Jos ihminen kokee, ettei hänestä ole mihinkään, niin eipä siinä Susanna Kosken ulinat paljon työllisyåtymään auta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimahali kirjoitti:

Joo, elämäsi onnettomuus on Susanna Kosken, eikä oma vikasi. 

Eihän se, jos kokee, ettei itsestä ole mihinkään, oma vika olekaan. Miksi ihmeessä joku valitsisi sellaisen uskon?

Uhrin osa on itse valittu.

Jos valitset olla uhri, maata kurassa ja sääliä itseäsi, se on valinta. Vaikka ihmisellä ei olisi palanutta puupenniä, voi itsekunnioitus ja itsensä arvostus silti olla! 

Tässä elämässä on niin, ja on ollut maailman sivun, että kaikki eivät saa kaikkea. On aina ollut ja tulee aina olemaan rikkaita ja köyhiä, Ja siltä väliltä. On lakattava kadehtimasta niitä joilla on, ja tehdä siitä mitä itsellä on se paras mahdollinen. Sekä olla periksi antamaton ja sitkeä. On nieltävä välillä se katkera kalkki ja esim. muuttaa parempien työ- ja elinolosuhteiden perässä. Kukaan kai ei ole rautakahleella yhteen kohtaan kahlittu? Jos jotain OIKEASTI haluaa, on sen eteen tehtävä töitä, ja usein yhrauksiakin.  Ehkä et koskaan saa sitä palatsia ja loputonta runsaudensarvea, mutta omalla sisulla ja halulla saavutettu pienikin parannus  nostaa itsetuntoa ja halua eteenpäin. Tiedän sen niin pirun hyvin omasta kokemuksesta! Elämä ei todellakaan koskaan ole kohdellut minua silkkihansikkain. Jo hyvin pienestä jouduin omilleni. Niin kotona kuin koulussa sain tietää ja kuulla, että minusta ei koskaan tule mitään. Siitäpä sitten nousikin sisu ja halu että p-le näytän niille!

Hankin koulutuksen aikuisena, työelämän ohella iltakoulussa ja kursseilla. Sieltä hilasin itseni ylöspäin ja huolehdin kahdesta lapsestani, yksin. Muutin vieraaseen maahan kahden lapsen kanssa, maahan jonka kieltä en osannut ja keskinkertaisen englanninkielen hallitsevana. Lähdin työn perään, ja työtä sain. Opettelin kielen ja tänne jäimme. Ei tutun tuttua ollut alkuun, mutta vähitellen heitäkin alkoi olla. Nyt olemme täällä kotonamme, ja elämä on hyvää. 

Edelleenkään palatsia ei ole, työtä teen elantoni eteen. Lapset kasvatin uskomaan itseensä ja ettei mikään ole mahdotonta. Meillä menee nyt hyvin vaikka rahassa emme kierikään.

No, osa joutuu valitsemaaan sen uhrin osan 2-vuotiaana. Olet aika naivi, kun et sen seurauksia tajua.

ap

Vierailija kirjoitti:

7 sanoo hyvin. Huonot lähtökohdat ei ole ihmisen omaa syytä, mutta uhriutua ei silti kenenkään ole pakko.

Ihmisen lannistuminen ja tunne, ettei itsestä ole mihinkään, eivät ole kuule omia valintoja. Kaikki, joilla on tunne, ettei heistä ole mihinkään kun eivät edes tunnista kyseistä ajatusta, joka heidän päihinsä on upotettu. Silloin on aika helvetin vaikea saada hyvää ja onnellista elämää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa kepissä on? Vaikka ihminen ei uskoisi itseensä, niin pakottamalla hänestä voi silti tulla aktiivinen. Ja kun hän on aktiivinen, niin myös usko ja itseluottamus alkaa hiljalleen parantua.

Jos  se vika on mielenterveydessä, niin kaikenlainen  pakottaminen vie yleensä vain huonompaan .

Heille pitäisi yhteiskunnassamme olla tarjolla vain  enemmän jotain  vapaaehtoisuuteen perustuvaa kuntouttavaa hoitoa.

(useinhan takana on näet muitakin, esim. päihdeongelmia)

Useimmat mielenterveysongelmat (joka on hyvin laaja käsite) eivät ole sellaisia, että pakottaminen veisi huonompaan.

No uskaltaisitko itse työnantajana ottaa jonkun mielenterveysongelmaisen (jollakin lapulla pakotetusti) vaikka rakennustyömaalle, tai tehtaaseen jollekin osastolle tai metsätöihin moottorisahan kanssa tms. ?

Kaikissa töissä on oma vastuunsa ja monissa myös omat työtapaturmariskinsä ja vaaransa

Työpaikoilla on jo nyt tuhansia, joilla on masennusdiagnoosi, kun marsu on kuollut/mies ei rakastanut/lapset muutti pois kotoa/ei saatu sitä kivaa asuntoa jne. Työnantajat ottavat melkoisen riskin joka kerta, kun työntekijä on halunnut saada parin viikon sairausloman ja menee sitä hakemaan unettomuuden ja masennuksen vuoksi.

Ei se työtön masentunut ole sen vaarallisempi kuin perjantaisaikuttaja

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei omat uskomukset paljoa paina jos työnantaja niin katsoo ja monien kohdalla se katsoo. 

Opiskele vain uusi ammatti viisikymppisenä, onneksi työnantajat eivät harrasta ikäsyrjintää Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa kepissä on? Vaikka ihminen ei uskoisi itseensä, niin pakottamalla hänestä voi silti tulla aktiivinen. Ja kun hän on aktiivinen, niin myös usko ja itseluottamus alkaa hiljalleen parantua.

Ei pidä paikkaansa. Jos ihmisen omat lahjat ja tekemisen palo ovat vaikkapa taiteellisella puolella, niin sellainen ihminen masentuu vain vielä vakavammin, kun hänet pakotetaan työelämän rattaisiin. Tietenkin taiteilu ei tuo useinkaan rahaa, mutta eipä olisi ensimmäinen ihmiskohtalo maailmassa, jossa vanhempi pakottaa lapsen pois moisista tarpeista vain itseään ajatellen (sitten minun ei tarvitse sstressata, miten lapsi pärjää), vaikka lapsella olisi varaakin olla jotain muuta, kuin koneiston rattaiden pieni mutteri.

Siinä kun elää itselleen väärännäköistä elämää masennus vain syvenee.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7 sanoo hyvin. Huonot lähtökohdat ei ole ihmisen omaa syytä, mutta uhriutua ei silti kenenkään ole pakko.

Ihmisen lannistuminen ja tunne, ettei itsestä ole mihinkään, eivät ole kuule omia valintoja. Kaikki, joilla on tunne, ettei heistä ole mihinkään kun eivät edes tunnista kyseistä ajatusta, joka heidän päihinsä on upotettu. Silloin on aika helvetin vaikea saada hyvää ja onnellista elämää.

ap

Silloin pitää hyväksyä se, että yhteiskunta ottaa vastuun ja antaa asunnon ja ruuan ja muutaman kympin taskurahaa. Jos on lannistunut, ei sieltä suosta nouse, vaikka saisi 3000 e/kk tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa kepissä on? Vaikka ihminen ei uskoisi itseensä, niin pakottamalla hänestä voi silti tulla aktiivinen. Ja kun hän on aktiivinen, niin myös usko ja itseluottamus alkaa hiljalleen parantua.

Jos  se vika on mielenterveydessä, niin kaikenlainen  pakottaminen vie yleensä vain huonompaan .

Heille pitäisi yhteiskunnassamme olla tarjolla vain  enemmän jotain  vapaaehtoisuuteen perustuvaa kuntouttavaa hoitoa.

(useinhan takana on näet muitakin, esim. päihdeongelmia)

Useimmat mielenterveysongelmat (joka on hyvin laaja käsite) eivät ole sellaisia, että pakottaminen veisi huonompaan.

Mitä paskaaaa sieltä oikein suollat? Suurin osa mt-ongelmista (ei elinperäisistä) johtuu juurikin siitä, ettei lapsi ole itse saanut yrittää, vaan hänet on pakotettu tekemään asiat siten, kuin ei itse halua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7 sanoo hyvin. Huonot lähtökohdat ei ole ihmisen omaa syytä, mutta uhriutua ei silti kenenkään ole pakko.

Ihmisen lannistuminen ja tunne, ettei itsestä ole mihinkään, eivät ole kuule omia valintoja. Kaikki, joilla on tunne, ettei heistä ole mihinkään kun eivät edes tunnista kyseistä ajatusta, joka heidän päihinsä on upotettu. Silloin on aika helvetin vaikea saada hyvää ja onnellista elämää.

ap

Silloin pitää hyväksyä se, että yhteiskunta ottaa vastuun ja antaa asunnon ja ruuan ja muutaman kympin taskurahaa. Jos on lannistunut, ei sieltä suosta nouse, vaikka saisi 3000 e/kk tekemättä mitään.

Ei nousekaan, tarvittaisiin asioista niiden oikeilla nimillä puhumista, ettei lannistuneita vain syyllistettäisi huonoiksi ihmisiksi, koska syy ei ole heissä. Mutta Susanna Koskesta ei ole tähän, koska hän ei tajua psykologiasta yhtään mitään. Tietenkin se olisi vasta alku, eikä itsessään johda vielä minnekään, mutta jos päättäjät nyt edes kykenisivät näkemään ongelmien todellisia syitä, eikä itse päässään keksimiä, niin oishan se jo jotain.

ap

tämä tolvana reppana (r o m a) aloittaa kaikki typerät aloitukset nykyään palstalla aamuvarhaisesta yömyöhään - se on katsokaas hänen T y  ö n sä olla palstahäirikkö. yhteiskunt toki maksaa hänenkin kulunsa ja pillerinsä. ja kaljansa.