Hankkiakko yksi lapsi vai ei lasta lainkaan
Pidän lapsista kovasti ja tulen loistavasti heidän kanssaan toimeen. Olen haaveillut kummitäteydestä/tukiperheenä olemisesta ja haluan ehdottomasti lapsia elämääni. Pitkään olen myös ajatellut, etten kuitenkaan omaa lasta hankkisi. Syinä tähän ovat mm. poikkeuksellisen suuri oman tilan tarve, monimutkaisesti traumaattinen lapsuus (olen terapiassa, mutta silti kuitenkin jää jotain kipuja, jotka aktivoituvat mahdollisen lapsen syntyessä ja heijastuvat häneen) sekä huoli maailman tulevaisuudesta. Onko minulla itsekkäästi oikeutta hankkia lasta tälle tuhoutumassa olevalle maapallolle, jossa kuitenkin olisi jo valmiiksi paljon kärsiviä lapsia ja aikuisia. Tähän päälle tietenkin vielä käytännönelämän järjestelyt; huonommalta asuinalueelta tarpeeksi iso asunto, työuran kampitus, miehen metsästys, terveysriskit ja olematon vapaa-aika seuraavan kymmenen vuoden aikana.
En etsi vastausta, mutta kiinnostaisi kuulla muitakin näkemyksiä asiaan.
Kommentit (5)
Juu älä hanki vaan nauti vapaudesta ja tilasta. Se vauva ahdistaa sinut neljän seinän sisälle moneksi vuodeksi ja senkin jälkeen oot kiinni siinä taaperossa ja sen ympäristössä vuosia vuosien perään.
Samantyyppistä mietin minäkin kuin ap.
Ei kannata hankkia, jos ei arvosta lapsen saamista enempää kuin sitä mistä lapsen vuoksi joutuu luopumaan. Kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia , jos ei halua. Toisaalta lapsia ei aina saa vaikka päättäisikin haluta.
Up