Lähipiirin asuntovelalliset

Heitä on monta, ja lähes kaikki heistä tuntuu odottavan vesikielellä että milloin minä muutan vuokralta pois ja otan satoja tuhansia euroja asuntovelkaa. Eivätkä he tunnu ymmärtävän, että ihmiset ovat erilaisia, jokainen meistä näkee omat asiansa ja tahtonsa paremmin kuin muut. Päivitellään isosti, että 'lyhennän velkaa yhtä paljon kuussa kuin te maksatte vuokraa' ja osittain teeskennellään että tämä talo 50 km päässä ydinkeskustasta on mitä parhain valinta maailmassa. Ok. Mutta en ole vielä tähän päivään mennessä ymmärtänyt lähipiirin 'me-te'-asennetta, että oma asumismuoto on jokin ylpeyden aihe ja ihminen täytyy eritellä sen mukaan missä tönössä sattuu asumaan. Jos ottaisin asuntovelan ja ostaisin asunnon, vähentäisikö tämä jollain tapaa jotain kollektiivista tuskaa että kaikki ihmiset ovat velkaantuneita tai että ei olisi olemasssa ihmistä joka on velaton? Tuntuu, että asuminen herättää ihmisissä suuria tunteita. Itselle on painunut mieleen asuntovelallisten asenne (ei kaikilla toki ole tällaista) että 'sinunkin kuuluisi ostaa asunto itsellesi'.