Siis kenelle mahdollisen aktiivimalli kakkosen ehtojen täyttäminen voi muka olla liikaa?

Työpaikkoja ei ole olemassa niin paljoa että löytyisi yhtä oman alan työtä omalta työssäkäyntialueelta joka viikolle haettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkoja ei ole olemassa niin paljoa että löytyisi yhtä oman alan työtä omalta työssäkäyntialueelta joka viikolle haettavaksi.

Työttömyysetuuden edellytyksenä on olla työmarkkinoiden käytettävissä! Lisäksi työn perässä on muutettava! Näin on mm. Juhana Vartiainenkin sanonut.

Mulle, aktiiviykkönen on ok. Mä en ole löytänyt vakityötä vaan teen keikkaa. Aina en saa tai saan liian vähän ja sitten saan soviteltua lisäksi.  Nyt pitäis sitten värkätä hakemuksia joka väliin, ja turhaan koska vakipaikat menee nuorille. Tai sitten saan sen paikan jossa kuukausipalkka pienempi kuin keikkatyössä.

Työnantajan kantilta:työtä hakee ihminen joka ei ole motivoitunut sitä tekemään

Työnhakijan kantilta:hakemus hukkuu niiden tuhansien "pakko" hakijoiden joukkoon.

Plus riittääkö paikkoja joihin on kelpoisuus ja mitä sitten tapahtuu jos ei ole mitä hakea

Ajattelepa asiaa työnantajan näkökulmasta?

Kuinka moni yrittäjä enää laittaa työpaikkailmoituksen mediaa? Nehän hukkuu hakemuksiin, kun jo nyt yhtä paikkaa saattaa hakea 150 henkeä ja uuden aktiivimallin ansiosta hakijoita olisi 1500 ja osa heistä olisi epäpäteviä hakijoita. Tulevaisuudessa työpaikat haetaan tiskinalta.

En ymmärrä, miten työttönyys vähenisi tai työpaikkoja tulisi lisää, kun työttömät niitä hakee, kun yhtä työpaikkaan kohden otetaan yksi työntekijä ja työvoimasta ei ole pulaa.

Hiljattain Itä-Suomen yliopisto teki tutkimuksen, niistä yrityksistä, jotka haki sivuillaan jatkuvasti työvoimaa, mutta tutkimuksen mukaan jokainen yritus oli saanut tarvittaessa työvoimaa, mutta työvoiman tarve perustui olettamukseen yrityskasvusta ja imagosta.

Suomi on pieni maa, on tietty määrä yrityksiä kunnissa ja jos sama hakemus menee 90 kertaa samaan yritykseen - voit arvata palkkaako joku "häirikköä" myöhemmin. Yrityksen johtokin kyllästyy ja ihmettelee kun sähköpostia pukkaa älyttömästi monelta ihmiseltä. Sitten jos kertoo perussairauksistaan, ei ehkä saa paikkaa ja jos ei kerro, saa ehkä syytteen koska se vaikuttaa yrityksen liiketoimintaan. Entä moniko pääsee kipeänä terkkarille saakka kivuissa tms. Hakemukset mihin tahansa, voivat aiheuttaa runsaasti kiusallisia tilanteita (työnantajan ja hakijan välillä) ja on selvää ettei moni sovikaan tiettyihin yrityksiin /aloille, vaikka on joutunut laittamaan hakemuksen. Se selviää ennen tai sitten aloittamisen jälkeen. Lisäksi hakija saa tietyn maineen jos firmat eivät pidäkään työhakemuksen sisällöstä, että vaaditaan toisenlaista hakemusta jonkun oman standardin mukaan. Lisäksi miesvaltaiset paikat eivät ole kaikille naisille sopivia, epämiellyttävä nilkki pervo pomo tai kouluttaja voi ahdistaa. Ihan kenellä tahansa voi olla firma, myös kiusaajilla. Ihmiset pyrkivät lopulta toiselle alalle, visiitti voi jäädä lyhyeksi pakotetulla alalla, työnantaja ei saanutkaan pitkäaikaista tekijää jolla motivaatio. Lisäksi ihmisille voi käydä stressaavaksi syöttää jatkuvasti tarkkoja tietoja paikoista mihin hakivat, kaikkien psyyke ei sitä kestä, se on kuin vankila.

Kyse ei ole siitä, että hakemusten lähettäminen olisi jotenkin liian suuri vaiva, sitä useimmat työttömät tekevät muutenkin. Mutta onko pakkohaku tarkoituksenmukaista tai työllisyyttä edistävää? Sadattuhannet ihmiset hakevat muutamaa kymmentä tuhatta työpaikkaa kuukausi ja pommittaa yrityksiä kuukausi toisensa jälkeen?

Hallituksen toimet perustuvat ajatukseen, että jokainen työtön on tyhmä, laiska ja moniongelmainen välttelijä, joille on keksittävä väkisin jotain aktiviteettia. Pakkohakeminen on vain vähän järkevämpää kuin vaikka velvollisuus heittää kärrynpyöriä 4 kertaa kuukaudessa. Jotakuinkin yhtä holhoavaa ja nöyryyttävää se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkoja ei ole olemassa niin paljoa että löytyisi yhtä oman alan työtä omalta työssäkäyntialueelta joka viikolle haettavaksi.

Työttömyysetuuden edellytyksenä on olla työmarkkinoiden käytettävissä! Lisäksi työn perässä on muutettava! Näin on mm. Juhana Vartiainenkin sanonut.

Ymmärrän muutto-vaatimuksen nuorella sinkulla, jolla ei ole vielä perhettä ja omaa kämppää, mutta mieti varttuneempaa perheen isää tai äitiä, joilla on jo omistusasunto esim. Kiuruvedellä. Toinen saa työpaikan Helsingistä. He joutuvat myymään kiireessä ja pilkkahinnalla asuntonsa ja muuttaamaan pääkaupunkuseudulle pieneen kopperoon . Kaikki palkka menee vuokriin, sitten työt loppuu ja on uusi muutto edessä, ei muuta kuin tenavat taas uuteen kouluun. Kouluissakaan ei ole välttämättä valinnanvaraa. Esim. tenava on lukenut ensimmäisenä kielenään vaikka venäjää, mutta sellaista koulua ei löydy lähimailtakaan. 

Entäs, jos isä jää Kiuruvedelle jotta lapset voivat käydä tutussa koulussa ja eskarissa mutta äiti lähtee pääkaupunkiseudulle. Suurin osa palkasta menee sen pienen vuokrayksiön vuokriin ja matkoihin pari kertaa kuussa kotiin. 

Mitä Juhana Vartiainen mahtaisi sanoa heille, jotka ottivat riskin ja myivät kotinsa  pilkkahinnalla ja lähtivät muualle työpaikan perässä. Menettivät lopulta uudenkin työpaikkansa ja asuntokin meni alta halvalla. Toista vastaavaa ei siihen hintaan löydy ja lopputulos on, että he asuvat uudestaan työttöminä jossain pienessä kämäisessä kopperossa. Vartiainen sanoo, että: kikkeliskokkelis, niin mitäs menitte...

Mä olen määräaikainen opettaja - työskennellyt täysillä tunneilla samassa paikassa jo vuosikymmenen. Ja tämä ei ole laitonta työnantajan puolelta. Eli kun kesän alussa jään työttömäksi, on mulla jo syksylle työsopimus ja koska olen ollut samassa paikassa jo pitkään, on palkkakin hyvä. Eli saan kesäkuukaudet ansiosidonnaista. Tietenkin kyttään työpaikkoja - vakituisia sellaisia ja niitä hakisin, jos olisi. Mutta toisen oppilaitoksen vajaan vuoden määräaikaisuutta en missään tapauksessa edes halua (nyt olen joutunut hakemaan, mutta onneksi pystyy itse vaikuttamaan, ettei vaan valita edes haastatteluun), koska sen jälkeen olisin oikeasti tyhjän päällä. Nyt mulla on 'vakipaikka', sillä miinuksella, että en saa kesäajalta palkkaa.

Joten tuo neljän duunin hakeminen kuukaudessa kuulostaa omalla kohdallani idiotismilta. Miksi hakisin, kun mulla on tiedossa jo työpaikka? Työkkärissäkin tämä tiedetään, mutta vastaus on, että koska säännöt. On silkkaa tyhmyyttä, että kaikki työttömät niputetaan samaan sakkiin - vaikka meitä on hyvin erilaisissa tilanteissa. Työkkärin 'tätikin' myönsi, että olisi tosi hölmöä multa hakea toisaalle lyhyeen pätkään, koska mulla on tuo 'varma' paikka. Mutta ei voi mitään, turhia ja huonoja hakemuksia on laitettava. Ja edelleen korostan, että jättäisin tuon nykyisen hommani viivana, jos olisi vakipaikka tiedossa.