdistaa, ja mietinkin että jos tämä suhde kaatuu, niin en enää aio parisuhteeseen, koska minusta ei selkeästikään ole siihen.

  • ylös 19
  • alas 0

Kommentit (14)

Vierailija

Ei kuulosta hyvältä, jos mies ei huolehdi kodista.

Ehkä tarvitset sellaisen miehen, joka tarvitsee myös paljon tilaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä, jos mies ei huolehdi kodista.

Ehkä tarvitset sellaisen miehen, joka tarvitsee myös paljon tilaa?

Jostain syystä kerään puoleeni näitä, jotka haluavat olla kanssani 24/7, vaikka ovat alkuun muuta väittäneet. 

-ap

Vierailija

Mulla on mies, joka tykkää tehdä paljon käsillään, koko ajan on erilaisia projekteja joissa viihtyy. Toki ollaan yhdessäkin, mutta itsekin nautin omasta rauhasta.

Suosittelen.

Vierailija

Mä kans toivoisin että olisi joku sellainen friends with benefits -suhde mutta eipä ole vielä vastaan tullut. Mitään yhteiselämää tuskin kenenkään kanssa tulen enää haluamaan.

Vierailija

Näköjään ainakin muutama kohtalotoveri täällä. Omalla tavallaan lohduttavaa. En koe itseäni yksineläjäksikään, mutta en näköjään pysty kenenkään kanssa elämään joten taidan luovuttaa. 

-ap

Vierailija

Jostain syystä valitset vääriä kumppaneita. Toki monesti alkuhuumassa kyhnätään yhdessä kokoajan ja siitä kun selviää saa enemmän omaa tilaa-mikäli ei erehdy lapsia hankkimaan. Tosin tossa kyllä tökkii se itselle lankeava kodinhoitajapestikin. Jätä se sika ja etsi mukava introvertti, joka osaa olla myös yksikseen.

Vierailija

Tiedät mitä haluat ja tarvitset ollaksesi onnellinen; omaa aikaa, oman asunnon. Älä siis lähde kimppaan sellaisten kanssa, jotka eivät halua samaa vain siksi, että pitäisi olla joku.

Olen sinua hieman vanhempi ja minulla on takana 3 lyhyttä suhdetta, yhteensä 3 vuotta. Olen surrut sitä, etten ole tavannut vielä ketään, mutta oikeastaan vasta tässä keski-iässä olen tajunnut, että hei, minulle sopisi parhaiten suhde, jossa molemmilla on omat kodit, omat menot ja tavataan aina välistä hyvän ajan merkeissä. Molemmat kuitenkin sitoutuneita suhteeseen, ettei mitään "heilastelua" tai seksisuhdetta.

Jos olisin päätynyt ns. normaaliin suhteeseen tai suhteisiin, niistä ei olisi tullut mitään pitkällä tähtäimellä.
 

Vierailija

Ei kyse ole siitä ettet sovi suhteeseen kenenkään kanssa, vaan siitä että vedät puoleesi täysin vääränlaisia ihmisiä. Joillakin ihmisillä on huonoja kokemuksia liian rajoittavista kumppaneista, ja nämä saattavat seuraavaa kumppania etsiessään kuvitella hakevansa suhdetta jossa molemmilla on paljon omaa tilaa. Todellisuudessa se oman tilan ja läheisyyden tarve voi kuitenkin olla ihan keskimääräisellä tasolla. Sitten kun tällainen ihminen törmää aidosti tilaa tarvitsevaan kumppaniin, hän saattaakin yllättäen pelästyä ja muuttua takertuvaksi. Itsekin olin pitkään sitoutumiskammoinen, ja voin hyvin kuvitella että olisin joskus luullut sopivani yhteen sinun kaltaisesi ihmisen kanssa, vaikka totuus oli siitä hyvin kaukana. Päästyäni yli sitoutumiskammosta huomasin itseasiassa etsiväni hyvin tiivistä suhdetta jossa on paljon yhdessäoloa. Minun piti vain saada aikaa tajuta se itse, ilman painostusta. Onneksi tajusin sen itseni kaltaisen puolison rinnalla.

Jatkaisin sinuna vaan etsimistä, kyllä teitä ihan oikeasti on.

Vierailija

Kiitos kommenteista. Välillä ärsyttää kuunnella näitä "tiedät kyllä sitten kun tapaat oikean" tms bullshittiä. Tiedän kyllä että parasta ennen-päiväys alkaa olla kohta mennyttä enkä usko että koskaan enää löydän ketään. En ole koskaan ollut sellainen "ollaan nyt jonkun kanssa". Harvoin tapaan ketään, kestä kiinnostun. Jostain syystä se oma "huuma" kestää sen 1-3kk, ja olen jotenkin "ajautunut" suhteeseen ja kamppailen näiden asioiden kanssa mistä puhun aloituksessa. Toivoen, että muutun ja jotenkin tajuan jotain olennaista..

-Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedät mitä haluat ja tarvitset ollaksesi onnellinen; omaa aikaa, oman asunnon. Älä siis lähde kimppaan sellaisten kanssa, jotka eivät halua samaa vain siksi, että pitäisi olla joku.

Olen sinua hieman vanhempi ja minulla on takana 3 lyhyttä suhdetta, yhteensä 3 vuotta. Olen surrut sitä, etten ole tavannut vielä ketään, mutta oikeastaan vasta tässä keski-iässä olen tajunnut, että hei, minulle sopisi parhaiten suhde, jossa molemmilla on omat kodit, omat menot ja tavataan aina välistä hyvän ajan merkeissä. Molemmat kuitenkin sitoutuneita suhteeseen, ettei mitään "heilastelua" tai seksisuhdetta.

Jos olisin päätynyt ns. normaaliin suhteeseen tai suhteisiin, niistä ei olisi tullut mitään pitkällä tähtäimellä.
 

Tuollaiseen suhteeseen sopisin minäkin, tarvitsen paljon omaa tilaa ja tämä järjestely olisi toimivin. 

en ole ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla