Inhoan muutamia lapseni kavereita

Voi sanoa että jokainen perhe on erilainen ja teillä tehdään asiat näin, silloin kun teillä ollaan ei arvostella/haukuta, tai lapsi voi lähteä kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä olen melko pitkäpinnainen lasten suhteen, mutta käytöstapojen puute pistää silmään usein. Ei sanota kiitos. Jos jotain halutaan, se huudetaan ilmoille esim. "jano!!" eikä tyyliin saisinko jotain juotavaa? Lapsen kaveria olen kuskannut mukana nyt kesällä kun ollaan käyty uimassa, monta kertaa viikossa yleensä. Menee siinä samalla kun omatkin lapset. Tuo kaveri kuitenkin vaatii evästä joka kerta kun ollaan uimareissulla ja jätskiä siihen päälle. Olen varmaan 40e edestä ostanut jäätelöä pelkästään tuolle lapselle ja kertaakaan ei ole mun lapsi vuorostaan ollut tuolla kaverilla edes leikkimässä koko kesänä. Kätevää dumpata meille huutaan ilmeisesti :( kohta onneksi tulee hetken tauko kun lähdetään reissuun.. Saa korvat levätä

Lasta pitää neuvoa, "pyydä kauniisti, saisinko" jos ei niin et anna edes sitä vettä.

Näin olen omien kohdalla toiminut ja toimin aivan samoin myös heidän kavereille, käsken myös kotiinsa syömään kun on nälkä.

En minä ala muiden lapsia elättämään.

Jos lapsi ei suostu lähtemään kotiin, niin vien hänet itse.

Joo ja olen huomannut että kaikki vanhemmat eivät pidä minusta (en minäkään heistä), mutta en minä heidän hyväksyntää hae.

Jos lapsi leikkii meillä, niin silloin mennään minun säännöillä.

Olen työtön äiti, joka tykkää touhuta lasten kanssa. Ja kaverit ovat tervetulleita mukaan.

Mutta minua on alkanut ärsyttää lasten ystävien työssä käyvät vanhemmat, jotka voivat laittaa lapsen luoksemme hoitoon, koska olen työtön. Ajatellaan asian olevan täysin oikeutettua ja ok. Vastavierailuja, yökyläilyjä, uintiretkiä ym. ei omille lapsille tule vedoten kavereiden vanhempien kiireeseen, töihin ym. Meillä lasten kaverit myös syövät. Työttömyyskorvauksesta maksellaan sitten kavereiden välipalat ja uimaliput, huh huh. Ja häpeä rahojen vähyydestä estää yhteydenotot kavereiden vanhempiin. En halua kertoa perheemme rahatilanteestsa tai kerjätä välipalarahoja ym.

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön äiti, joka tykkää touhuta lasten kanssa. Ja kaverit ovat tervetulleita mukaan.

Mutta minua on alkanut ärsyttää lasten ystävien työssä käyvät vanhemmat, jotka voivat laittaa lapsen luoksemme hoitoon, koska olen työtön. Ajatellaan asian olevan täysin oikeutettua ja ok. Vastavierailuja, yökyläilyjä, uintiretkiä ym. ei omille lapsille tule vedoten kavereiden vanhempien kiireeseen, töihin ym. Meillä lasten kaverit myös syövät. Työttömyyskorvauksesta maksellaan sitten kavereiden välipalat ja uimaliput, huh huh. Ja häpeä rahojen vähyydestä estää yhteydenotot kavereiden vanhempiin. En halua kertoa perheemme rahatilanteestsa tai kerjätä välipalarahoja ym.

No älä maksa äläkä vie minnekään, mikä maksaa! Keksiköön lapset tekemistä keskenään.

Työtön olen minäkin ja rajoitan lasten vierailuja ihan sen mukaan, miten tarvitsen rauhaa. Työnhakukin käy työstä, kun miettii hakemuksia ja viilaa CV:tä, eikä silloin halua kiljuvia lapsia taloon.

Vierailija kirjoitti:

Helppoakos tuohon on vastata esim. "Meidän perhessä ei olla niin hienohelmoja, että koiran kakka yököttäisi. Hyvä ihminen kohtelee eläimiä hyvin ja huolehtii niiden hyvinvoinnista ilomielin."

"Mitä merkitystä sillä epäonnistumisella on? Ei kaikessa voi olla hyvä, mutta kaikessa voi kehittyä. Tärkeintä on että yrittää! Ruma ihminen haukkuu muita. Älä ole sellainen"

"Ehkä teidän perheessä syödään kalliimpaa ruokaa, mutta meidänkin perheessä syödään kohtuullisen terveellisesti mikä on tärkeintä. Lisäksi meidän perheessä on käytöstavat."

Luulisi että lapsi vähitellen lopettaisi moisen käytöksen jos vastailet tuon kaltaisesti. Saattaisi parhaassa tapauksessa herättää uudenlaisia ajatuksia lapsessa. Älä ole pienelle lapselle ilkeä, mutta on hyvä tehdä selväksi että muiden haukkuminen ja väheksyminen on rumaa ja että haukkumisen tarve kertoo enemmän haukkujasta itsestään.

No kyllä nuo vuorosanasi kuulostavat ilkeiltä. Ei aikuisen tarvitse alentua lapsen tasolle kommentoidessaan. Eli ei nuo ole aikuisen hyvää esimerkkiä, miten tilanteessa käyttäydytään. Nuo on nokittelua lapsen kanssa.

Oikeesti vanhemmat. Jos ette oo rutiköyhiä niin laittakaa niiden lasten mukaan, ketkä ystävällesti kaverin perheen mukana pääsevät minne tahansa, tarpeeksi rahaa mukaan mahdollisia kuluja varten. Jos ette halua maksaa mistään , älkää päästäkö. Yksinkertaista. Kaikilla ei oikeasti ole välttämättä hirveästi ylimääräistä ja ei kuitenkaan kehtaa pyydellä

Vierailija kirjoitti:

Helppoakos tuohon on vastata esim. "Meidän perhessä ei olla niin hienohelmoja, että koiran kakka yököttäisi. Hyvä ihminen kohtelee eläimiä hyvin ja huolehtii niiden hyvinvoinnista ilomielin."

"Mitä merkitystä sillä epäonnistumisella on? Ei kaikessa voi olla hyvä, mutta kaikessa voi kehittyä. Tärkeintä on että yrittää! Ruma ihminen haukkuu muita. Älä ole sellainen"

"Ehkä teidän perheessä syödään kalliimpaa ruokaa, mutta meidänkin perheessä syödään kohtuullisen terveellisesti mikä on tärkeintä. Lisäksi meidän perheessä on käytöstavat."

Luulisi että lapsi vähitellen lopettaisi moisen käytöksen jos vastailet tuon kaltaisesti. Saattaisi parhaassa tapauksessa herättää uudenlaisia ajatuksia lapsessa. Älä ole pienelle lapselle ilkeä, mutta on hyvä tehdä selväksi että muiden haukkuminen ja väheksyminen on rumaa ja että haukkumisen tarve kertoo enemmän haukkujasta itsestään.

Nuo kaikki vastauksesi sisältää ilkeitä näpäytyksiä - ei nyt mitenkään vaarallisia enkä sano etteikö jollekin voisi olla juuri oikea tapa näpäyttää vähän takaisin. Mutta melko tekopyhää sanoa että muiden väheksyminen on rumaa ja samalla nimitellä hienohelmaksi ja heitellä jotain "lisäksi meillä on käytöstavat" passiivisaggressiivisuuksia lapselle. Miksei (aikuinen) voi puhua (edes ensin) nälvimättä? "Minulle tuli olo että arvostelet meidän ruokaa jotenkin huonoksi. Tarkoititko sitä niin?"

Up

Vierailija kirjoitti:

Yleensä olen melko pitkäpinnainen lasten suhteen, mutta käytöstapojen puute pistää silmään usein. Ei sanota kiitos. Jos jotain halutaan, se huudetaan ilmoille esim. "jano!!" eikä tyyliin saisinko jotain juotavaa? Lapsen kaveria olen kuskannut mukana nyt kesällä kun ollaan käyty uimassa, monta kertaa viikossa yleensä. Menee siinä samalla kun omatkin lapset. Tuo kaveri kuitenkin vaatii evästä joka kerta kun ollaan uimareissulla ja jätskiä siihen päälle. Olen varmaan 40e edestä ostanut jäätelöä pelkästään tuolle lapselle ja kertaakaan ei ole mun lapsi vuorostaan ollut tuolla kaverilla edes leikkimässä koko kesänä. Kätevää dumpata meille huutaan ilmeisesti :( kohta onneksi tulee hetken tauko kun lähdetään reissuun.. Saa korvat levätä

  Olet kuitenkin minun mielestäni tehnyt hyvin ja ajatellut lapsesi parasta, kun olet päästänyt kaverin teille leikkimään ja ottanut retkille mukaan. Siitä jää molemmille lapsille hyvät muistot. Kyllä siinä varmaan monesti kärsivällisyyttäsi koetellaan. Kaikkien lasten kotiin ei pääse kaverit leikkimään, kun koti halutaan pitää tip top  -kunnossa. Muistan vielä nuo ajat. Meille pääsi usein, ja niiltä ajoilta jäi kaveruussuhteita aikuiseksi saakka. Uhraus ja suurpiirteisyys siis kannattaa pitemmän päälle. Naapuritkin varmaan ajattelevat, että onpa siinä lapsirakas ja mukava ihminen. En nyt itseäni tarkoita.)

Usein lasten käytöstavat heijastaa vanhempien kasvatuksen tulosta.

Muakin inhottiin, tosin siksi että kaverien vanhemmat huomasivat että olin huonompiosaisesta perheestä ja lievästi autistinen. Ex-koulukisaajat pääsivät siis lempiharrastuksensa pariin.

Vierailija kirjoitti:

Muakin inhottiin, tosin siksi että kaverien vanhemmat huomasivat että olin huonompiosaisesta perheestä ja lievästi autistinen. Ex-koulukisaajat pääsivät siis lempiharrastuksensa pariin.

Tämä on tosi ikävää! Juuri tätä tarkoitin kun kerroin kaverien kommenteista. Täysin sama taustaproblematiikka meidän perheessä: autismia on sekä meillä vanhemmilla että lapsilla. Siksi ollaankin hyvä maalitaulu ilkeyksille! Näin se menee. Yleensä ei edes tajuta ilkeitä vitsejä vaan nauretaan niille (eli itsellemme) myös itse. Sekös mahtaa kiusaajia ketuttaa...

Olisi ollut rehellisempää sanoa, että inhoaa kiusaajien /huonosti käyttäytyvien käytöstä, ei lapsia!

Pidetään huolta itsestämne ja toisista! Ja ollaan ystävällisiä kiusaajille. Ehkä he valitsevat toisen kohteen kun ilkeydet eivät meihin tehoa.

Minä en pidä myöskään osasta vanhemman lapseni kavereita. Oma siis 8v.

Syyt:

- Yksi poika saa tehdä ja katsoa mitä haluttaa kännykältä. On näyttänyt omalle lapselleni pornoa, saanut pelata GTA:ta ja muuta sontaa jo vuosia ja opettanut lapselleni mm. sanat kuten dildo jne. Saa notkua juoppojen kanssa lähikaupan kulmilla ja juo esim. energiajuomia. Ei kai siinä; jossain vaiheessa tulisi tämmöiset eteen kuitenkin, mutta silti. Keskusteltu on oman lapsen kanssa noista sanoista, että mitä tarkoittavat jne. Ongelma on ehkä se, että nämä "hurjat" jutut ovat oman pojan mielestä jotenkin semmoisia, että hieman ihaillenkin tähän kaveriin suhtautuu.

- Toinen kaveri on aina todella likainen, haiseva ja jotenkin tökerö. Kotiolot pitäisi olla kunnossa, mutta ovat boheemia porukkaa, joille ei ole ihan niin tarkkaa mm. hygienia. Aina kun meille tulee kysyy saako ruokaa. Kotonaan on kyllä tarjolla sen tiedän.

- Yksi kaveri on puolestaan niin kuin tuuliviiri. Välillä leikit sujuu oikein hyvin ja ollaan hyviä kavereita. Kutsuu poikaani heille kylään jne. Sitten taas välillä ilmoittaa, että ei halua olla meidän pojan kanssa, koska tämä on tyhmä tmv. ja hänellä on niin paljon parempiakin kavereita. Tällä kaverilla on vuoronperään tapana jättää syrjään ja pompotella kavereitaan. Ollaan oman kanssa päätetty, että leikkivät silloin kun sujuu ja jos tämä tuuliviiri ilmoittaa, ettei seura kiinnosta niin ei sitten sillä kertaa. Oma poika on oppinut olemaan pahoittamatta mieltään. Onneksi on laaja kaveripiiri omalla pojalla, ettei ole yhden tuuliviirin oikuista leikkikaverin saanti kiinni.

- Ja sitten tulee iso joukko näitä lapsia, jotka saavat pelata pleikalla ja kännykällä mitä sattuu ja miten paljon vain. Meillä ollaan koitettu pitää kiinni siitä, että pelit on ikätasoisia ja että pääpaino kavereiden kanssa olisi siellä ulkoleikeissä jne. Tuntuu oikeasti, että kaikki muut saa pelata useamman tunnin päivässä ikätasolle aivan sopimatonta sontaa ja olla kännyköilläänkin niin paljon kuin jaksavat.  Olisihan se tosin helppoa vain omatkin lapset laittaa ruutujen eteen, niin ei tarvitsisi vaivaa nähdä sen kanssa, että pitää tekemistä keksiä.

Lisäksi minua on useammankin lapsen kaverin suunnalta nimitetty siisteyshulluksi, kun vaadin että jäljet siistitään leikkien loputtua (ei mene montaa minuuttia tähän). Siihen olen tyytynyt vastaamaan, että on totta että olen hyvin siisti ihminen, meillä koti ei ole kenenkään täyshoitola ja että siisteyshulluksi nimittäminen on melkeinpä kaunein ja paras kohteliaisuus, jonka minulle voi sanoa. Ei se ihan sattuma ole, että meidän kotimme on siisti ja lelut löytyvät paikoiltaan kun tekee mieli leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä?

Olen yrittänyt hillitä ärsyyntymistäni mm. ruokailemalla eri huoneessa, lähtemällä ulos, välttämällä yhteistä jutustelua...

Lapset kommentoivat usein vähätellen esim. ruokaa tyyliin: "meillä syödään paremmin/terveellisemmin"... Vertailu ja vertailevat kysymykset seuraavat toisiaan.

Rahankäyttöömme puututaan ja tuodaan ilmi esim. lapseni epäonnistumisia koulun liikkatunneilla tms. ikävää.

Lemmikkieläimemme ovat jatkuvan vähättelyn aihe, niitä verrataan leluihin, kerrotaan kuinka oma perhe ei halua kakkaavia lemmikkejä ... jne.

Tiedän, että osa jutuista on verhottua kateellisuutta ja osa lasten vanhempien mielipiteitä/asenteita. Silti en kestä enää kuunnella!

Minulla ei ole ihan samanlaisia kokemuksia mutta sinne päin. Yleensä olen vastannut tällaisiin epäasiallisuuksiin kysymällä, mitenkähän asia tälle sanojalle kuuluu yhtään ja sanomalla suoraan, että käytös on tökeröä. JA että jos ei talon meno kelpaa, passaa pysyä omassa kodissaan. Aika äkkiä ovat oppineet tavoille.

Up

Kesällä pitäis lasten olla ulkona aina kum mahd. Ei tarvis sisällä sotkea:)