Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkän selviytymiskonstit ihmissuhteissa
07.07.2018 |
Joskus tuntuu ettei normaalielämä ole mahdollista. Jopa läheiset ihmiset saattavat hermostua ja antaa ymmärtää, että elämä kanssani on niin vaativaa etteivät he jaksaisi. Seurauksena se, että koetat vaientaa reaktioitasi, muuttua vähemmän herkäksi eli toisin sanoen teeskentelet. Se taas aiheuttaa lisästressiä jota purat yksin itkeskelemällä.
Jaksan olla yhä vähemmän isommissa seurueissa. Jää muutamia ihmisiä, joita pelkään kuormittavani liikaa.
Onko vinkkejä..ihmissuhteissa tasapainoiluun?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän ottaa rennommin. En seuraa jokaista impulssia, en tee mitään, hengittelen rauhallisesti. Välttelen ryhmiä ja seurueita koska on rasittavaa keskittyä moneen ihmiseen ja asiaan yhtäaikaa. Toisin kuin nro 2 on lukenut, välttelen liikutusta koska se on niin raskasta.
Mä kans välttelen liikutusta, koen sen niin rankkana. Välttelen ruuhkia, pyrin jättämään kalenteriin paljon väljää tilaa. Tapaamisia sovin harvemmin, mutta sovin niitä kuitenkin ja sellaisten kanssa joiden kanssa en niin paljon rasitu. Itken usein, vetäydyn ajoittain omaan rauhaan.
Puolison on ihan ehdotonta ymmärtää erityisherkkyys, muuten ei tule mitään.
Nämä erityisherkät ovat laiskoja ihmisiä, jotka ovat keksineet diagnoosin päästäkseen helpommalla elämässä.
Luin jostain että pitäisi yrittää altistaa itseään esim liikutukselle, tietyntyyppisiä elokuvia ja sarjoja katsomalla, niin voisi liikuttua vaaratta. Pirauttaa pienet itkut ja se tekisi hyvää.