Koliikkivauvojen vanhemmat!!
Perustetaanko joku " vertaistukiryhmä" , jotta jaksettaisiin tämä rankka aika läpi? Itse olen yhden koliikkivauvan hoitanut ja kyllä masentaa, kun tämä kakkonen tuntuu olevan samaa lajiketta. Olisi niin kivaa jakaa kokemuksia ihmisten kanssa, jotka taistelevat samassa suossa. Meidän tytteli on nyt kuukauden ikäinen ja ollut lievästi vatsavaivainen koko ajan, mutta nyt menneellä viikolla tämä äityi sitten pahemmaksi ja on ihan selviä koliikkihuutoja sekä yleistä levottomuutta. Itseäni vielä stressaa se, että isoveljelle ei jää lainkaan aikaa... Kohtalotovereita?
Kommentit (2)
mutta pelkkä tietoisuus siitä, että niin _saattaa_ käydä, riittää tekemään jokaisen itkun hermoja raastavaksi. Voi olla, että reagoin vähän turhankin rajusti nyt, koska ekan kanssa olin niin sekaisin kuin olla ja voi. Ekan kanssa alettiin vielä epäillä kaikenlaisia allergioita, jouduin olemaan itse tiukalla imetysdieetillä ja lopulta lääkärin kehoituksesta lopetin imetyksenkin tämän ollessa vasta 2-kuinen. Mitään allergiaa vauvallamme ei kuitenkaan sitten koskaan todettu, joten taisi olla väärä diagnoosi ja toimenpiteetkin sen myötä väärät. Nyt olen ajatellut, että ei tässä taida muu auttaa kuin kärsivällisyys ja aika. Maitohappobakteerit meilläkin käytössä, samoin kantoliina. Ainakin liinailusta on ollut meille selvää apua. Toki vauva siinäkin välillä itkee, mutta jää ainakin kädet vapaaksi, jos pitää vaikka laittaa kotiäidin gourmet-ruoka elikkäs kalapuikot uuniin :) Voimia kaikille samassa tilanteessa rämpiville!
Hei,
Mulla aikoinaan esikoisella, nyt 9 v., oli todella paha koliikki, kesti reilusti yli tuon 3 kk. Tyttärellä, nyt 4v., ei samoja ongelmia ollut, mutta tällä kuopuksella, kohta neljä viikkoa ikää, samoja oireita on taas. Olemme käyneet vyöhyketerapiassa nyt 2 kertaa, hankkineet kantoliinan, vauva saa maitohappobakteereita sekä Disflatyliä. Näistä kaikista toimenpiteistä huolimatta huutaa aika suuren osan hereilläoloajastaan, eli on tällainen huonosti tyyntyvä, helposti ärtyvä vauva. Koen tämän erityisen rankkana juuri siksi, että on se edellinenkin kauhukokemus vielä käsittelemättä. Virtuaalivertaisryhmästä olisi varmasti iloa ja apua :)