Olenko ainut joka ei ymmärrä nimikirjoituksia tai selfieitä julkkisten kanssa?

Samaa miettinyt. En ymmärrä mikä saa ihmiset sekoamaan toisista ihmisistä. No, eipä juuri kiinnostakaan.

Et ole ainoa. En ymmärrä koko julkkiskulttuuria. Jos on työssä esillä niin ok, mutta miksi näiden yksityisasiatkin pitää tietää, ja miksi ne jopa joissain tapauksissa itse tilittävät niistä.

Sitäkin mä ihmettelen miksi julkisuudessa näkyvyys muka jotenkin nostaa statusta?

Mäkään en oikeastaan välitä nimmareista, ainakaan jos ne on tullut epäsuorasti. Toisaalta livenä se nimmarin pyytäminen voi olla hyvä tekosyy päästä vaihtamaan muutama sana kiinnostavana pitämänsä julkkiksen kanssa. Jos ei olisi keksitty nimmareita, niin mitenköhän eri tavalla ihmiset sitten kohtelisivat julkkiksia? Tuijottaisivat sivusta mutteivät uskaltaisi mennä jututtamaan, kun ei olisi mitään sanottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin mä ihmettelen miksi julkisuudessa näkyvyys muka jotenkin nostaa statusta?

Julkkiksilla on enemmän valtaa. Osittain ehkä siksi, että heillä uskotaan olevaan valtaa.

Kun ihminen on julkisuudessa, hänestä syntyy mielikuva että hänellä on paljon suhteita.

Mielikuva vallasta luo valtaa oikeastikin. Ihmiset usein mielistelevät ihmisiä, joilla ajattelevat olevan valtaa heihin.  Ja sitähän se valta lopulta onkin, että saa muut toimimaan haluamallaan tavalla / mielistelemään.

Mä olen miettinyt samaa.

Ymmärrän selfien jos ihminen on super-fani, seurannut vaikka laulajan uraa vuosikymmeniä, käynyt paljon keikoilla jne. ja vihdoin ja viimein saa kuvan laulajan kanssa.

Toinen juttu joka menee yli ymmärrykseni on fani-tapaaminen. Usein radiokanavat ja lehdet järjestävät arvontoja, joissa voi voittaa tapaamisen julkkiksen kanssa. Jos voittaisin tapaamisen Madonnan kanssa niin mitä ihmettä juttelisin sille? Kehuisin tietenkin ensin maasta taivaisiin ja mitä sen jälkeen? Eipä paljoa Madonnaa kiinnostaisi vaasalaisen pankkitädin sielunelämä, miksi siis lähtisin vapaaehtoisesti kiusalliseen tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en oikeastaan välitä nimmareista, ainakaan jos ne on tullut epäsuorasti. Toisaalta livenä se nimmarin pyytäminen voi olla hyvä tekosyy päästä vaihtamaan muutama sana kiinnostavana pitämänsä julkkiksen kanssa. Jos ei olisi keksitty nimmareita, niin mitenköhän eri tavalla ihmiset sitten kohtelisivat julkkiksia? Tuijottaisivat sivusta mutteivät uskaltaisi mennä jututtamaan, kun ei olisi mitään sanottavaa?

Miksi julkkiksille ylipäätään pitäisi mennä juttelemaan? Eihän muidenkaan ammattikuntien edustajille mennä juttelemaan heidän vapaa-ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt samaa.

Ymmärrän selfien jos ihminen on super-fani, seurannut vaikka laulajan uraa vuosikymmeniä, käynyt paljon keikoilla jne. ja vihdoin ja viimein saa kuvan laulajan kanssa.

Toinen juttu joka menee yli ymmärrykseni on fani-tapaaminen. Usein radiokanavat ja lehdet järjestävät arvontoja, joissa voi voittaa tapaamisen julkkiksen kanssa. Jos voittaisin tapaamisen Madonnan kanssa niin mitä ihmettä juttelisin sille? Kehuisin tietenkin ensin maasta taivaisiin ja mitä sen jälkeen? Eipä paljoa Madonnaa kiinnostaisi vaasalaisen pankkitädin sielunelämä, miksi siis lähtisin vapaaehtoisesti kiusalliseen tilanteeseen?

Olen ollut fanitapaamisessa Antti Tuiskun ja Jenni Vartiaisen kanssa. Molempien seurassa oli helppo olla, eikä minun heitä tarvinnut kehua, puhuttiin maailman menosta yleensä ja kerroin kyllä hiukna omastakin musiikkiharrastuksestani. Etenkin Jenni jutteli siitä mielellään. Tapaamiset kesti 15-20min. Tykkäsin kovasti ja arvostukseni artisteja kohtaan kyllä nousi. 

N25