Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö sen tunteen, kun jonkun ihmisen seurassa se toinen tuntuu säteilevän ja itse muutut harmaaksi piipertäjäksi?
10.07.2018 |
Ja jonkun muun kanssa taas niin päin, että tunnet itse säteileväsi ja se toinen muuttuu huonommaksi ja "haaleammaksi" itsekseen. Mistähän johtuu tällainen?
Kommentit (14)
Ensinmainittu vaihtoehto on ihana ja vapauttava. Jälkimmäinen - onneksi harvoin tapahtuva - on hirveän työläs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinmainittu vaihtoehto on ihana ja vapauttava. Jälkimmäinen - onneksi harvoin tapahtuva - on hirveän työläs.
Miksi noin päin? Sinusta on kiva tuntea itsesi harmaavarpuseksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen on karismaattisempi ja paremman näköinen niin noinhan siinä käy.
Johtuuko vain ulkonäöstä ja karismasta vai voiko esim. töissä liittyä siihen että se toinen on ammattitaitoisempi ja itsevarmempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmainittu vaihtoehto on ihana ja vapauttava. Jälkimmäinen - onneksi harvoin tapahtuva - on hirveän työläs.
Miksi noin päin? Sinusta on kiva tuntea itsesi harmaavarpuseksi?
Ehdottomasti, jos toinen vaihtoetho on olla huomion keskipist ja velvollinen viihdyttämään kaikkia.
Parasta tietty on, jos tilanne on jotakuinkin tasapainoinen, ja kaikki viihdyttävät toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko siis kauniista ihmisistä? Vai karismaattisista?
Olen kokenut sen tunteen kun seurassa on itseä paljon, paljon kauniimpi nainen ja olen tuntenut itseni epämuodostuneeksi :D
En ole koskaan tuntenut itseäni harmaavarpuseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippuu kuule vähän kaikesta. :D
Esim joku työntekijä joka on ollu 20 vuotta samalla alalla, nii onko joku ihme et joku uus vaikka vaikuttaa vähän harmaavarpusemmalta jos on uus tilanne toiselle ihmiselle?! :D
Tai sitten voi olla myös huono päivä...
Mut jos on sellanen ns. omasta mielestään hyvä elämäntilanne, niin on helppo olla sellanen säteilevä ja onnellinenki. Tietty on sellasii jotka hakee sitä huomiota hakemalla ... ja erilaisii asioita, esim jonkun ulkonäkö saattaa olla sellanen et siihen kiinnittää huomion. :D Mut sit taas jonkun toisen luonne voi olla sellanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen on karismaattisempi ja paremman näköinen niin noinhan siinä käy.
Johtuuko vain ulkonäöstä ja karismasta vai voiko esim. töissä liittyä siihen että se toinen on ammattitaitoisempi ja itsevarmempi?
No tuo nyt on asia erikseen, jos ammattitaidosta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinmainittu vaihtoehto on ihana ja vapauttava. Jälkimmäinen - onneksi harvoin tapahtuva - on hirveän työläs.
Miksi noin päin? Sinusta on kiva tuntea itsesi harmaavarpuseksi?
Ehdottomasti, jos toinen vaihtoetho on olla huomion keskipist ja velvollinen viihdyttämään kaikkia.
Parasta tietty on, jos tilanne on jotakuinkin tasapainoinen, ja kaikki viihdyttävät toisiaan.
Nimenomaan. Itselle keskipisteenä olo on erittäin stressaavaa. Ulkonäon kehuminen ja sen korostaminen toisten ihmisten puolesta tuntuu ahdistavalta.
Kaikki eivät nauti samoista asioista ja yleensä sen kyllä huomaa, jos joku kiusaantuu. Ikävää, etteivät kaikki osaa kunnioittaa jokaisen omia tuntemuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Parin miehen seurassa kyllä säteilen ja he säteilevät myös. Onnen tasapaino.
Ainahan ihmiset ovat arvostaneet ja ihailleet kauneutta. Ihmiset myös varmaankin osaavat laittaa muita ihmisiä paremmuusjärjestykseen, tosin järjestykset vaihtelevat riippuen siitä keneltä kysyy joten tuskin tällaisia asioita kannattaa liikaa miettiä.
Jos se toinen on karismaattisempi ja paremman näköinen niin noinhan siinä käy.