Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millainen on onnellisin tuntemasi pariskunta?

Vierailija
09.07.2018 |

Onko perinteiset sukupuoliroolit? Ikäeroa? Minkä luulet olevan onnensa salaisuus?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
09.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapseton.

Vierailija
2/5 |
09.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Korkeasti koulutettu nainen, duunari mies, ei lapsia, päivittäin seksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
09.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me varmaan. Ollaan toistemme parhaat ystävät mutta kummallakin on omia kavereita joiden kanssa saa mennä ja olla miten haluaa. Mies on könynnyt kotiin tuhannen päissään poikien illan jälkeen ja pistin vaan nukkumaan. Turha mäkättää. Iltaisin kun mennään nukkumaan niin kertotaan toisillemme että rakastetaan ja sitten suukot. Seksiä on usein. Ei riidellä juuri ikinä, kumpikaan ei oo herkkä suuttumaan. :)

Vierailija
4/5 |
09.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun vanhemmat.

Onnen salaisuus on kummankin leppeä luonne ja vastuuntunto. Kumpikaan ei yritä lusmuilla toisen kustannuksella vaan hoitaa hommat niin kuin kuuluu.

Vierailija
5/5 |
09.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mysteeri. Tai no rehellisempi vastaus tunnen monenlaisia ja eri tavoin onnelisia ja onnellisilta vaikuttavia pariskuntia, mutta en ole koskaan alkanut mittailemaan, että kuka pareista olsi kaikkein onnellisin, mitä tuo sitten ikinä tarkoittaisikaan.. Mutta omasta mielestäni ne pariskunnat vaikuttavat usein onnellisimmilta tai ainakin tyytyväsimmiltä suhteeseena, kuten vaikka omat vanhempani, joissa on ymmärretty, että on sekä minä että sinä että me. Tai on minun tapani toimia ja sinun tapasi toimia ja meidän tapamme toimia. Näiden lisäksi on sitten vielä neljäs tapa toimia ja olla: se muiden tavat olla ja toimia. Näiden kaikkien kanssa sitten yritettän elää ja olla menemällä eteenpäin, eikä aina tarvitse olla samaa mieltä, kun on tunne ja varmuus siitä, että ns. suurista linjoista on. Ja vuosien tai paremmin vuosikymmenien saatossa on aina toisinaan pysädytty katsomaan ja arviomaan, että missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tai mihin halutaan jatkaa, vai halutaanko jatkaa lainkaan. Paljon on yhteistä, mutta kumpainenkin on suonut ja antanut toiselle tilaa ja oikeutta toteutta itseään ja toisen omia "kotkotuksia" , vaikkei varmasti itse ole näin tehdessään saattanut ymmärtää toisen kotkotuksista tuon taivaallista mutta on sallinut ne, kun on tajunnut, miten tärkeitä ja voimaa antavia ne ovat toiselle olleet ja ovat osin yhä.