Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisinko saada uuden elämän?
06.07.2018 |
Aivan hiton paha olla. Koen epäonnistuneeni elämässä täysin. Mikään ei ole mennyt ja toteutunut siten kuin olen toivonut, halunnut, ja yrittänyt olen todellakin parhaani mukaan. - Työtä lukuunottamatta. Olen nykyään masentunut ja mietin alituiseen, että mikä vika minussa on. Olenko liian tyhmä nykyiseen yhteiskuntaan, kun en pärjää siinä mittakaavassa kuin haluaisin. - Ja todellakin teen töitä, olen korkeasti koulutettu yms. Olen totaalisen pettynyt kaikkeen. En ole edes tavannut elämäni rakkautta ja olen 35-vuotias.
Parisuhteissa olen lähinnä yhtiökumppani tai kämppis. Missä menee pieleen? Onko minussa jokin paska-magneetti vai mikä on? Onko ripaus romantiikkaa ja huomiointia liikaa vaadittu? Ja ei, en ole ruma, ylipainoinen tai muuta sellaista. Naisellinen, huolehdittu, terveelliset elämäntavat omaava yms. - En tajua. Ei kai vain ole osunut kohdalle. No mieluummin sitten yksin, kuten monet muutkin.
Tuntuu, että teen aina vääriä valintoja ja huonoja päätöksiä ihan kaikessa. Mitä ihmettä voin yrittää vielä tehdä, jotta elämä muuttuisi mielekkäämmäksi? Tuntuu siltä, että yritän, yritän, yritän ja silti mitään ei tapahdu ja jos tapahtuu, se ei ole sitä, mitä tavoittelin. On kuin hakkaisi päätä seinään. Onko tämä niitä hetkiä, että on vain tyydyttävä ja hyväksyttävä, että mun elämä nyt vain on paskaa vuodesta toiseen?
Inhoan kotiani, rahaa on liian vähän, alavalinta oli sen suhteen huono, mutta toisaalta mielekäs (se on se syy, miksen ole jo luovuttanut kokonaan), ns. parisuhde on kuollut... Voisin jatkaa tätä valitusta loputtomiin. - Ja valitus loppuu, kun keskityn työhöni 150 prosenttisesti, koska se on ainoa kantava voima enää, ja jostain syystä muut asiat eivät häiritse silloin. Käyn joka päivä juoksemassa viisi kilometriä, jotta pysyn terveenä ja kunnossa, mutta sekin on tuntunut vain pakolta viimeiset pari kolme vuotta. Mikään ei anna enää mitään. Tuntuu siltä, että olen luovuttamassa kaiken suhteen.
Pelkään, että vastassa on täysi stoppi kaiken suhteen, ja menetän sen rakastamani työnkin. Osaisiko joku sanoa jotain? Vai onko tämä ihan normaalia elämää, jonka kanssa on elettävä?
Olen muuttanut ruokavalioni mahdollisimman terveeksi ja monipuoliseksi, jos tämä kaikki alavireys olisi ollutkin siitä johtuvaa, mutta sekään ei auttanut. - Jatkan toki terveyssyistä. En enää keksi, mitä tekisin tai yrittäisin, ja toisaalta olen väsynyt yrittämään, kun ei se johda kuitenkaan haluttuun tulokseen. Koen vain lisää epäonnistumista ja masennun entisestään.
Kommentit (15)
Mielenterveys viturallaan. Puitteissa ei ole mitään vikaa kuvauksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo, olet nainen. Etuoikeutettu. Voit heti tänään mennä hakemaan romantiikkaa ja säpinää, jos nykysuhde ei passaa. Voit valita äijän, jolla on enemmän liitua, niin saat paremman kämpän. Työelämässä naisia nostetaan väkisin ylöspäin, joten sielläkin saat saavutuksia helposti.
Jos olisit oikeasti epäonnistunut elämässä olisit syrjäytynyt ilman työtä ja parisuhdetta, meitäkin löytyy. Et vielä ole edes liian vanha lisääntymään. Suosittelen sulle terapiaa, sinne työstämään noita asioita. Työpaikkaa ja parisuhdetta voit vaihtaa.
Asunnon voisi löytää kivemman jostain vähän kauempaa, terapiassa voi pohtia syitä miksi valitset vääriä ihmisiä parisuhteeseen
Kovin empaattisia vastauksia ei ole tullut. Olen todellakin mielestäni tehnyt kaiken niin, kuin minulta on odotettu. Miksi se ei riitä?
Halusin vain näyttävän uran, kivan perheen, jossa olisi romanttinen, pärjäävä mies ja ne kaksi mukavaa lasta. Lisäksi sopivasti kivoja samantasoisia ystäviä ja tietenkin kauniisti sisustettu koti. Onko tämä liikaa vaadittu?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin empaattisia vastauksia ei ole tullut. Olen todellakin mielestäni tehnyt kaiken niin, kuin minulta on odotettu. Miksi se ei riitä?
Halusin vain näyttävän uran, kivan perheen, jossa olisi romanttinen, pärjäävä mies ja ne kaksi mukavaa lasta. Lisäksi sopivasti kivoja samantasoisia ystäviä ja tietenkin kauniisti sisustettu koti. Onko tämä liikaa vaadittu?
Ap
Arvatenkaan tuo ei ollut ap. - Mutta kiitos kaikille neuvoista. Yritän pohtia syitä valintojeni takana ja harkitsen terapiaa. Mietin, mikä tuottaisi minulle aitoa iloa ja yritän suunnata huomiotani siihen.
- Ap
Tuo on tuttua, että tavallaan pakenee töihin. Töihin siksi, että siellä viihtyy, saa jotakin aikaan, on hyödyksi.
Mutta kun sitä muutakin tyydyttävää elämää pitää olla.
Sulla biologinen kello jo tikittää...ootko miettiny lapsen hankintaa yksin jos sopivaa parisuhdetta ei löydy ?
Jos tuntuu kovin vieraalta ja pelottavalta ajatukselta, niin alkaisitko tukihenkilöksi jollekin lapselle ?
Pitemmän päälle työ, opiskelu, matkustelu, shoppailu ei riitä vaan tarvii muutakin. Entäs vapaaehtoistyö ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tää oli provo? Mielekäs työ ja terve ja toimiva vartalo on monelle kaukainen haave vain.
Kuulostat todella kiittämättömältä ja itsekeskeiseltä. Tee kiitollisuusharjoituksia. Ja tee vaikka miehellesi joku romanttinen ele. Älä mieti koko ajan, mitä lisää itse haluat vaan, mitä voit antaa muille? Siitä löytyy onni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samma här. Olen onnekas koska olen terve, minulla ei ole ikävää miestä eikä rasittavia lapsia, pääsin pois helvetillisestä työpaikasta ja nautin työttömyydestä. Asun kivassa asunnossa kivalla paikalla ja minulla on aika paljon säästöjä niin ei ole välitöntä köyhyyttä. Muutama ystäväkin on enkä ole liian ruma.
Tätä virttä veisaan hampaat irvessä mutta kumppanin ja rakkauden puute eivät ole vielä unohtuneet. Ai niin, Afrikassa lapset näkee nälkää.
Narsistiset tarpeensa on paras toteuttaa itse. Terve narsismi on kaiken a ja o. Jos et osaa itse itsestäsi ja elämästäsi nauttia olet riippakivi. Ei kukaan ole sulle mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin empaattisia vastauksia ei ole tullut. Olen todellakin mielestäni tehnyt kaiken niin, kuin minulta on odotettu. Miksi se ei riitä?
Halusin vain näyttävän uran, kivan perheen, jossa olisi romanttinen, pärjäävä mies ja ne kaksi mukavaa lasta. Lisäksi sopivasti kivoja samantasoisia ystäviä ja tietenkin kauniisti sisustettu koti. Onko tämä liikaa vaadittu?
Ap
Olet täyttänyt muiden asettamat odotukset. Milloin alat elää elämääsi?
Dumppaa parisuhde tai ota salarakas. Hanki jotain uutta harrastusta, downshiftaa halvempaan kotiin niin jää rahaa muuhunkin. Unohda muiden mielipiteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin empaattisia vastauksia ei ole tullut. Olen todellakin mielestäni tehnyt kaiken niin, kuin minulta on odotettu. Miksi se ei riitä?
Halusin vain näyttävän uran, kivan perheen, jossa olisi romanttinen, pärjäävä mies ja ne kaksi mukavaa lasta. Lisäksi sopivasti kivoja samantasoisia ystäviä ja tietenkin kauniisti sisustettu koti. Onko tämä liikaa vaadittu?
ApOlet täyttänyt muiden asettamat odotukset. Milloin alat elää elämääsi?
Dumppaa parisuhde tai ota salarakas. Hanki jotain uutta harrastusta, downshiftaa halvempaan kotiin niin jää rahaa muuhunkin. Unohda muiden mielipiteet.
Vaikkei alkuperäinen vastaus ollut ap vaan vale-ap niin silti relevantti.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvailit juuri minun elämäni, paitsi että minulla ei ole enää edes sitä parisuhdetta tai työpaikkaa.
Ajattelin heittää hanskat tiskiin ja lusikan nurkkaan jo lähiviikkoina.
Alue: Aihe vapaa
No on kai se paskaa, jos teet vain asioita, joista et nauti. Olisiko aika miettiä mistä tykkäät, ja alkaa tehdä niitä asioita tuon tyhjän suorittamisen sijaan?