Te jotka ootte tavanneet kumppaninne nettideittailun myötä ja nähneet livenä vasta treffeillä

Kyllä sen eiei huomaa heti. Kuten huomasit itsekin.

Niinpä. "Eiein" huomaa heti, mutta "kylläkyllä" voi ottaa aikansa.

Ekan tapaamispäivän aikana. Tuli kauempaa käymään, joten oltiin heti vähän enemmän aikaa yhdessä. Kirjoiteltu oltiin jo joitakin kuukausia. Ei ekan 5 minuutin, eikä vielä 5 tunninkaan jälkeen ollut satavarma olo, mutta kyllä se sen ekan päivän aikana kuitenkin valkeni. Aamulla oli sellainen tunne, että tämän vierestä haluan herätä joka aamu.

Kaksi kertaa olen nettideittiin ihastunut oikein kunnolla (tavannut parikymmentä) ja molemmilla kerroilla se tapahtui vasta toisella tapaamisella.

Sen kyllä tietää melkeinpä heti jos on ehdoton ei.

Mitäs jos kirjoittelun myötä jo tulee tunne että "tämä se on"? Ilman että on tavannutkaan.

Itse kävin tosi monilla treffeillä ja yleensä tiesin jo ensinäkemällä onko suhteelle mitään mahdollisuuksia. Suurin osa oli sellaisia että Ei, ei ja ei...

Kunnes epätoivoisena ajattelin että yksillä treffeillä vielä käyn, ja jos sekin on ei kiinnostava, niin sitten lopetan deittailun siihen ainakin joksikin aikaa.

Mutta sehän olikin miellyttävä mies, käytiin pariin otteeseen treffeillä ja ihastuimme ihan tosissaan. Nyt ollaan oltu jo puoli vuotta kihloissa.

Toki tiesin jo ensi näkemällä että tästä vois tulla jotain, piti vain vielä varmistua hänenkin kannastaan, joka oli samanlainen kuin itselläni.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos kirjoittelun myötä jo tulee tunne että "tämä se on"? Ilman että on tavannutkaan.

Niin tuli minullekin. Kunnes tavatessamme kasvotusten tajusin 5 sekunnin aikana että ei hyvää päivää. Kyllä ne kemiat on nähtävä face to face.

Nyt olen kirjoitellut yhden toisen tyypin kanssa, se vaikuttaa todella mukavalta ja suloiselta. Mutta jotenkin sen kirjoitustyylin perusteella en osaa yhtään aavistaa minkälainen tyyppi on livenä! Jännää. Nähdään varmaan ensi viikolla :)

ap

Olen vasta aloittanut tämän nettideittailun. :) Huomasin, että sovittuani ensimmäiset treffit jonkun kanssa keskityin lähes täysin siihen, että pitääkö hän minusta, olenko tarpeeksi hauska tai kaunis. Minua jännitti niin maan p*leesti ettei ole tosikaan. Loppujenlopuksi treffit olivat pettyymys, koska kuten sanoin, mies ei viehättänyt MINUA yhtään ja tämän tajusin 5 sekunnin jälkeen. Hän olisi halunnut nähdä uudelleen, mutta minä en. 

Nyt menen hieman erilaisella asenteella ja itsevarmemmin uusille treffeille toisen kanssa... :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos kirjoittelun myötä jo tulee tunne että "tämä se on"? Ilman että on tavannutkaan.

Siinä tapauksessa olet ihastunut pelkästään omaan mieli-/haavekuvaan tästä ihmisestä.

Molemmilla niistä kerroista, jotka johtivat seurusteluun, viimeistään toisilla treffeillä tiesi, että haluaa tapailla. Eiein kyllä tunnistaakin melkein ensimmäisten kahdenkymmenen minuutin aikana. Omaan vaistoon kannattaa tässä luottaa.

Mitään rakkautta ensi silmäyksellä en kokenut, mutta nykyisen aviomieheni tavatessani tuli kyllä sellainen kutkuttava fiilis, että tästä voisi tulla jotain.

Mä aloin ekoilla treffeillä siinä parin tunnin jälkeen mielessäni hiljaa ihan positiivisesti ihmetellä, että voiko toi oikeesti olla noin mukava ja samanhenkinen kuin minä, ja vielä ihan hyvillä raiteilla elämässään eikä mikään sohvalla nyhjäävä syrjäytynyt videopelihinkuttaja. Olin kutsunut miehen ihan vain spontaanisti käymään kahvilla, koksa kaipasin seuraa, mutta kävikin niin, että istuttiin iltaa asunnollani, käveltiin yhhdessä ruokakauppaan, kokattiin yhdessä illallinen ja mies lähti kotiin vasta keskiyöllä. Ja jutun juurta riitti. Mä olin siitä niin epäuskoinen ja mun hälytyskellot soi niin, että parit ekat treffit luulin, että se pelaa jotain peliä päästäkseen vaan sänkyyn, enkä uskaltanut viedä suhdetta eteenpäin. Pelkäsin, että kohta se pudottaa jonkun pommin ja paljastuu, että me ollaankin täysin erilaisilla toiveilla varustettu (tyyliin mies haluaa 5 lasta tai onkin poliittisilta mielipiteiltään ihan erilainen). Vähitellen aloin tajuta, että kyllä se oikeasti tietää, mistä puhuu, eikä vain esitä. Vieläkin oon välillä sitä mieltä, että tämä on melkein kuin se kaksoisolento, jota joskus hiljaa mielessäni kovin toivoin, noin 700 tinder-matchia ja 50 epäonnistunutta treffiä takanani, kun kenenkään kanssa ei tuntunut synkkaavan. Me ollaan jopa molemmat teineinä katsottu OnePiece -animesarjaa saksaksi dubattuna, vaikka kummankan äidinkieli ei ole saksa, eikä sitä edes näytetä suomessa sillä kielellä. Miten yleistä se voi olla??

up

Ei on melko nopea. "Tästä voisi tullakin jotain" varmaan yhden tai kahden tapaamisen jälkeen. Kosimiseen meni sitten pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos kirjoittelun myötä jo tulee tunne että "tämä se on"? Ilman että on tavannutkaan.

Ei kannata kirjoitella kovin kauaa, eikä antaa tunteiden vallata mieltä ennen kuin on tavannut.

Sanoisin, että kannattaa luottaa ensivaikutelmaan.

Ekoilla treffeillä en ihastunut yhtään, mutta koska juteltavaa riitti, sovittiin toisetkin treffit. Silloin alkoi tuntua vähän siltä että hommasta voisi tullakin jotakin. Kolmansilla treffeillä vasta ihastuin. Nyt ollaan oltu naimisissa jo vuosia.