Miksi en löydä rakkautta? Ja miten välttyä surulta ja katkeruudelta?
Olen eronnut muutama vuosi sitten, lapsia on kaksi. Ex petti useamman naisen kanssa, mikä oli jo shokki sinänsä ja tästä toipuminen on ottanut aikansa. Olemme nykyään asiallisissa väleissä ja lasten asiat hoituu sovussa.
Eron jälkeen olen tapaillut muutamia miehiä, seurustellutkin jonkun kuukauden, mutta mitään pysyvää ei ole tullut vastaan.
Mielestäni minussa ei ole mitään isompaa vikaa, pidän huolta itsestäni, tulen toimeen omillani, olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja sopuisa. En kaipaa isää lapsille tai elättäjää. Kaipaan vain rakkautta, läheisyyttä ja aikuista seuraa.
Miehet, joita olen tapaillut, ovat nykyään parisuhteissa ja ovat löytäneet ne aika pian jälkeeni. Samoin exäni löytää aina jonkun, ja asuu tätä nykyä avoliitossa.
Herätän kyllä kiinnostusta, ja saisin seuraa uskoakseni helposti. Mutta en ole kiinnostunut irtosuhteista, vaan jostain kunnon ihmisestä ja pysyvyydestä.
Elämäni on hyvää enkä murjota tai valita, minulla on työtä, tekemistä ja sosiaalisia suhteita. Mutta tällaisina yksinäisinä aamuina terassilla kahvia juodessa itsesääli uhkaa hiipiä mieleen, "mikä minussa on vikana?". Olisi kiva jakaa aikuista elämää jonkun kanssa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia miehiä olet valinnut? Jotenkin kuulostaa siltä että miehet on aika komeita ja meneviä jos noin helposti löytävät uusia.
Kaikki ovat ensin valinneet minut. En ole itse lähestynyt ketään, vaan piiritys on lähtenyt heidän puoleltaan ihan elävässä elämässä. No tokihan sitten on ollut mahdollisuus kieltäytyä ja lopettaa homma alkuunsa.
Niin, ehkä he ovat olleet ulospäinsuuntautuvia ja puheliaita, koska ovat ottaneet kontaktia. Liikun itsekin monenlaisissa piireissä, joten kiinnostun kyllä aktiivisista ihmisistä. Ihan kivannäköisiäkin he ovat olleet (minusta), mutteivät mitään alushousumalleja. Aika tavallisia keski-ikäisiä miehiä.
En nyt tiedä, onko tällä tekemistä minkään kanssa, nyt ovat kuitenkin parisuhteissa olleet jo pitkään, että joku heidätkin on pysäyttänyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia miehiä olet valinnut? Jotenkin kuulostaa siltä että miehet on aika komeita ja meneviä jos noin helposti löytävät uusia.
Missähän kuplassa säkin elät? Ihan tavalliset perusmiehet pariutuu kyllä ihan hyvin.
Palstamiehen kuplassa :D
Taas eilisen iltaelämä-katsauksen perusteella olen sitä mieltä, että jos mies vähänkään on avoimesti liikkeellä niin seuraa löytyy. Yritin itse vähän ujompana ja hitaampana lähestyä muutamaakin miestä, mutta naisia oli niin etten sekaan mahtunut. Enkä edes vilkuillut niitä eniten "esillä" olleita.
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla tosiaan siitä, että ne jotka pariutuu helposti, ovat vähempään tyytyväisiä. Eli parisuhteeseen kelpaa melkein kuka vaan.
Se ei lohduta, että käsketään elää omaa elämää ja etsiä sieltä onnea. Sitähän ap sanoo, että on tyytyväinen elämäänsä. Ei se poista ihmisestä sitä tarvetta olla fyysisesti ja henkisesti lähellä toista ihmistä.
Juu, elämässä on paljon hyvää ja nautin tosiaankin jokaisesta päivästä. Elämässäni on hienoja. On ollut paljon huonompiakin aikoja. Olisi kiva jakaa niitä hienoja asioita jonkun kanssa. Ja haluaisin kokea rakastumisen ja rakastettuna olemisen.
Ap
Jostain syystä tuo aikuinen seura istuu huonosti moneen mieheen. Ne jotka haluaa leikkiä kotia haluavat sitten koko paketin ja loput lentelee kukasta kukkaan tai katkeroituvat. Haet vain harvinaista miestyyppiä.