Lue keskustelun säännöt.
Kaverini verkostoituu naapurustonsa kanssa ihan luonnostaan
13.07.2018 |
Minä olen introvertti ja ujo enkä ole missään asuinpaikassani ollut tekemisissä naapureiden kanssa. Olen heille aina kohtelias ja tervehdin ystävällisesti, ja siinä se.
Kaverini väittää olevansa samanlainen, mutta faktat kertovat muuta. Olemme molemmat kolmekymppisiä sinkkunaisia.
Puolisen vuotta sitten kaverini muutti uuteen kerrostaloon, uuteen kaupunginosaan. Kävin hänen luonaan hiljan, ja pihalla ollessamme joku naapuri, nelikymppinen mies, tuli juttelemaan kaverilleni. Juttu oli jotain insideläppää, tyyliin "Samppa muuten sanoi että kyllä se lähti lopulta ihan suosiolla". Kaverini vastasi jotain "Joo, no hyvä. Mä tosiaan ajattelinkin ettei siitä mitään ongelmaa tuu...".
Ihmettelin ja kysyin jälkeenpäin kaveriltani, kuka se oli ja mistä oli puhe. Mies oli kuulemma ollut yksi naapuri, ja Samppa oli toinen naapuri viereisestä rapusta. Joku liian paljon juonut mies läheisestä kerrostalosta ei kuulemma ollut meinannut suostua lähtemään Sampan ja hänen avopuolisonsa Maijun luona pidetystä illanvietosta pari iltaa aiemmin.
Miten kaverini oli verkostoitunut naapuryhteisönsä kanssa noin luontevasti? Millaisissa tilanteissa tutustuminen oli lähtenyt käyntiin? Oliko Samppa vain tullut soittamaan kaverini ovikelloa jonain iltana? Olivatko naapurit tulleet esittäytymään kun kaverini oli viemässä pyörää varastoon? Vai miten? Minulle tuollainen porukoihin "pääseminen" on ihan käsittämätöntä. Kun yritin kysyä tätä kaveriltani, hän hermostui ja tuhahti ettei jaksa selittää.
Kaverini käyttää alkoholia säännöllisesti (melkein joka vkl). Ovatko hän ja naapurini tavanneet jossain kapakassa eikä kaverini vain kehtaa kertoa?
En paheksu, vaan haluan vain ymmärtää. Miksi jotkut "pääsevät" porukoihin noin helposti? (Laitoin tuon sitaateissa, koska itse en edes haluaisi joihinkin naapuriporukoihin.) Meidänkin talossa on tuollaiset porukat, mutta en ole koskaan sanonut heille muuta kuin "moi" eikä heistä kukaan ole kutsunut mihinkään illanviettoon.
Vaistoavatko tuommoiset alkoholia käyttävät sosiaaliset ihmiset joistain ihmisistä, että "tuo kuuluu meikäläisiin" ja lähestyvät heitä?
Kommentit (24)
Kyllä, alko tässä on avainasemassa.
Sinäkin voisit saada ystäviä, jos sinulla olisi joku yhdistävä tekijä heidän kanssaan... Minä tietenkin kuulun taloyhtiön "mummoliigaan" eli valintamme siitä kuka hutsu pani kännipäissään naapurin Ekiä, niin että rappu raikasi, käyttiköhän edes kortsua, noi yh.t ovat niin lapsilisät ja elatusavut mielessä, että tiedä kenet huijaavat isäksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistilla on usein kuvitelma, että pitää olla ns. sosiaalinen. Siksi he käyt
tävät liikaa alkoholia ja höpöttävät ja juoruilevat muka smalltalkia. Veikkaan että 10 v kuluttua kaverisi on jo holistunut. Tuttu kuvio.
Varmaan vaatii sen että hengailee jossain taloyhtiön pihapiirissä puuhailemassa jotain ja naapurit tulevat juttelemaan. Tai taloyhtiön lenkkisaunassa.
Tupakoitsijat tutustuvat herkästi toisiinsa. Etenkin nykypäivänä, kun heille on monesti osoitettu tarkkaan rajatut paikat, joissa saa tupakoida.
Tuo hermostuminen ja tuhahtelu kyllä kuulostaa siltä, että kaverisi on tutustunut naapureihin juuri niissä kosteissa illanvietoissa, joista kaikki eivät osaa lähteä pois. Alkoholi on ihmeellinen väline.
Hän oleilee siellä niiden ihmisten kanssa.
Se vaatii sitä ajanviettoa.
Jos haluat tutustua, niin hengaile siellä missä ne ihmiset ovat.
Mä haluaisin kanssa olla sosiaalinen, mutta mieluummin lähden polkemaan fillareilla itsekseni tai uimaan. Se on jotenkin sellainen ristiriita minun elämässäni. Joskus näen ihmisiä ja juttelen kyllä jotain...ihan mitä vaan voi heittää naapureitten kanssa...vaikka siitä pihasta ym. Jotain vaan.
Ystävyyksiä ilman alkoholia voi kyllä kans tulla, kun sattuu ajan kanssa joku saman henkinen.
Oikeastaan lohduttavaa kuulla, että toiset noin tutustuu. Siinä on mallia. Kannustusta itsellekin. Alkoholi huono. Ilmankin voi tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän noiden naapureiden kanssa yhteisten juttujen aihepiiri kertonut aika paljon. Uudet tuttavat, joihin kaverisi on verkostoitunut, ovat juoppotuttuja, joiden illanvietoissa tapellaan. Sellaisia kyllä saa ihan jokainen. Minä olen mieluummin ilman tuttavia.
No tuudittautukaa nyt vaikka sitten siihen kuvitelmaan, että ihmisiin tutustuisi vain alkoholin avulla, jos se helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän oleilee siellä niiden ihmisten kanssa.
Se vaatii sitä ajanviettoa.Jos haluat tutustua, niin hengaile siellä missä ne ihmiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitsijat tutustuvat herkästi toisiinsa.
Muiden kanssa oleileminenhan ei riitä, jos on introvertti. Ekstroverttien on tätä hyvin vaikea ymmärtää samalla tavoin kuin meidän on vaikea ymmärtää helppoa ystävystymistä. Itse olen mennyt avoimin mielin uusiin harrastuksiin ja yrittänyt jutella ihmisten kanssa. Samoin olen ollut mukana taloyhtiön aktiviteeteissa. Ero on siinä, että toiset näissä samoissa yhteyksissä tutustuneet ovatkin sitten pian siinä, että vierailevat toistensa kotona, käyvät yhdessä kaupungilla jne. AP:n tavoin minulla on tuttu, joka on uuteen paikkaan muutettuaan ystävystynyt heti kymmenien ihmisten kanssa. Itse olen asunut samassa paikassa pidempään, eikä minulle ole kehittynyt kenenkään kanssa sellaista suhdetta, että voisin luontevasti ehdottaa, että mentäiskö kahville tms.
En haluaisi elää noin tiivistä elämää, koska naapureista juoruaminen on mielestäni alkeellista.
Aiemmat eläkeikäiset naapurini olivat tuollaisia ja heiltä kuuli vaikka mitä kiusallista. Olin heidän kanssaan enemmän tekemistä vakavan sairauteni aikana. Tietenkin maksoin heille avusta, mutta oli piinallista kuulla toisten naapurien yksityisasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi elää noin tiivistä elämää, koska naapureista juoruaminen on mielestäni alkeellista.
Aiemmat eläkeikäiset naapurini olivat tuollaisia ja heiltä kuuli vaikka mitä kiusallista. Olin heidän kanssaan enemmän tekemistä vakavan sairauteni aikana. Tietenkin maksoin heille avusta, mutta oli piinallista kuulla toisten naapurien yksityisasioita.
On varmaan jotain välimuotojakin täyden yksinäisyyden ja kommuunissa asumisen välillä? Minustakin on kiva olla rauhassa, mutta olisi toisaalta kiva saada apua jostain, jos tarvitsee.
Mää tykkään kyllä ottaa kuppia, mutta eipä silti ole kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ihmettä täällä nyt taas jauhetaan. :D
Miksi ap mainitsit aloituksessasi useampaan kertaan kaverisi alkoholinkäytön? Miten se liittyy siihen että hän osaa ja haluaa ystävystyä ihmisten kanssa ja sinä et? Jestas, kuulostat todella rasittavalta ihmiseltä. Get off your high horse ja lakkaa vertaamasta omaa elämääsi muiden elämään, se lopettaa kateuden tunteen nopeasti.
No mä verkostaudun helposti naapuruston kanssa, näin kävi kerrostalossa ja nyt tiiviillä omakotitaloalueella. Melkein aina, jos kuopsuttelen kukkapenkkejä tien varressa, niin naapurit jää juttelemaan. Kerostalossa juteltiin, kun törmättiin pihalla. Enkä heilu kännissä kukkapenkeissä, että ei se siitä alkon käytöstä johdu..
Tervehdin ihmisiä ystävällisen avoin ilme kasvoilla, monet jää juttelemaan ja mä mielelläni rupattelen vähän aikaa. Näin tulee mutkattomat välit naapureihin, nytkin naapuri kertoi, että heille tulee sukulaisia kylään ensi viikolla, johon mä totesin, että me ollaan reissussa, että vieraiden autot voi jättää meidän pihaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi elää noin tiivistä elämää, koska naapureista juoruaminen on mielestäni alkeellista.
Aiemmat eläkeikäiset naapurini olivat tuollaisia ja heiltä kuuli vaikka mitä kiusallista. Olin heidän kanssaan enemmän tekemistä vakavan sairauteni aikana. Tietenkin maksoin heille avusta, mutta oli piinallista kuulla toisten naapurien yksityisasioita.
On varmaan jotain välimuotojakin täyden yksinäisyyden ja kommuunissa asumisen välillä? Minustakin on kiva olla rauhassa, mutta olisi toisaalta kiva saada apua jostain, jos tarvitsee.
Tunnen ja tervehdin tietenkin taloyhtiön asukkaita, mutta ystävät ja tuttavat ovat muualla. Varmaan saisin apua, jos pyytäisin.
En pidä juoruamisesta.
Varmaan vaan alkaneet jutella ja löytynyt jotain yhdistävää tekijää?
Varmaan vaan alkaneet jutella ja löytynyt jotain yhdistävää tekijää?
Puhetta tässä oli siitä, että toisilla sitä tutustumista ei tahdo tapahtua, vaikka olisi yhdistäviä tekijöitä ja iloinen ilme.
Introvertit pitäisi lähettää omalle saarelleen. Sielläpähän tutustuisivat.
Olen homo. T. Paska kirjoitti:
Introvertit pitäisi lähettää omalle saarelleen. Sielläpähän tutustuisivat.
Kuulostaa utopistisen ihanalta. Pistetäänhän rattaat pyörimään. Mieluusti muuttaisin introvertin paratiisiin.
Minun kaveri jopa minun kerrostalossa tutustui minun naapuriin, vanhempaan mieheen. Ei siis mitään parisuhdejutut vaan ihan vain platonisesti rupesivat pihalla juttelemaan ja myöhemmin tervehtivät ja vaihtoivat pari sanaa kun kaverini kanssa oltiin taas menossa meille pihan poikki. Eli siis minun naapurin kanssa kaverini joka asuu muualla. Minä en ole missään puheissa kenenkään naapurini kanssa. Uskon että se on just niin että joistain ihmisistä vaistoaa että ovat samaa ihmistyyppiä psykologisesti ja sen takia hakeudutaan juttusille. Olen ujompi kuin kaverini.
Ekstroverteilla on ihan omat kuvionsa.