Inhoan muutamia lapseni kavereita

Voitko sanoa lapselle, että tuo on ilkeää? Itse sanoin kerran ikävälle lapsen kaverille, ja hän vähän hämmentyneenä mutisi että en tajunnut vitsiä, mihin itse sanoin että ei se ollut hauskaa. Tämän jälkeen en ole rohkaissut omaa lasta kyseisen lapsen seuraan, koska uskon että kommentointi on vielä ikävämpää kun en ole kuulemassa. Oon myös sanonut, että ei ole pakko olla sellaisten kavereiden kanssa joiden puheista tulee paha mieli.

Siis tuo kun se ei mitenkään omaa syytä myöntänyt eikä omasta mielestä tehnyt väärin, kertoo siitä, että ei kovin helposti muuta käyttäytymistään.

Yleensä olen melko pitkäpinnainen lasten suhteen, mutta käytöstapojen puute pistää silmään usein. Ei sanota kiitos. Jos jotain halutaan, se huudetaan ilmoille esim. "jano!!" eikä tyyliin saisinko jotain juotavaa? Lapsen kaveria olen kuskannut mukana nyt kesällä kun ollaan käyty uimassa, monta kertaa viikossa yleensä. Menee siinä samalla kun omatkin lapset. Tuo kaveri kuitenkin vaatii evästä joka kerta kun ollaan uimareissulla ja jätskiä siihen päälle. Olen varmaan 40e edestä ostanut jäätelöä pelkästään tuolle lapselle ja kertaakaan ei ole mun lapsi vuorostaan ollut tuolla kaverilla edes leikkimässä koko kesänä. Kätevää dumpata meille huutaan ilmeisesti :( kohta onneksi tulee hetken tauko kun lähdetään reissuun.. Saa korvat levätä

Olen opettanut lapselleni heti pienestä pitäen, että jos kaverin puheet loukkaavat, hän sanoo ITSE, ettei tunnu mukavalta tai tuo ei ollut hauskaa. On siis oppinut pienestä pitäen pitämään puolensa, jos kaverit töksäyttävät jotakin erikoista. Onneksi lapsellani ei ole ihan tuollaisia kavereita, mistä ap kertoo. Tuollaisten kavereiden suhteen myös minä neuvoisin joko sanomaan suoraan, mitä mieltä on kommentista tai välttelemään kavereiden seuraa.

Ja jos itse olisin usein kuullut ap:n mainitsemaa puhetta kotonamme, puuttuisin itsekin jo jotenkin lasten puheisiin esim. kysymällä, että mitä tarkoitat terveellisemmällä ruualla jne. Useimmiten lasten perustelut eivät olekaan faktojen mukaisia vaan omia mielipiteitä, joissa tulee esim. ap:n mainitsema kateus esille, tai tietämättömyys (esim. mikä on terveellistä, lapsilla on mitä ihmeellisimpiä käsityksiä terveellisestä ruuasta), tai suoranainen ajattelemattomuus ja kömpelö sosiaalinen kommunikointi. Tiedän tämän, koska työskentelen paljon nuorten parissa.

Nyt vaikuttaa valitettavasti siltä, että annat lastesi ystävien ikäänkuin kiusata lastasi. Tällaiset kaverit tarvitsisivat hiukan aikuisen ohjantaa käyttäytymiselleen.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä olen melko pitkäpinnainen lasten suhteen, mutta käytöstapojen puute pistää silmään usein. Ei sanota kiitos. Jos jotain halutaan, se huudetaan ilmoille esim. "jano!!" eikä tyyliin saisinko jotain juotavaa? Lapsen kaveria olen kuskannut mukana nyt kesällä kun ollaan käyty uimassa, monta kertaa viikossa yleensä. Menee siinä samalla kun omatkin lapset. Tuo kaveri kuitenkin vaatii evästä joka kerta kun ollaan uimareissulla ja jätskiä siihen päälle. Olen varmaan 40e edestä ostanut jäätelöä pelkästään tuolle lapselle ja kertaakaan ei ole mun lapsi vuorostaan ollut tuolla kaverilla edes leikkimässä koko kesänä. Kätevää dumpata meille huutaan ilmeisesti :( kohta onneksi tulee hetken tauko kun lähdetään reissuun.. Saa korvat levätä

Miksi ostat? Ei toisten lasten vinkumisia tarvitse toteuttaa. Samat säännöt teillä ollessa kuin omillasikin. Vanhemmat voivat sitten pitää kauhukakaransa poissa jos ei teidän perheen säännöt saa päteä heidän lapseensa.

Auttaisiko sellainen oikea kontakti siihen lapseen hillitsemään käytöstä. Eli että kohtaisit lapsen ja juttelisit mitkä on teidän säännöt ja mitä odotat häneltä, kun hän on teillä. Aidosti ja hyvää tarkoittaen. Ei vasta siinä vaiheessa, kun pinna vetää viimeisiään.

Itse muistan omasta lapsuudesta ne kavereiden perheet, joissa olin näkyvä ja joissa olin näkymätön.

Näkymättömissä perheissä käyttäydyin huonommin kuin niissä, joissa minua kohdeltiin kuin toivottua vierasta ja vaadittiin käyttäytymään talon tavoin.

Vuosikymmenien jälkeen niillä perheenäideillä on edelleen paikka sydämessäni.

Helppoakos tuohon on vastata esim. "Meidän perhessä ei olla niin hienohelmoja, että koiran kakka yököttäisi. Hyvä ihminen kohtelee eläimiä hyvin ja huolehtii niiden hyvinvoinnista ilomielin."

"Mitä merkitystä sillä epäonnistumisella on? Ei kaikessa voi olla hyvä, mutta kaikessa voi kehittyä. Tärkeintä on että yrittää! Ruma ihminen haukkuu muita. Älä ole sellainen"

"Ehkä teidän perheessä syödään kalliimpaa ruokaa, mutta meidänkin perheessä syödään kohtuullisen terveellisesti mikä on tärkeintä. Lisäksi meidän perheessä on käytöstavat."

Luulisi että lapsi vähitellen lopettaisi moisen käytöksen jos vastailet tuon kaltaisesti. Saattaisi parhaassa tapauksessa herättää uudenlaisia ajatuksia lapsessa. Älä ole pienelle lapselle ilkeä, mutta on hyvä tehdä selväksi että muiden haukkuminen ja väheksyminen on rumaa ja että haukkumisen tarve kertoo enemmän haukkujasta itsestään.

Suurkiitos neuvoistanne!!!

Minuakin ärsyttää huonot käytöstavat. Tosin ymmärrän, että joskus lapsi voi töppäilläkin, mutta jos on jatkuvasti käyttäytymisessään korjattavaa, niin on aika rasittavaa sanoa vieraalle lapselle asiasta, jota tämä ei vain näytä ymmärtävän. Ja josta saattaa saada myöhemmin lapsen vanhemmalta vihaisen puhelun.

Minä olen sanonut jälkeenpäin omille lapsilleni, miten huonosti kaverinsa käyttäytyi tilanteessa X. Että ei niin ole tapana tehdä/sanoa. Omat lapsenikin sen kyllä huomaavat. Poikani jopa välillä korjaa kaverinsa käytöstä.

Pahimmista tapauksista (kiroilua, suun soittamista, jääkaapille menoa, riehumista) olen suoraan lapsilleni sanonut, ettei heidän kanssaan kannata kaveerata. Sinänsä ihan hyvä, että näitä kavereita näkee, kun itse olen kotosalla, niin voi vähän arvioida millaisia nämä ovat.

Niin minäkin ja olenkin sanonut lapsilleni, miksei näiden kanssa kannata kaveerata.

Sitten on niitä lapsia, jotka verhoavat kiusaamisen, esim. kertovat jostain nolosta tai ikävästä tapahtumasta ikään kuin toisen lapsen tekemänä, tarkoittaen kuitenkin seurassa olevaw lasta... niin ettei kiusata, mutta kiusataan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä olen melko pitkäpinnainen lasten suhteen, mutta käytöstapojen puute pistää silmään usein. Ei sanota kiitos. Jos jotain halutaan, se huudetaan ilmoille esim. "jano!!" eikä tyyliin saisinko jotain juotavaa? Lapsen kaveria olen kuskannut mukana nyt kesällä kun ollaan käyty uimassa, monta kertaa viikossa yleensä. Menee siinä samalla kun omatkin lapset. Tuo kaveri kuitenkin vaatii evästä joka kerta kun ollaan uimareissulla ja jätskiä siihen päälle. Olen varmaan 40e edestä ostanut jäätelöä pelkästään tuolle lapselle ja kertaakaan ei ole mun lapsi vuorostaan ollut tuolla kaverilla edes leikkimässä koko kesänä. Kätevää dumpata meille huutaan ilmeisesti :( kohta onneksi tulee hetken tauko kun lähdetään reissuun.. Saa korvat levätä

Miksi ihmeessä olet suostunut vieraan kersan narriksi ja palvelijaksi?

Helposti! Lapsen vanhemmat eivät anna hänelle rahaa. Mitä pitäisi tehdä? Ostaa jätskiä omalle muksuille?

Meillä tämä sama tilanne. Vanhemmat ovat tosi ajattelemattomia. Joko ollaan töissä ja laitetaan lapsi näin hoitoon päiväksi tai sitten saadaan aikaa omille harrastuksille.

Niinpä. Lapsi tulee kotiin jätskitahrat suupielillä, mutta koskaan ei anneta sitä euroa mukaan uintireissulle tai edes vesipulloa laiteta mukaan :/

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Lapsi tulee kotiin jätskitahrat suupielillä, mutta koskaan ei anneta sitä euroa mukaan uintireissulle tai edes vesipulloa laiteta mukaan :/

Onko tullut mieleen, että ne vanhemmat ei ehkä edes haluisi, että lapsi saa herkkuja monta kertaa viikossa. Ja ehkä eivät ehkä, että lapsi on tajunnut sinulta kinuta ja luulevat, että teillä on jätskinosto tapana. Nyt olisi kommunikointi paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää huonot käytöstavat. Tosin ymmärrän, että joskus lapsi voi töppäilläkin, mutta jos on jatkuvasti käyttäytymisessään korjattavaa, niin on aika rasittavaa sanoa vieraalle lapselle asiasta, jota tämä ei vain näytä ymmärtävän. Ja josta saattaa saada myöhemmin lapsen vanhemmalta vihaisen puhelun.

Minä olen sanonut jälkeenpäin omille lapsilleni, miten huonosti kaverinsa käyttäytyi tilanteessa X. Että ei niin ole tapana tehdä/sanoa. Omat lapsenikin sen kyllä huomaavat. Poikani jopa välillä korjaa kaverinsa käytöstä.

Pahimmista tapauksista (kiroilua, suun soittamista, jääkaapille menoa, riehumista) olen suoraan lapsilleni sanonut, ettei heidän kanssaan kannata kaveerata. Sinänsä ihan hyvä, että näitä kavereita näkee, kun itse olen kotosalla, niin voi vähän arvioida millaisia nämä ovat.

Tuo on totta, että jos vanhempi ei yhtään auta lastaan arvioimaan, millaisessa seurassa tämä liikkuu, hän voi  isompanakin päätyä vaikka minkälaiseen huumejengiin. Seuransa voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Lapsi tulee kotiin jätskitahrat suupielillä, mutta koskaan ei anneta sitä euroa mukaan uintireissulle tai edes vesipulloa laiteta mukaan :/

Onko tullut mieleen, että ne vanhemmat ei ehkä edes haluisi, että lapsi saa herkkuja monta kertaa viikossa. Ja ehkä eivät ehkä, että lapsi on tajunnut sinulta kinuta ja luulevat, että teillä on jätskinosto tapana. Nyt olisi kommunikointi paikallaan.

Ehkä ne vanhemmat osaa kieltää uimaanlähdön jos eivät halua hänen syövän herkkuja. Älä laita muiden syyksi

Vanhemmat voi ilmoittaa noille ilmaisille lastenhoitajille että meidän jamille ei saa antaa herkkuja kun se sen kahdennenkymmenemmen kerran jälkeen palaa uintireissulta jätskit naamalla

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko sellainen oikea kontakti siihen lapseen hillitsemään käytöstä. Eli että kohtaisit lapsen ja juttelisit mitkä on teidän säännöt ja mitä odotat häneltä, kun hän on teillä. Aidosti ja hyvää tarkoittaen. Ei vasta siinä vaiheessa, kun pinna vetää viimeisiään.

Itse muistan omasta lapsuudesta ne kavereiden perheet, joissa olin näkyvä ja joissa olin näkymätön.

Näkymättömissä perheissä käyttäydyin huonommin kuin niissä, joissa minua kohdeltiin kuin toivottua vierasta ja vaadittiin käyttäytymään talon tavoin.

Vuosikymmenien jälkeen niillä perheenäideillä on edelleen paikka sydämessäni.

Ei ole auttanut kyseisen lapsen kanssa, tai saattaa auttaa näennäisesti hetkeksi, mutta kaveri ilkeilee lapselle tai muutoin koettelee sääntöjä ja hermojani hetken päästä uudelleen. En yritä toisten lasta kokonaan kasvattaa, jos kunnolla oleminen ei onnistu kohtuullisella vaivalla. Epäilen kyllä, että tuo lapsi on kehittymässä oikeasti persoonallisuushäiriöiseksi tai on muuten ongelmainen. Ehkä itse olit enemmänkin vain positiivista huomiota vailla? Olitko omassa kodissa näkymätön pienenä? - ensimmäinen vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Lapsi tulee kotiin jätskitahrat suupielillä, mutta koskaan ei anneta sitä euroa mukaan uintireissulle tai edes vesipulloa laiteta mukaan :/

Onko tullut mieleen, että ne vanhemmat ei ehkä edes haluisi, että lapsi saa herkkuja monta kertaa viikossa. Ja ehkä eivät ehkä, että lapsi on tajunnut sinulta kinuta ja luulevat, että teillä on jätskinosto tapana. Nyt olisi kommunikointi paikallaan.

Ehkä ne vanhemmat osaa kieltää uimaanlähdön jos eivät halua hänen syövän herkkuja. Älä laita muiden syyksi

Lapset ei saisi olla kavereita, koska lasten vanhemmat eivät osaa sopia keskenään mitään?