Miten lohdutat itkevää?

Istun vieressä ihan lähellä. Saatan halata ja usein pidän vain turpani kiinni.

Yleensä aikuiset ihmiset eivät itke kovin helposti, joten kannattaa ainakin kysyä mikä on.

Sanon että ”Aikuiset ei itke, viitsitkö lopettaa? Todella vaivaannuttavaa...”

there there 

Riippuu henkilöstä ja itkun syystä. Viimeksi lohdutin 85 vuotiasta ystävämummoa, kun hän oli saanut kuulla syövästään. Istuin vieressä, halasin ja kuuntelin.

Turhista itkeviä en lohduttele mitenkään, vaan katoan paikalta.

Mikä on sitten turhasta itkemistä?

Mulla ei ole juurikaan kokemusta noista tilanteista. Mutta näin mututuntumalla sanoisin, että riippuu millaisesta tilanteesta on kysymys, miksi itkee. Jos on kysymys "lievemmistä" syistä, ehkö sellaisista joissa on vielä toivoa paremmasta, niin voi koittaa rohkaista ja lohduttaa sanallisestikin, ja puhua siitä asiasta jos se ihminen haluaa puhua. Mutta joskus on tilanteita, ettei kannata välttämättä sanoa juuri mitään, jos on kyse sellaisista asioista joihin mitkään sanat ei oikein riitä, eikä tilannetta välttämättä voi enää korjata. Silloin kannattaa vaan olla siinä vieressä, ja vaikka halata ja itkeä yhdessä. Kannattaa yrittää kuulostella mikä siihen tilanteeseen juuri sen ihmisen kanssa sopii. 

Halaan, jos olemme tarpeeksi läheisiä tai se vaikuttaa tilanteeseen sopivalta. Pidän turpani mahdollisimman kiinni, mutta kysyn, että mikä häntä vaivaa tai haluaako keskustella jostain (olettaen tietenkin etten tiedä mistä moinen kumpuaa). Monesti kai helpottaa kun tavallaan saa itkeä itkunsa loppuun, ilman että sitä yritetään kokoajan toppuutella. Vaivaannuttavaa se on aina, kun joku itkee, mutta täytyy kuitenkin voida ymmärtää, että toisesta tuntuu pahalta. Vaikeaa sille sinänsä on mitään tehdä.

Istun vieressä, halaan ja olen hiljaa. Jos itkevä on hätääntynyt niin rauhoittelen ja koitan saada hänet nojaamaan itseeni päin. Joskus olen laulanutkin hiljaisesti, ja sekin auttoi.

Käsken tukkimaan turpansa. En voi sietää itkupillejä.

Senkin empatiakyvytön impesilli.

Säälin kerjäämistä. Varmaan joku naisten juttu.

Olen vain kerran joutunut sellaiseen tilanteeseen. Silloin lohdutin erästä tyttöä halaamalla, kuuntelemalla ja vakuuttamalla hänelle ettei syytä huoleen oikeasti ollut.

Sanon vaan että turhaa sä itket. Ei se auta kuitenkaan.

En voi sietää itkemistä, Sellaista loputonta ulvomista, joka ei lakkaa.

Varmaan kehnot päivät.

Lähden menemään.

Halaan.

Annan pari litsaria poskille ja sanon että nyt skarppaat hyvä ihminen.

Soitan 112,