Voisiko joku jutella?

Joo minä se. Olin itse vajaa vuosi sitten huonossa kunnossa mielialan suhteen ja yksi iso tekijä mielialan paranemisessa ovat olleet tämänkaltaiset sinänsä pieniltä vaikuttavat jutut joilla saa vaikutettua aktiivisesti edes johonkin asiaan. Ja muista: jos tuntuu ettet jaksa lenkkiä, käy silti edes "nuuskimassa" sitä ulkoilmaa jne.[/quote]

Okei. Yritän. Hassua on se, että käyn kokopäivätyössä eikä töissä varmasti kukaan osaisi arvata, että kärsin ahdistuksesta enkä saa välillä kotona mitään aikaiseksi. Kotona ahdistus ottaa vallan, lamaannun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa mitään aikaiseksi. Ahdistavat ajatukset pyörii kehää. Odotin kesää niin kovin ja nyt tuntuu kun vain sivusta seuraisin, kun muut viettävät kesää. Kesäkukat kuolee, kun en jaksa kastella. Koen olevani liian lihava menemään uimarannalle. Liian hidas lenkille jne. Kieltämättä, itsetuhoisia ajatuksia on myös tullut. Ap

Toivottavasti et pahastu suorasukaisesta ehdotuksesta mutta ota vettä kastelukannuun/-astiaan ja käy ihan piruuttasi kastelemassa ne kukat, vaikka sitten uhmamielellä, tai osoittaaksesi että vaikka jotkut asiat ovat huonosti niin tämän ainakin voit tehdä. Se on tavallaan vastalääkettä itsetuhoisille ajatuksillekin.

Lenkkeilyehdotukseni ei tosiaan tarkoittanut mitään verenmaku suussa painamista vaan sellaista maisemankatselutahtia, jossa saisit imettyä tätä kesää itseesi. Maailmassa ei ole mitään ranking-systeemiä sille että kuka rentoutuu luonnossa nopeimmin ;)

Katson, jos jaksaisin huomenna lenkille & kastella pian kuolevat kukat. Siinä kai olisi jo yhdelle päivälle. Kiitos tsempeistä! Olitko sinä se heppu, joka myös kärsinyt ahdistuksesta? Ap

Tai jos sä kastelisit nyt kukat ja huomenna vaan lenkille? Niin tälle päivälle olisi jo saavutus. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös ahdistuksesta kärsinyt/kärsivä hei! Ihan ensimmäinen saamani konkreettinen neuvo oli: silitä tai halaa itseäsi vähintään 10 sekunnin ajan. Siinä ajassa alkaa oksitosiini erittyä. Tulee parempi olo. Kosketus auttaa! Voit myös esim. suihkussa käytyäsi rasvata itsesi hieman hitaammin - taas vähintään 10 sekunnin kosketus ja oksitosiinia elimistöön. Aluksi tuntuu ihan hullulta silitellä itseään, mutta siihen tottuu :-)

Ymmärrän tämän neuvon pointin. Ongelma on siinä, että koen olevani vastenmielinen. Niin vastenmielinen, etten tunne ansaitsevani edes omaa kosketustani. Lupaan kuitenkin yrittää. Ap

Hävitä ja jätä päihteet. Siitä lähtee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa mitään aikaiseksi. Ahdistavat ajatukset pyörii kehää. Odotin kesää niin kovin ja nyt tuntuu kun vain sivusta seuraisin, kun muut viettävät kesää. Kesäkukat kuolee, kun en jaksa kastella. Koen olevani liian lihava menemään uimarannalle. Liian hidas lenkille jne. Kieltämättä, itsetuhoisia ajatuksia on myös tullut. Ap

Toivottavasti et pahastu suorasukaisesta ehdotuksesta mutta ota vettä kastelukannuun/-astiaan ja käy ihan piruuttasi kastelemassa ne kukat, vaikka sitten uhmamielellä, tai osoittaaksesi että vaikka jotkut asiat ovat huonosti niin tämän ainakin voit tehdä. Se on tavallaan vastalääkettä itsetuhoisille ajatuksillekin.

Lenkkeilyehdotukseni ei tosiaan tarkoittanut mitään verenmaku suussa painamista vaan sellaista maisemankatselutahtia, jossa saisit imettyä tätä kesää itseesi. Maailmassa ei ole mitään ranking-systeemiä sille että kuka rentoutuu luonnossa nopeimmin ;)

Katson, jos jaksaisin huomenna lenkille & kastella pian kuolevat kukat. Siinä kai olisi jo yhdelle päivälle. Kiitos tsempeistä! Olitko sinä se heppu, joka myös kärsinyt ahdistuksesta? Ap

Tai jos sä kastelisit nyt kukat ja huomenna vaan lenkille? Niin tälle päivälle olisi jo saavutus. 

Tänään tavoitteena pestä hampaat ja vaihtaa yöpuku. Kiitos tsempeistä, mutta ei tänään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hävitä ja jätä päihteet. Siitä lähtee!

Mitkä päihteet? Kiitos tästä kommentista, naurahdin. Ap

Nita kirjoitti:

Saisiko sinua mitenkään kiinni yksityisesti?

Ahdistuksesta ja muistakin ajatuksistasi omakohtaista kokemusta jo vuosia. Juttuseuraa tässä arjessa kaipaa eikä lääkkeitä tai kerran pariin viikkoon ammattiapua. Jos on yksinäinen ja ahdistunut niin ei sinne lenkillekään edes jaksa raskain ajatuksin mennä ja jos on jo masentunut yksinäisyyden vuoksi niin ei mikään tunnu miltään. Vaikka täysin olen sitä mieltä, että terveelliset elämäntavat on ehdoton kulmakivi kaikenlaisista pahoista elämäntilanteista selviytymiseen ja toipumiseen. Loputtomiin sekään ei auta jos se elämän tärkein kulmakivi puuttuu; ne ihmiset. Aidot sellaiset.

Laita joku yhteystieto jos haluat jutella jostain milloin vain mieltä ahdistaakin. Aikaa ja asiaa löytyisi täältäkin.

En valitettavasti jaksa nähdä vaivaa anonyymin sähköpostiosoitteen luomiseen. Kiitos kuitenkin! Ap

Itse lenkkeilen ja kuuntelen sekä teen musiikkia. Niistä saan voimaa. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän pakkopullaa.

Oletko kokeillut kirjoittamista - runoja vaikka...? Niistä voi tehdä lauluja - lauluista taas tarinoita jne...

Juuri nyt muuten kuuntelen Casting Crowns nimistä pop/rock/gospel bändiä - kappale on "does anybody hear her" - löytyy varmasti youtubesta... voimia...

👍😎

Vierailija kirjoitti:

Täällä on olkapää💗 mitäs on mielenpäällä?

Kiitos sinulle. Ja muille vastanneille. Uskomatonta, miten muutama tsemppaava viesti tuntemattomilta voi parantaa mielialaa. Kiitos

Kannattaisiko sun mennä juttelemaan jonkun kanssa ja lääkäriinkin mahdollisesti? Suosittelen että juttelet myös miehesi kanssa kannattaako teidän jatkaa yhteiseloa vaiko mitä. Tuollainen tilanne  syö hurjasti energiaa.

Tsemiä. Yritä keksiä joka päivä jotain kivaa tekemistä. Siitä se lähtee.

Voihan elämän syksy... kirjoitti:

Itse lenkkeilen ja kuuntelen sekä teen musiikkia. Niistä saan voimaa. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän pakkopullaa.

Oletko kokeillut kirjoittamista - runoja vaikka...? Niistä voi tehdä lauluja - lauluista taas tarinoita jne...

Juuri nyt muuten kuuntelen Casting Crowns nimistä pop/rock/gospel bändiä - kappale on "does anybody hear her" - löytyy varmasti youtubesta... voimia...

👍😎

Kiitos! Kuuntelin ja itkin. Meni suoraan sieluun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voihan elämän syksy... kirjoitti:

Itse lenkkeilen ja kuuntelen sekä teen musiikkia. Niistä saan voimaa. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän pakkopullaa.

Oletko kokeillut kirjoittamista - runoja vaikka...? Niistä voi tehdä lauluja - lauluista taas tarinoita jne...

Juuri nyt muuten kuuntelen Casting Crowns nimistä pop/rock/gospel bändiä - kappale on "does anybody hear her" - löytyy varmasti youtubesta... voimia...

👍😎

Kiitos! Kuuntelin ja itkin. Meni suoraan sieluun. Ap

Hieno bändi, jolla paljon hienoja kappaleita. Niiden tahdissa yleensä myös lenkkeilen... ;)

Anna Kokkosella on myös hienoja, mieltä ylentäviä lauluja - etippä youtubesta vaikkapa "mitä rakkaus on" ja "toisenlaiset sydämet"... 🤗