Pariterapiassa käyneet?
Millaisesta syystä olette käyneet pariterapiassa, pettäminen, väkivalta, jatkuva riitely, vai jotain muuta.
Miten se käytännössä sujuu, yksin vai erikseen, kyseleekö terapeutti vai pitääkö kertoa vain itse mikä mieltä painaa? Mitä opit sieltä, saitteko apua? Kuinka kauan kävitte siellä?
Kaikki aiheeseen liittyvä kiinnostaa.. Mitään yksityiskohtia ei tarvii kertoa mutta edes jotain pääpiirteitä terapiasta... Kiitos paljon. 😊
Kommentit (15)
Olemme käyneet nyt 5-6 kertaa ja ensi kuussa käynnit jatkuvat. Käyntejä on ollut 2-3 viikon välein, nyt kesällä pitempi tauko. Jotenkin jumiutuimme tilanteeseen, jossa molemmat halusivat kyllä suhteen toimivan mutta kommunikaatio-ongelmien ja erilaisten näkemysten takia ei päästy eteenpäin. Omalta osaltani taustalla on ollut vahva hylätyksi tulemisen pelko, mies puolestaan pelkää riitoja lapsuudenkokemustensa takia. Pariterapiassa käydään yhdessä, istunnoissa käsitellään niitä asioita, mitä me nostamme kulloinkin päällimmäisiksi. Terapeutti on suositellut minulle, että käsittelisin omaa hylätyksi tulemisen pelkoani yksilöterapiassa, mutta siihen minulla ei ole mahdollisuutta, koska aikoja saa vain virka-aikana enkä voi olla pois töistä niin paljon kuin se matkoineen vaatisi. Tällaisessa tapauksessa terapeutti ei missään tapauksessa voi olla sama vaan jos haluaisin jatkaa tällä nimenomaisella terapeutilla, niin se olisi mahdollista vasta pariterapian päätyttyä. Pariterapeutti ei voi kuulla vain yhtä osapuolta vaan istuntoihin todellakin mennään yhdessä.
Meille terapiasta on ollut hyötyä. Ex-aviomieheni kanssa siitä ei ollut ja olennainen syy oli varmasti se, että toisin kuin nykyinen mieheni, exäni ei halunnut eikä osannut puhua asioista. Terapeutti ei voi korjata parisuhdetta vaan parin on itse tehtävä oivallukset ja muutokset.
Ap:lle vinkiksi, että myös netissä on parisuhteen hoitamiseen ilmaista materiaalia. Ks. esim. Väestöliitto => Perheaikaa => Kurssit => Tunnekeskeinen parisuhdekurssi ja Kataja ry => Treenaa. Joku kolmaskin meillä on ollut käytössä mutta en äkkiseltään muista mikä... eikun se taisi perustua johonkin kirjaan, jonka hankimme.
nr 2
Kiitos vastauksista!
Lisää kokemuksia kaipailen..
Aiemmin vastanneet, oliko vaikea ottaa se ensi askel terapiaan? Kuka teki aloitteen siihen? Pitikö houkutella toista osapuolta mukaan?
Näkeekö terapeutti, jos kriisin aiheuttaakin esim toisen osapuolen mielenterveys ongelmat tai kuinka hyvä terapeutti on tunnistamaan psykolgiset ongelmat?
Epäilen että tässä läheiseni ongelmassa on kyse jostain muusta kuin vain pelkästään "tavallisesta" parisuhde kriisistä.
Me käymme siis yhdessä ja erikseen. Samalla pariterapeutilla. Tunne lukkosi, on muuten kirja joja kannatraa lukea molempien osapuolten.
T.nr1
Me käyty nyt 3 kertaa, en tiedä vielä onko auttanut. Meillä ongelma miehen puhumattomuus sekä se ettei ole seksiä, luulen että olisi pitänyt mennä jo aiemmin, liian kauan ollut paskaa. Meillä mies ja naisterapeutti. Kyllä mä tykkään käydä, mutta luulen ettei yhdessä enää nousta tästä.
Me kävimme myös. Ei ollut apua. Jälkeenpäin tajusin ettei voinut ollakaan, koska emme olleet rehellisiä terapeutille. Salasimme miehen alkoholiongelman. Hän koska ei myöntänyt sellaista olevan, ja minä koska häpesin sitä, ja toisaalta en uskonut että työssäkäyvä asiantuntija voi olla alkoholisti.
Terapia ei auta jos pidetään kulisseja Ja luurankoja kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Me kävimme myös. Ei ollut apua. Jälkeenpäin tajusin ettei voinut ollakaan, koska emme olleet rehellisiä terapeutille. Salasimme miehen alkoholiongelman. Hän koska ei myöntänyt sellaista olevan, ja minä koska häpesin sitä, ja toisaalta en uskonut että työssäkäyvä asiantuntija voi olla alkoholisti.
Terapia ei auta jos pidetään kulisseja Ja luurankoja kaapissa.
Tämä. Tuntemani pariskunta kävi terapiassa kriisin takia ja ihmettelin, että terapeutti oli sanonut heillä olevan hyvä kommunikaatio. Sitten tajusin, että molemmat osaavat erittäin sujuvasti valehdella. Mitä ihmeen hyötyä tuosta oli kenellekään?
Käytiin pari kertaa ratkaisukeskeisellä terapeutilla, joka vaikutti hyvältä, mutta jälkikäteen ajateltuna hänen ehdotuksensa oli rajuja eikä siellä oikein ehditty puhua kuin pintaa. Oli kallis ja siksi siirryttiin seurakunnan ilmaiseen. Siellä ollaan nyt käyty kaksi kertaa jauhamassa itsestäänselvyyksiä. Ei oikein vakuuta tämäkään.
Haluaisin kuitenkin jatkaa, koska en mä saa tuota miestä puhumaan ja avautumaan.
Mä veikkaan myös että läheiseni osaa olla hyvinkin uskottava ja terapeutti ei saa oikeaa kuvaa tilanteesta. Vaikka tunnen pariskunnan erittäin hyvin, niin minunkin on vaikea välillä huomata kumpi puhuu totta jne... Siksi olen miettinytkin että huomaako terapeutti jos onkin psyykkisiä ongelmia mitkä todella aiheuttaa tämän kriisin.
Terapiaan? kirjoitti:
Mä veikkaan myös että läheiseni osaa olla hyvinkin uskottava ja terapeutti ei saa oikeaa kuvaa tilanteesta. Vaikka tunnen pariskunnan erittäin hyvin, niin minunkin on vaikea välillä huomata kumpi puhuu totta jne... Siksi olen miettinytkin että huomaako terapeutti jos onkin psyykkisiä ongelmia mitkä todella aiheuttaa tämän kriisin.
Miksi ajattelet, että sinun tehtäväsi on puuttua toisten ihmisten parisuhteeseen?
Käytiin terapiassa. Rankka vauvavuosi takana, mun töihin paluu, keskenmeno, miehen ikäkriisi, kommunikointiongelmat, jatkuva tappelu... Kaikki kasaantui ja meidän omat keskustelut ongelmista johti aina riitaan.
Me käytiin muistaakseni vaan 3 kertaa, ja todettiin sitten että siitä ei ole tarvittavaa apua. Koin kyllä mukavana sen että sain puhua rehellisesti omista tunteista ilman pelkoa siitä että mies räjähtää, koska eihän se terapeutin luona kehdannut...
Jatkettiin samaa epätervettä rataa vielä monta vuotta. En tiedä mitä tapahtui. Silti me ollaan vielä yhdessä. Taidettiin vaan päättää että halutaan olla yhdessä, halutaan edelleen ja jatkossakin rakastaa toisiamme. Nyt on mennyt pitkään hyvin. Ollaan molemmat vaan niin räjähtäviä persoonia että tää on melkoista vuoristorataa. Ollaan kuitenkin opittu riitelemään lapsilta "salaa". Ja vähän pienemmällä volyymilla.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan? kirjoitti:
Mä veikkaan myös että läheiseni osaa olla hyvinkin uskottava ja terapeutti ei saa oikeaa kuvaa tilanteesta. Vaikka tunnen pariskunnan erittäin hyvin, niin minunkin on vaikea välillä huomata kumpi puhuu totta jne... Siksi olen miettinytkin että huomaako terapeutti jos onkin psyykkisiä ongelmia mitkä todella aiheuttaa tämän kriisin.
Miksi ajattelet, että sinun tehtäväsi on puuttua toisten ihmisten parisuhteeseen?
En ota tätä roolia omasta tahdostani itselleni...
Toinen näistä osapuolista on aivan surun murtama, pyytänyt minulta itse apua.. Olen jutellut molemmille ja yrittänyt kuunnella ja autan mitä voin. En kuitenkaan osaa enempää auttaa ja siksi pyydän teiltä kokemuksia ja fiiliksiä terapiasta. Se alkaa olla ainut mihin voin heitä ohjata.
Auttaa todella paljon. Miehen kanssa liittomme ajautui kriisiin. Miehelle tuli identiteettikriisi, johon kietoutui myös minun nalkutukset ym.t. Kriisi selätettiin luojan kiitos. Käymme edelleen, siellä on käyty sukupuista lähtien kaikki. Mistä vaan voi puhua. Meillä todella hyvä terapeutti, joka myös seksuaaliterapeutti. Tämä kriisi avasi myös omat silmäni ja suhteemme on vahvistunut entisestään. Olemme käyneet myös avioliittoleirillä ja käymme jatkossakin. Todella puhdistavaa ja hyödyllistä.
15v yhdessä