Missä mielestäsi menee pettämisen raja, mitä et antaisi anteeksi?

Mieheni oli ihastunut toiseen. Puhuivat tilanteestaan ja ihastuksestaan keskenään. Sitten tunnusti minulle. Se oli minulle kova pala. Itkin.

Huomasin nyt, että on mahdollista unohtaa. Väitin tuossa aiemmin, ettei ole ollut mitään 30 v avioliiton aikana. En oikeasti muistanut.

Pahaltahan tuo yhä tuntuu muistella.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen on yhtä kamalaa kuin fyysinen.

Ei pettämistä missään muodossa, kiitos.

Hyvä nyrkkisääntö on, että jos et voisi tehdä sitä kumppanisi edessä, jätä tekemättä.

Samat meinasin sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mies matkustelee paljon työnsä vuoksi, ja olenkin hänelle sanonut, että kunhan hoitaa kondomilla ehkäisyn (ei äpärälapsia eikä seksitauteja) niin saa tehdä mitä tahansa, kunhan se on laillista (myös Suomessa) ja tapahtuu yhteisymmärryksessä toisen osapuolen kanssa. Ja ettei kumppani ole aina sama, eli ei mitään pitkäaikaisia suhteita. Suutelemisesta ja suojaamattomasta suuseksistä olen sanonut, että mieluummin ei tehtäisi, eli paljaita limakalvokontakteja ei mielellään saisi olla. Pelkään tauteja.

Meillä on avoimet puhevälit ja tällaisista asioista voidaan puhua ihan hyvin, sovussa, riitelemättä tai tunteisiin ottamatta. Olen realisti ja tiedostan, ettei ihminen ole yksiavioinen. Haluan tuottaa puolisolleni iloa ja onnea, enkä estää sitä, joten sallin hänen nauttivan tästä suht lyhyestä ja ainutkertaisesta elämästä suht täysin rinnoin. Mies on meistä se seksuaalisempi, ja haluaa seksiä paljon enemmän kuin minä.

Ja sinullakin ilmeisesti on samaan lupa miehen puolelta...? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies matkustelee paljon työnsä vuoksi, ja olenkin hänelle sanonut, että kunhan hoitaa kondomilla ehkäisyn (ei äpärälapsia eikä seksitauteja) niin saa tehdä mitä tahansa, kunhan se on laillista (myös Suomessa) ja tapahtuu yhteisymmärryksessä toisen osapuolen kanssa. Ja ettei kumppani ole aina sama, eli ei mitään pitkäaikaisia suhteita. Suutelemisesta ja suojaamattomasta suuseksistä olen sanonut, että mieluummin ei tehtäisi, eli paljaita limakalvokontakteja ei mielellään saisi olla. Pelkään tauteja.

Meillä on avoimet puhevälit ja tällaisista asioista voidaan puhua ihan hyvin, sovussa, riitelemättä tai tunteisiin ottamatta. Olen realisti ja tiedostan, ettei ihminen ole yksiavioinen. Haluan tuottaa puolisolleni iloa ja onnea, enkä estää sitä, joten sallin hänen nauttivan tästä suht lyhyestä ja ainutkertaisesta elämästä suht täysin rinnoin. Mies on meistä se seksuaalisempi, ja haluaa seksiä paljon enemmän kuin minä.

Ja sinullakin ilmeisesti on samaan lupa miehen puolelta...? 

Ei ole, enkä edes kaipaisi. Kuten sanoin, mieheni on se seksuaalisempi ja kaipaa enemmän seksiä kuin minä. Minulle riittää mainiosti se määrä, jonka saan mieheltäni. Miehellä on optio hakea seksiä muualtakin, jos minulta saatu ei riitä. En koe häviäväni tässä tilanteessa mitään, yhtään millään tavalla. En halua omistaa toista ihmistä, enkä rajoittaa hänen elämäänsä.

En ymmärrä, miten tämä voi jonkun mielestä (tai useammankin, peukuista päätellen) hyi helvetin arvoinen asia, kun se ei vaikuta muiden elämään millään tavalla. Me ihmiset olemme erilaisia. Yksilöitä.

Kaikki mitä ei voi puolison läsnäollessa tehdä on pettämistä. Ja en antaisi anteeksi mitään pettämistä, jo pelkästään sen takia että itse en kykenisi mitenkään pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies matkustelee paljon työnsä vuoksi, ja olenkin hänelle sanonut, että kunhan hoitaa kondomilla ehkäisyn (ei äpärälapsia eikä seksitauteja) niin saa tehdä mitä tahansa, kunhan se on laillista (myös Suomessa) ja tapahtuu yhteisymmärryksessä toisen osapuolen kanssa. Ja ettei kumppani ole aina sama, eli ei mitään pitkäaikaisia suhteita. Suutelemisesta ja suojaamattomasta suuseksistä olen sanonut, että mieluummin ei tehtäisi, eli paljaita limakalvokontakteja ei mielellään saisi olla. Pelkään tauteja.

Meillä on avoimet puhevälit ja tällaisista asioista voidaan puhua ihan hyvin, sovussa, riitelemättä tai tunteisiin ottamatta. Olen realisti ja tiedostan, ettei ihminen ole yksiavioinen. Haluan tuottaa puolisolleni iloa ja onnea, enkä estää sitä, joten sallin hänen nauttivan tästä suht lyhyestä ja ainutkertaisesta elämästä suht täysin rinnoin. Mies on meistä se seksuaalisempi, ja haluaa seksiä paljon enemmän kuin minä.

Hyi helvetti!

Eihän tuossa ole mitään väärää tai edes ällöttävää, jos säännöt ovat molemmille samat ja kaikki tapahtuu yhteisestä sopimuksesta kaikkia osapuolia kunnioittaen. Suhdehan voi olla todella hyvä ja luotto jopa poikkeuksellisen vahvalla pohjalla, jos molempien seikkailuista voidaan puhua 100% rehellisesti ja avoimesti, eikä ole tarvetta salailla mitään. Kaikille tuo ei tietenkään sovi, mutta parhaimmassa tapauksessa avoin suhde voi lähentää paria ja parantaa yhteistä seksielämää, kun ei käy arki tylsäksi ja voi vapautuneesti paljastaa kaiken itsestään; intohimon ja salaiset fantasiat myös vieraita kohtaan. Tämä kuitenkin tottakai edellyttää sitä, että luottamus on alun alkaenkin kunnossa ja itsevarmuutta ja epäitsekkyyttä pitää molemmilla riittää niin, ettei mustasukkaisuus ota valtaa. Hyvässä ja terveessä ihmissuhteessa voi saada kaiken sillä, että antaa myös itse toiselle kaiken. Rakkautta ei ole vain yhdenlaista eikä seksi ja tunteet ole aina sama asia. Itse rakastan kumppaniani ja janoan henkistä yhteyttä vain häneen, mutta olen toisaalta fyysisellä tasolla viehättynyt toisinaan muistakin ihmisistä. Voisin teoriassa harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa kumppanini nähden, hänen luvallaan yhteisestä sopimuksesta ja nauttia siitä, ilman että se uhkaisi rakkauttani kumppaniani kohtaan. En kuitenkaan saisi siitä mitään kiksejä, jos tietäisin että se satuttaisi kumppaniani tai jos hän ei olisi asetelmasta ollenkaan kiihottunut myös. Se voisi parhaimmillaan olla yhteinen uusi seikkailu, vaikka fyysisesti kuulostaa pettämiseltä.

Mun mielestä on mahdotonta tietää etukäteen mitä voisi antaa anteeksi. Vasta tilanteen tapahtuessa voi tietää omat tunteensa. Aiemmassa suhteessa annoin anteeksi kännipanon, vaikka olisin kuvitellut sen olevan kerrasta poikki. Tuon jälkeen olin varma etten ainakaan itse koskaan tulisi ketään pettämään, mutta niin vaan olen ihastunut toiseen. Mitään kännissä suutelua fyysisempää ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ennakkoon olisin sanonut että mieheltäni tällainen olisi pahinta mahdollista pettämistä enkä voisi antaa anteeksi, mutta kun itse on tässä tilanteessa niin tajuaa ettei tunteilleen oikeastaan mitään voi.

Jos on naimisissa tai edes parisuhteessa raja on suudelma. Jos hän suutelee toista, jätä, äläkä koskaan ota takaisin.

Mitä, tarkalleen ottaen, on henkinen pettäminen?

En siis yritä riidellä, en vaan ole ihan varma asiasta. 

Ok, toinen vannoo rakkautta ulkopuoliselle, on välinpitämätön tai jopa halveksuva kumppaina kohtaan, ja samanaikaisesti käyttää aikansa ja energiansa ulkopuoliseen/ulkopuolisen kanssa. Tätä se varmaan on.

Mutta mikä on lievä teko, jonka laskisitte henkiseksi pettämiseksi. Käytännön esimerkki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies matkustelee paljon työnsä vuoksi, ja olenkin hänelle sanonut, että kunhan hoitaa kondomilla ehkäisyn (ei äpärälapsia eikä seksitauteja) niin saa tehdä mitä tahansa, kunhan se on laillista (myös Suomessa) ja tapahtuu yhteisymmärryksessä toisen osapuolen kanssa. Ja ettei kumppani ole aina sama, eli ei mitään pitkäaikaisia suhteita. Suutelemisesta ja suojaamattomasta suuseksistä olen sanonut, että mieluummin ei tehtäisi, eli paljaita limakalvokontakteja ei mielellään saisi olla. Pelkään tauteja.

Meillä on avoimet puhevälit ja tällaisista asioista voidaan puhua ihan hyvin, sovussa, riitelemättä tai tunteisiin ottamatta. Olen realisti ja tiedostan, ettei ihminen ole yksiavioinen. Haluan tuottaa puolisolleni iloa ja onnea, enkä estää sitä, joten sallin hänen nauttivan tästä suht lyhyestä ja ainutkertaisesta elämästä suht täysin rinnoin. Mies on meistä se seksuaalisempi, ja haluaa seksiä paljon enemmän kuin minä.

Ja sinullakin ilmeisesti on samaan lupa miehen puolelta...? 

Ei ole, enkä edes kaipaisi. Kuten sanoin, mieheni on se seksuaalisempi ja kaipaa enemmän seksiä kuin minä. Minulle riittää mainiosti se määrä, jonka saan mieheltäni. Miehellä on optio hakea seksiä muualtakin, jos minulta saatu ei riitä. En koe häviäväni tässä tilanteessa mitään, yhtään millään tavalla. En halua omistaa toista ihmistä, enkä rajoittaa hänen elämäänsä.

En ymmärrä, miten tämä voi jonkun mielestä (tai useammankin, peukuista päätellen) hyi helvetin arvoinen asia, kun se ei vaikuta muiden elämään millään tavalla. Me ihmiset olemme erilaisia. Yksilöitä.

Itse asiassa teidän suhde kuulostaa minusta vapauttavalta, voit ulkoistaa esim seksuaalisten halujen kohtaamattomuudet muille. Mietin tätä tosi paljon edellisessä suhteessani, kun mies oli tosi estoinen eikä halunnut katsoa tai koskea minua seksin aikana oikeastaan ollenkaan, mutta samalla tosi mustasukkainen enkä saanut tyyliin edes jutella muille miehille. Melkoinen valta-asetelma siinä, että toinen ihminen määrittelee toiselle seksuaalisuuden rajat! Jos itse ei halua tyydyttää kumppania niin antaisi sitten avata suhteen näiltä osin, että toinen hakee sen seksin muulta.

Tähän meillä suhde lopulta hajosi, mutta tuntui tosi tyhmältä rikkoa kaikki muu hyvä ”vain” seksimieltymysten eroavaisuuksien vuoksi. Arki sujui erinomaisesti ja todella rakastimme toisiamme.