Tajusin juuri valehtelevani enemmän kuin puhuvani totta
Jos joku muu kuin vanhempani tai sisarukseni kysyy jotain henkilökohtaista puhun aina muunneltua totuutta tai kerron suoranaisia valheita. Nyt tässä on kolme vaihtoehtoa:
a) eristäydyn täysin
b) muutan elämääni semmoiseksi ettei tarvitse valehdella
c) alan kertoa totuuden vaikka se pilaakin elämän ja aiheuttaa vaikeuksia
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi millaisista asioista valehtelet, tästä ei nimittäin oikein selviä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä (uskoaksesi) tapahtuisi, jos jättäisit valheet pois. Mitä luulet, että muut ajattelisivat sitten sinusta?
Mieti ne asiat, jotka oletat normaalilta ihmiseltä.
Valehtelen niistä kaikista.
ap
Hmm. Jostain syystä mulle tulee tosta ensin mieleen päivittäinen hampaidenpesu. En oikein tiedä mitä normaalilta ihmiseltä odotan. Mikä edes on normaalia. En edes odota ihmisten olevan normaaleja. Mitä siitä seuraisi, jos et vaikuttaisi muiden mielestä normaalilta?
Mitähän muuta voisit tarkoittaa... Aika monet ihmiset matkustelevat ja harrastavat liikuntaa, mutten pidä mitenkään epänormaalina, jos ei tee niin. Valehteletko noista asioista?
Tapaat ihmisen. Oletat hänellä olevan koulutus, työpaikka, perhe/suhde, kokemuksia ja menneisyys. Tai ainakin jotain noista. Mä valehtelen noista kaikista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita joskus valehdella tuntemattomalle sellainen minimi, johon kykenisit. Oli se sitten mielestäsi halveksuttavin työ tai koulutus, johon kuitenkin kykenisit, jos päättäisit ruveta elämään totuudellista elämää. Voin vannoa, että kukaan oikea henkilö ei tuomitsisi sinua. Paitsi ehkä joku, joka on samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt ja sen vuoksi haluaa loukata muita.
Haluan uskoa, että olet oikeassa, mutta olet väärässä.
Jos esim. kerron olleeni viimeiset viisi vuotta työttömänä. Kuka ei tuomitsisi minua?
ap
Esim. toinen työtön? Mä olen ollut aina työtön. En ole koskaan jättänyt sitä kertomatta, jos on tullut puheeksi mitä teen elämälläni. En koe voittavani siinä mitään, jos valehtelen. Päinvastoin, valehtelemisesta kiinni jäämisen häpeä olisi mulle paljon suurempi kuin "häpeä" itse asiasta. En oikeastaan häpeä työttömyyttäni enkä muutakaan ns. epänormaaliuttani, paitsi ulkonäköäni - mutta sitä ei voi paremmaksi valehdellakaan...
Olet noin sata kertaa rohkeampi kuin minä. Lisäksi kun mä olen valehdellut tästäkin kaikille en voi alkaa yhtäkkiä kertomaan totuutta. Se olisi viimeinen naula siihen kuuluisaan arkkuun.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita joskus valehdella tuntemattomalle sellainen minimi, johon kykenisit. Oli se sitten mielestäsi halveksuttavin työ tai koulutus, johon kuitenkin kykenisit, jos päättäisit ruveta elämään totuudellista elämää. Voin vannoa, että kukaan oikea henkilö ei tuomitsisi sinua. Paitsi ehkä joku, joka on samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt ja sen vuoksi haluaa loukata muita.
Haluan uskoa, että olet oikeassa, mutta olet väärässä.
Jos esim. kerron olleeni viimeiset viisi vuotta työttömänä. Kuka ei tuomitsisi minua?
ap
Todennäköisesti ei kukaan. Päin vastoin, ihmiset ovat hyvin ymmärtäväisiä ja luultavasti ajattelisivat, että sulla ei ole ollut helppoa... Ja yleensä ihmiset arvostavat suunnattomasti sitä, jos jonkun tollaisen henkilökohtaisen tragedian jälkeen joku saa koottua itsensä ja nousee takaisin jaloilleen. Se on merkki äärimmäisestä vahvuudesta, ei heikkoudesta. Varmasti vaatii ihan helvetisti rohkeutta ja ton ylpeyden nielemistä, minkä vuoksi valehtelet. Mut voin luvata, että se on sen arvoista.
Mun tragedia on valitettavasti vain laiskuus, masennus ja yksinäisyyden aiheuttama synkkyys. Ei ole siis oikeaa syytä. Siksi valehtelen.
ap
Onhan sulla menneisyys... Lisäksi sulla on kokemus, joka on arvokas, mikäli hyödynnät sen jotenkin. Sen lisäksi sulla on tulevaisuus, mikä riippuu täysin siitä, millaisia valintoja teet nyt.
Jos mä olisin sinä, niin tossa tilanteessa mä valehtelisin tutuilleni, että "nykyisestä työstä" laitetaan jengiä pihalle ja sä olet yksi niistä. Ja aloittaisin tästä lähtien puhumaan vain totta. Pyytäisin apua työkkäristä, mikäli et ole sitä aikaisemmin tehnyt ja tekisin heidän kanssaan toimivan työllistymissuunnitelman.
Siis tiedätkö mitä. Sun kaltaisten ihmisten vuoksi minä olen vaikeuksissa. Käsitätkö?
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla menneisyys... Lisäksi sulla on kokemus, joka on arvokas, mikäli hyödynnät sen jotenkin. Sen lisäksi sulla on tulevaisuus, mikä riippuu täysin siitä, millaisia valintoja teet nyt.
Jos mä olisin sinä, niin tossa tilanteessa mä valehtelisin tutuilleni, että "nykyisestä työstä" laitetaan jengiä pihalle ja sä olet yksi niistä. Ja aloittaisin tästä lähtien puhumaan vain totta. Pyytäisin apua työkkäristä, mikäli et ole sitä aikaisemmin tehnyt ja tekisin heidän kanssaan toimivan työllistymissuunnitelman.
Noin olenkin tehnyt. Olen nyt "lomautettuna" ja etsin pysyvämpää työtä. Oikeasti etsin kyllä, mutta lähinnä pohdin miten aloittaisin kaiken alusta. Näin oikeasti "työttömänä" on kieltämättä helpompaa, kun voi huoletta valittaa rahanpuutetta. Ennen piti mennä säästöille tai ottaa lainaa pitääkseni kulissit yllä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis tiedätkö mitä. Sun kaltaisten ihmisten vuoksi minä olen vaikeuksissa. Käsitätkö?
Kerro lisää?
Tämä ei ole ollut tarkoitukseni. Yritin vain olla muutakin kuin luuseri.
ap
Todennäköisesti ei kukaan. Päin vastoin, ihmiset ovat hyvin ymmärtäväisiä ja luultavasti ajattelisivat, että sulla ei ole ollut helppoa... Ja yleensä ihmiset arvostavat suunnattomasti sitä, jos jonkun tollaisen henkilökohtaisen tragedian jälkeen joku saa koottua itsensä ja nousee takaisin jaloilleen. Se on merkki äärimmäisestä vahvuudesta, ei heikkoudesta. Varmasti vaatii ihan helvetisti rohkeutta ja ton ylpeyden nielemistä, minkä vuoksi valehtelet. Mut voin luvata, että se on sen arvoista.