Pari viikkoa tiivistä yhdessäoloa, sitten mies alkaa himmailla ja lopulta feidaa

Liian tiivistä yhdessäoloa. Siinä se mies huomaa ettei  halua sellaista sun kanssa loppuelämäänsä.

No se ongelma on tuossa pari viikkoa tiivistä yhdessäoloa -kohdassa.

Liikaa yhdessäoloa.

Mies kyllästyy.

Ei se välttämättä muuta tahtonutkaan. Otti huvin ja hyödyn silloin kun sen sai. Klassinen temppu, epäreilu jos toinen toivoo jotain kummempaa.

Mutta se on se hauskanpidon hinta. Siltä säästyy vaan jos etukäteen käy ne vakavat keskustelut ja alkaa siihen tiiviiseen yhdessäoloon vasta kun molemmat ovat jollain tavalla ilmoittaneet halunsa sitoutua.

Lyhytkin onni on joskus parempi kuin ei onnea ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mies kyllästyy.

Näin on käynyt jo monta kertaa muutaman vuoden sisällä. Minä ihastun, mies kyllästyy. Mitä pitäisi tehdä toisin? Jos toinen oikein pyytää että nähdään ja viestittää tiiviisti? 

Säilytä seuraavassa suhteessa mysteerius, älä avaudu vanhoista suhteistasi, älä ole liian innokas. Liian helppo nakki ei kiinnosta. Samahan se on toisinkin päin, jos mies on liian kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kyllästyy.

Näin on käynyt jo monta kertaa muutaman vuoden sisällä. Minä ihastun, mies kyllästyy. Mitä pitäisi tehdä toisin? Jos toinen oikein pyytää että nähdään ja viestittää tiiviisti? 

Ei se kyllästy, vaan korkeintaan pelästyy. Jos heti tavattua on "pari viikkoa tiivistä yhdessäoloa", niin kuulostaa jo melkoisen pelottavalta. Jos vielä olet koko ajan muuten yhteydessä viestien välityksellä ja tuot esiin, miten olet varma, että hän on elämäsi mies ja miten olet niin ihastunut ja alat jo suunnitella elämää yhdessä, niin kuka tahansa terve ihminen (sukupuoleen katsomatta) säikähtää ja katsoo paremmaksi poistua takavasemmalle. Eli otapa vähän hitaammin ja rauhallisemmin jatkossa aluksi ja anna toiselle ja itsellesi aikaa tutustua ja katsella ennen kiinni ripustautumista.

Jos sulla aina noin käy pitäiskö vilkaista peiliin?

Mä olen vähän tuollainen kuin ap:n kuvaamat miehet. Kyse on siitä, että jos innostun jonkun henkilön (deitin) seurasta ja pidän häntä kiinnostavana niin haluan tietenkin tutustua häneen ja tietää hänestä paljon ja viettää hänen kanssaan tätä varten paljon aikaa. Eli alussa tiivistä yhdessäoloa siis käytännössä. Mutta monesti käy niin, että paremmin tutustuttaessa huomaan, että hän ei olekaan sellainen johon voisin rakastua tai huomaan että emme jonkun syyn vuoksi vain voi sopia yhteen. Ja sitten juttu hiipuu, lakkaan pitämästä yhteyttä. Tietenkin jos minulta kysyy miksi niin kerron syyn, en siis katoa kuin tuhka tuuleen, himmailen vain. 

Eli pointti on se, että henkilö ei paremmin tutustuttaessa olekaan riittävän kiinnostava jutun jatkamiseksi. Ei se alun tiivis yhteydenpito mitään pilaa, sama kävisi vaikka tutustuisi hitaammin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vähän tuollainen kuin ap:n kuvaamat miehet. Kyse on siitä, että jos innostun jonkun henkilön (deitin) seurasta ja pidän häntä kiinnostavana niin haluan tietenkin tutustua häneen ja tietää hänestä paljon ja viettää hänen kanssaan tätä varten paljon aikaa. Eli alussa tiivistä yhdessäoloa siis käytännössä. Mutta monesti käy niin, että paremmin tutustuttaessa huomaan, että hän ei olekaan sellainen johon voisin rakastua tai huomaan että emme jonkun syyn vuoksi vain voi sopia yhteen. Ja sitten juttu hiipuu, lakkaan pitämästä yhteyttä. Tietenkin jos minulta kysyy miksi niin kerron syyn, en siis katoa kuin tuhka tuuleen, himmailen vain. 

Eli pointti on se, että henkilö ei paremmin tutustuttaessa olekaan riittävän kiinnostava jutun jatkamiseksi. Ei se alun tiivis yhteydenpito mitään pilaa, sama kävisi vaikka tutustuisi hitaammin.

Tämä. Ekat viikot (ja kuukaudetkin) on kuitenkin vielä tutustumista toiseen. Ihminen voi tuntua tosi lupaavalta suhteen alussa, ja sitten huomaakin jonkun ajan kuluttua, ettei aivan natsaa. Turha jatkaa sellaista. Toki minusta kannattaa kertoa toiselle rehellisesti, että ei halua jatkaa. Tuhka tuuleen katoaminen on epäreilua. N