Onko niin että oikea rakkaus hyväksyy masentuneenkin kumppanin?

Vastaus on: Ei. 

Oikea osoite masentuneille on terapia, ei ripustautuminen viattomaan sivulliseen.

Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä. Ei rakkaus katoa jos kumppani on masentunut, mutta jos masentunut kumppani esimerkiksi vähättelee kumppaniaan ja suhtautuu kumppaniin ja hänen puheisiin koko ajan negatiivisesti, se varmasti syö myös tunteita.

En edellytä että kumppani parantaisi minut masennuksesta.

Onko masentuneena kiellettyä rakastua? Masennus on niin masentava sairaus että se karkoittaa hyvin monet ihmiset ympäriltä.

No eihän se nyt kovin syvällistä rakkautta ole jos sen estää sairaus tai ulkonäkö. Eihän äitikään lakkaa rakastamasta lastaan jos tämä lihoo. En tosin tiedä, onko miehen ja naisen välillä ylipäätään mitään muuta kuin pinnallista rakkautta.

Ei tässä asiassa ole yhtä oikeaa vastausta. Jos toisen masennus johtaa siihen, että kumppani joutuu luopumaan kaikista unelmistaan ja toiveistaan parisuhdetta kohtaan, niin on ihan täysin OK lähteä minun mielestäni. Masentunut voi myös, tahattomasti tai tahallisesti, kaataa kaikki murheensa toisen niskaan ja jopa syyllistää toista osapuolta omasta tilanteestaan. 

Avomieheni hyväksyy ja tukee minua masennuksessa. Tosin itse pystyn toimimaan ajoittain melko hyvin, mutta niinä päivinä kun en jaksa kuin nukkua hän tekee molempien kotityöt ja tuo helposti syötävää ruokaa (minulta menee yleensä ruokahalu täysin) ja auttaa luomaan turvallisen olon. Olen käynyt vuosia terapiassa ja pyrin pitämään omasta olosta huolta.

Toinen juttu sitten oli oma ex. Itse olin selvinnyt juuri yhdestä masennuskaudesta, jonka aikana hän haukkui tekemättömistä kotitöistä eikä tuntunut ymmärtävän millaista lepoa tarvitsen (vuosienkaan jälkeen), ja huomasin että hän alkaa oireilla. Hänen oma masennuksensa alkoi vaikuttaa kaikkeen elämäämme, mutta hän ei myöntänyt sitä. Yleensä pitkien huutamiseksi yltyneiden riitojen jälkeen hän vajosi itkemään omaa pahaa oloa. Hän ei kuitenkaan halunnut hakea apua. Tiesin kuinka vaikeaa se voi huonossa kunnossa olla, mutta koska tiesin itse reitit, etsin hänelle useita vaihtoehtoja kotikaupungissamme, listasin siis numeroita ja annoin hänelle jotta voi itse pohtia mikä olisi hänelle paras. Muuta apua hän ei huolinut mutta vakuutti olevansa kiitollinen. Tämän jälkeen kuvittelin asioiden vihdoin alkavan ratketa, mutta hän ei koskaan hakenutkaan apua ja tilanne yltyi. Hän vältteli avun hakemista vuosia ja valehteli minulle asiasta. Lopulta en jaksanut vaan lähdin.

Tässä siis kaksi tarinaa. Masennuksen kanssa ei tarvitse olla yksin, mutta se on myös kumppanille raskasta. On kohtuutonta vaatia vain häneltä henkistä tukea ja apua. Nykyisen kumppanin kanssa keskustelemme terapian edistymisestä ja voin kertoa olostani ja saan myötätuntoa. Eli vastauksena kysymykseesi: kyllä hyväksyy!

Harva jaksaa jos toinen inisee joka toinen päivä kun on paha olo.

Vierailija kirjoitti:

Harva jaksaa jos toinen inisee joka toinen päivä kun on paha olo.

Ymmärrät siis hyvin jos miehesi jättää sinut jos sairastut esim syöpään (silloin on huono olo joka päivä).

Varmasti masentaa jos uskoo johonkin "oikeaan" suureen rakkauteen ja noin muutenkin olettaa että elämän pitäis olla kun elokuvaa. Ei toimi oikeassa elämässä tollaset kliseet.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti masentaa jos uskoo johonkin "oikeaan" suureen rakkauteen ja noin muutenkin olettaa että elämän pitäis olla kun elokuvaa. Ei toimi oikeassa elämässä tollaset kliseet.

Joo varmaan mutta aloittaja ei puhunut mistään tuollaisesta. Onhan se nyt fakta että jos rakkaus loppuu sairauteen tai toisen ulkonäön muuttumiseen ei kyse ole ollut rakkaudesta vaan seksistä/lainasta/lapsista/kotitöiden jakajasta, ja kodinkone joutaa mennä jos ei suoriudukaan näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva jaksaa jos toinen inisee joka toinen päivä kun on paha olo.

Ymmärrät siis hyvin jos miehesi jättää sinut jos sairastut esim syöpään (silloin on huono olo joka päivä).

Minä en ole nainen. Eikä minua kiinnosta parisuhteet.

Riippuu ihan miten se masentunut käyttäytyy. Jos on avun piirissä ja haluaa apua niin kyllä voi rakastaa, mutta jos viettää päivät sängyssä kierien itseinhossa ilman että yrittäisi mitään niin siinä alkaa se masennus tarttumaan jo muihin. Joskus pitää ajatella myös itseään, ei kannata itse vajota siihen masennuksen kierteeseen vain koska "elämän rakkaus"

Tuskin, mutta oma kokemukseni on, että masentunut imee kaikki energiat itsestä. Itseäni säästääkseni otin eron. En vain jaksanut enää kuunnella sitä valitusta. Tyypillä oli kaikki puitteet täydelliset, mutta niin negatiiviset jutut, että ihan hävetti. Välillä mietin kaveriani, jonka mies oli juuri kuollut. Hänkään ei valittanut niin paljoa, kuin tämä masentunut, vaikka oikea syytä varmasti olisi ollut.

Jos masentunut kaataa kaiken pahan olonsa kumppanin niskaan ja eikä käy purkamassa tuntojaan ammattiauttajalle niin ei sitä kukaan pidemmänpäälle jaksa. Jos taas saa ammattiapua, pystyy puhumaan kumppanilleen olostaan mutta ei pidä toista omien murheidensa likaämpärinä niin hyvinkin toimii.

Todella valaiseva kommentti, nro 6!

Tulee mieleen myös se että voi olla kysymys jaksamisesta: jaksaako ja haluaako tukea masentunutta kumppania? Ei jaksa, jos on itse masentunut. Ei jaksa, jos on jo pitkään yrittänyt tukea aiemmassa suhteessa mutta kokee epäonnistuneensa.

Masennus herättää pelkoja enkä ihmettele yhtään jos se pelästyttää uuden tuttavuuden. Aika luonnollista että ihminen haluaisi mieluiten kevyen ja helpon suhteen kuin masennuksen värittämän. Sairaus ei vedä puoleensa kuin sääliä. Rakkaussuhde ei voi perustua sääliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti masentaa jos uskoo johonkin "oikeaan" suureen rakkauteen ja noin muutenkin olettaa että elämän pitäis olla kun elokuvaa. Ei toimi oikeassa elämässä tollaset kliseet.

Joo varmaan mutta aloittaja ei puhunut mistään tuollaisesta. Onhan se nyt fakta että jos rakkaus loppuu sairauteen tai toisen ulkonäön muuttumiseen ei kyse ole ollut rakkaudesta vaan seksistä/lainasta/lapsista/kotitöiden jakajasta, ja kodinkone joutaa mennä jos ei suoriudukaan näistä.

Lässynlässyn. Ja voihan se rakkaus vaan muuttaa muotoaan. Minäpä vaihdan sukupuolta ja oletan että mieheni se vaan rakastaa ja haluaa minua niin saapa nähdä kuinka käy.

Lopetin yhden suhteen masentuneen miehen kanssa koska siitä ei ollut seuraa mihinkään muuhun kuin illanviettoihin ja nukkumiskaveriksi. Ei saanut edes siivottua asuntoaan koskaan sinä aikana mitä oltiin yhdessä, mikä tarkoitti aika totaalisotkuista kämppää. Toivoin koko ajan että se jotenkin piristyisi mutta väsyin toivomisen kun se alkoi vaikuttaa turhalta ja siinä vaiheessa alkaa sitten itseä turhauttaa ja jopa ärsyttää.