Lue keskustelun säännöt.
Uskooko joku oikeasti, että olisi paljonkin vapaaehtoisia työttömiä?
01.07.2018 |
En voi ymmärtää, miksi kukaan valitsisi työttömyyttä. Ehkä pari kuukautta kesällä voisi olla hauskaa, joskus, mutta aivan sairas kuvitelma muuten.
Kommentit (37)
En todellakaan usko vieläkään, jankkaatte mitä jankkaatte. Mutta jos noita olisi, sehän olisi vain hyvä. Kärsin itse työttömyyttä puoli vuotta, hain lukemattomia työpaikkoja ennen kuin tärppäsi. Jokaiseen paikkaan oli kymmeniä tai satoja hakijoita. Jos joku jättäytyy tuosta kisasta vapaaehtoisesti, ihmettelen, mutta kiitän.
Onneksi olen taas töissä. Ja toivon olevani eläkkeelle asti! Enkä kyllä vain voi uskoa noihin vapaaehtoisiin🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttisitko sinä ap siitä, että esim. hyllyttäisit kaupassa tavaraa kaikki päivät ja saisit palkkaa jonkun tonni viisisataa kuussa?
Hyllyttäminen on äärettömän puuduttavaa ja yksitoikkoista työtä eikä tarjoa mitään älyllistä stimulanssia tai mahdollista oman luovuuden käyttöä.
Tässä taas yksi "hyvä" tekosyy. Työnvieroksujilla on aina joku syy miksi jotain työtä ei voi tehdä. Joko se on liian tylsää, liian raskasta, liian pieni palkka tai näiden yhdistelmä.
Maailmalla ja jopa suomessakin on useita ihmisiä jotka elättävät itseään älykkyydellään tai luovuudellaan. Tosin sekin vaatii työtä, joten ei laiska paska siihen taivu :)
Kyllä nyt joltain menee yöunet kun sinä pidät laiskana paskana.
Etkö ymmärrä, että kiviäkään ei kiinnosta mitä sinä ajattelet yhtään mistään. Eikä taatusti kukaan tee minuuttiakaan töitä sinua miellyttääkseen.
Ja taas uusi todiste. Tervetuloa aktiivimalli 3!
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan kieltäytyy siedettävästä työpaikasta. Puhelinmyynnistä ja siivouksesta kylläkin. Mutta jokainen tarvitsee tai tarvitsisi elämäänsä mielekästä tekemistä ja merkityksellisyyden kokemuksen. Sitä ei voi kukaan kiistää!
t.akateeminen työtön
Olet oikeassa. Ja jokainen tarvitsee myös rahaa. Ei niillä tuilla todellakaan juhlita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan kieltäytyy siedettävästä työpaikasta. Puhelinmyynnistä ja siivouksesta kylläkin. Mutta jokainen tarvitsee tai tarvitsisi elämäänsä mielekästä tekemistä ja merkityksellisyyden kokemuksen. Sitä ei voi kukaan kiistää!
t.akateeminen työtön
Olet oikeassa. Ja jokainen tarvitsee myös rahaa. Ei niillä tuilla todellakaan juhlita.
Tuilla eläminen on paljon mukavampi vaihtoehto kuin tehdä jotain "paskaduunia" joka on silkkaa tervanjuontia ja kidutusta tunnista toiseen.
Kyllä pitkäaikaistyöttömissä on näitä. Esim. ihan hyvin miehensä siivellä eleleviä kotiäitityöttömiä, jotka kuitenkin mieluummin nostaa työttömyyskorvausta omaksi käyttörahakseen kuin olisivat ilman. Ja sitten on niitä elämään katkeroituneita kovia kokeneita joita ei vois työ(kään) vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömät voivat huonommin kuin työssäkäyvät, vaikka olisivatkin vapaaehtoisesti työttömiä. Heillä ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon yhteiskuntaan ja ryhmään kuuluminen ja taloudellinen toimeentulo parantaa kokonaisterveyttä. He ovat ikään kuin valinneet huonovointisuuden vapaaehtoisesti, mikä onnistuu vain masentuneena. En tunne yhtäkään tyytyväistä pitkäaikaistyötöntä.
Vierailija kirjoitti:
Työttömät voivat huonommin kuin työssäkäyvät, vaikka olisivatkin vapaaehtoisesti työttömiä. Heillä ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon yhteiskuntaan ja ryhmään kuuluminen ja taloudellinen toimeentulo parantaa kokonaisterveyttä. He ovat ikään kuin valinneet huonovointisuuden vapaaehtoisesti, mikä onnistuu vain masentuneena. En tunne yhtäkään tyytyväistä pitkäaikaistyötöntä.
Työttömän elämänsisältö voi tulla esim. perheessä ja harrastuksista. Voi olla vaikka aktiivinen jossain yhdistyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan heitä, varmaan ainakin parisataatuhatta.
Vierailija kirjoitti:
Just 2015 tuli 40 tuhatta työtöntä. Eivät mene koskaan duuniin, kun ovat tajunneet että kännyköistä lähtien tulee kaikki tarjottimella. Vai meinaako joku että Lähi-Idästä lähetetään niille puhlaskut ja liksat tänne. Merkkikledjut päällä painaa menee uudet iphonet handuissa.
Noiden ylläpito seuraavat 50 vuotta maksaa Suomen veronmaksajille yhtä paljon kuin uudet hävittäjähankinnat tai lentotukialus tai 500 000 diplomi insinöörin koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylläon kirjoitti:
Kyllä on paljon.
Tuet on niin hyviä että liian moni valitsee elää tuilla koska onhan se helpompaa.
Vai tuet muka hyviä!!???
Kellä on, kellä ei.
Yksineläjä ei niitä ylimääräisiä tukia mitään saa, jos asuu vanhempien vanhassa kotitalossa. Hirveästi vaan korjauskustannuksia ym. menoja vanhassa talossa riittää.
Varmaan alakohtaista. Olen tavannut elämässäni vain yhden todellisen työnvieroksujan ja se oli 90-luvulla. Itse olen akateeminen pätkätyöläinen. Taas työttömänä seuraavan lukukauden alkuun asti - opetusala siis. Tosi mielelläni ottaisin sen ympärivuotisen kuukausipalkan. Mun alalla ihmiset eivät laske kannattaako käydä töissä vai elää tuilla. Teemme töitä niska limassa huonoin ehdoin. Uskomme vielä naivisti, että se vakituinen työsuhde odottaa jossain tulevaisuudessa.. itse menetin kylläkin uskoni siihen viime keväänä 10 vuoden pätkäilyn päätteeksi. Mietin alanvaihtoa, todellakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät voivat huonommin kuin työssäkäyvät, vaikka olisivatkin vapaaehtoisesti työttömiä. Heillä ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon yhteiskuntaan ja ryhmään kuuluminen ja taloudellinen toimeentulo parantaa kokonaisterveyttä. He ovat ikään kuin valinneet huonovointisuuden vapaaehtoisesti, mikä onnistuu vain masentuneena. En tunne yhtäkään tyytyväistä pitkäaikaistyötöntä.
Työttömän elämänsisältö voi tulla esim. perheessä ja harrastuksista. Voi olla vaikka aktiivinen jossain yhdistyksessä.
Ehkä tämä voi riittää naiselle. Lisääntyminen ja vapaaehtoinen aktiivisuus tuo naiselle sosiaalista asemaa yhteiskunnassa. Miehelle ei ja mies voikin olla tyytyväinen elämäänsä vain, jos hän on hankkinut itselleen jonkinlaista asemaa ns. oikeassa työelämässä, eli pärjännyt kilpailussa.
Miehen kaveripiirissä on aika monta, joilla erilainen tapa ajatella työssäkäyntiä. Vakituinen työsuhde ja säännölliset tulot ei oikeasti ole heille tavoite. Tekevät töitä noin puolet vuodesta, säästävät, jotta pääsevät laskettelureissuille / Australiaa kiertämään tms toiseksi puoleksi, ja se reissaaminen on heille se juttu. Eivätkä ole mitään nuoria vaan 35-45 ikäisiä jo. Näillä on myös kauniita parikymppisiä tyttöystäviä, jotka vaihtuvat muutaman vuoden välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen töitä rekrytoinnin parissa. Oman kokemuksen mukaan valitettavasti vapaaehtoisesti tai oikeastaan omasta halustaan työttömiä on useita. Jo haastatteluun tullessaan tai kutsuttaessa ilmoittavat, että työkkäri lähetti, ei olisi muuten hakenut. Ikävä kyllä näitä on nyt enenevä määrä. Edelliseen avoimeen tuotannon paikkaan vajaa 20 hakijaa, joista 7 ilmoitti hakeneensa vain velvoitteesta eikä oikeastaan halua töihin.
Sitten on näitä, jotka ansiosidonnaisen lopun lähestyessä yrittävät nopeasti ja keinolla/hinnalla millä hyvänsä saada työtä edes puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen voi taas palata takaisin vapaaherraksi tai -leidiksi.
Surullista.
Mun työtävieroksuva tuttava ilmoitti taas, että mitäpä jos vaan heittäytyisi pois oravanpyörästä ja arjesta ja kokeilisi, kuinka elämä kantaa...
Kun kysyin kenen kustannuksella, suuttui. Kyseessä kahden jo aikuistuvat lapsen äiti, joka ei olisi päivääkään aikaisemminkaan halunnut olla töissä. Aina on löytynyt joku tekosyy, miksi on täytynyt lähteä työpaikasta muutaman kuukauden tai viimeistään parin vuoden jälkeen. Ikää naisella nyt noin 46 vuotta ja työvuosia kaikki yhteensä laskettuna reilusti alle 10 vuotta.
Yhteiskunta elättää...
Vierailija kirjoitti:
Teen töitä rekrytoinnin parissa. Oman kokemuksen mukaan valitettavasti vapaaehtoisesti tai oikeastaan omasta halustaan työttömiä on useita. Jo haastatteluun tullessaan tai kutsuttaessa ilmoittavat, että työkkäri lähetti, ei olisi muuten hakenut. Ikävä kyllä näitä on nyt enenevä määrä. Edelliseen avoimeen tuotannon paikkaan vajaa 20 hakijaa, joista 7 ilmoitti hakeneensa vain velvoitteesta eikä oikeastaan halua töihin.
Sitten on näitä, jotka ansiosidonnaisen lopun lähestyessä yrittävät nopeasti ja keinolla/hinnalla millä hyvänsä saada työtä edes puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen voi taas palata takaisin vapaaherraksi tai -leidiksi.
Surullista.
Kuka uskaltaa sanoa noin? Siitähän voi tulla karenssi.
En usko että kukaan kieltäytyy siedettävästä työpaikasta. Puhelinmyynnistä ja siivouksesta kylläkin. Mutta jokainen tarvitsee tai tarvitsisi elämäänsä mielekästä tekemistä ja merkityksellisyyden kokemuksen. Sitä ei voi kukaan kiistää!
t.akateeminen työtön