Miksi ihmiset ehdottavat asioita ja jättävät tarkemman sopimisen puolitiehen?

Se on sellaista jenkkityylistä louskutusta, jonka tarkoitus ei varsinaisesti ole sopia mitään tapaamista.

Vierailija kirjoitti:

Se on sellaista jenkkityylistä louskutusta, jonka tarkoitus ei varsinaisesti ole sopia mitään tapaamista.

Ihan älytöntä! Voisihan puhelun lopettaa vain toivottamalla mukavaa kesän jatkoa. En pääse kiinni siihen mikä idea on puhua jutuista, joita ei ilmeisesti ole aikomustakaan toteuttaa.

Ei oikeasti haluta tavata tai tehdä mitään yhdessä, tyhjää lätisemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeasti haluta tavata tai tehdä mitään yhdessä, tyhjää lätisemistä.

Mutta miksi sitten ylipäätään ottaa yhteyttä ja ehdottaa jotakin? Eihän yhteydenpito ole pakollista.

Onko tällainen käytös nykyisin yleistynyt?

Ei kiinnosta. Itse muutun ylipirteäksi kun en ole oikeasti kiinnostunut mutta en kehtaa sanoa suoraan. Jos haluan oikeasti tavata niin en tee siitä mitään numeroa vaan sovin tapaamisen kuten normaalisti sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen käytös nykyisin yleistynyt?

Ei ole. Miksi aina pitää hokea että nykyään, nykyään. Ihmisiä ne ovat olleet siellä 50-luvullakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta. Itse muutun ylipirteäksi kun en ole oikeasti kiinnostunut mutta en kehtaa sanoa suoraan. Jos haluan oikeasti tavata niin en tee siitä mitään numeroa vaan sovin tapaamisen kuten normaalisti sovitaan.

Miksi toimit näin? Eikö se tunnu oudolta?

Rehellisesti sanoen mulla on joitain kavereita, joita jaksan nähdä vain ollessani erityisesti sillä tuulella. Esim. yksi frendi ei koskaan halua tehdä mitään vauhdikasta, ja jos joskus kerrankin tehdään jotain hurjaa kuten käydään vaikka kaljalla, niin se on hänelle hirveän eksoottista ja paheellista. Niin että näen vain silloin, kun itseäni kiinnostaa nyhjäillä jonkun leffan ääressä tai jutellen, eli aika harvoin. Ymmärrän että jotkut on intro- ja jotkut ekstrovertteja, mutta hän todella harvoin mukautuu minun suunnitelmiini, joten en minäkään jaksa viettää rauhallista koti-iltaa paljon useammin kuin itseäni kiinnostaa.

Toinen kaveri taas on ihan kauhea suupaltti ja jos olen väsynyt, niin hänen läsnäolonsa vaan lamaannuttaa minut. Silloin jos olen itsekin energisellä tuulella, on useimmiten hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanoen mulla on joitain kavereita, joita jaksan nähdä vain ollessani erityisesti sillä tuulella. Esim. yksi frendi ei koskaan halua tehdä mitään vauhdikasta, ja jos joskus kerrankin tehdään jotain hurjaa kuten käydään vaikka kaljalla, niin se on hänelle hirveän eksoottista ja paheellista. Niin että näen vain silloin, kun itseäni kiinnostaa nyhjäillä jonkun leffan ääressä tai jutellen, eli aika harvoin. Ymmärrän että jotkut on intro- ja jotkut ekstrovertteja, mutta hän todella harvoin mukautuu minun suunnitelmiini, joten en minäkään jaksa viettää rauhallista koti-iltaa paljon useammin kuin itseäni kiinnostaa.

Toinen kaveri taas on ihan kauhea suupaltti ja jos olen väsynyt, niin hänen läsnäolonsa vaan lamaannuttaa minut. Silloin jos olen itsekin energisellä tuulella, on useimmiten hauskaa.

Eihän tämä varsinaisesti liittynyt aloitukseen. Vai hypetätkö aina etukäteen kaikenlaista ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta. Itse muutun ylipirteäksi kun en ole oikeasti kiinnostunut mutta en kehtaa sanoa suoraan. Jos haluan oikeasti tavata niin en tee siitä mitään numeroa vaan sovin tapaamisen kuten normaalisti sovitaan.

Miksi toimit näin? Eikö se tunnu oudolta?

Tuntuisi oudommalta sanoa jotain että "Joo... No katotaan nyt..." mikä olisi ehkä se aito fiilis. Eikä ainakaan voi huutaa EI! Ei! Ikinä! vaikka siltä tuntuisikin, saamatta ihan omituista mainetta. Jollain feikillä pitää peittää se sisäinen ääni, ja ehkä siinä tulee helposti ylinäyteltyä.

Se on semmosta itsensä huoletonta huijaamista. Kiva idea ajatuksena, muttei jaksa alkaa stressaamaan aikatauluttamista vielä. Jospa se ideoitu tapaaminen vois tapahtua ihan omalla painolla itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanoen mulla on joitain kavereita, joita jaksan nähdä vain ollessani erityisesti sillä tuulella. Esim. yksi frendi ei koskaan halua tehdä mitään vauhdikasta, ja jos joskus kerrankin tehdään jotain hurjaa kuten käydään vaikka kaljalla, niin se on hänelle hirveän eksoottista ja paheellista. Niin että näen vain silloin, kun itseäni kiinnostaa nyhjäillä jonkun leffan ääressä tai jutellen, eli aika harvoin. Ymmärrän että jotkut on intro- ja jotkut ekstrovertteja, mutta hän todella harvoin mukautuu minun suunnitelmiini, joten en minäkään jaksa viettää rauhallista koti-iltaa paljon useammin kuin itseäni kiinnostaa.

Toinen kaveri taas on ihan kauhea suupaltti ja jos olen väsynyt, niin hänen läsnäolonsa vaan lamaannuttaa minut. Silloin jos olen itsekin energisellä tuulella, on useimmiten hauskaa.

Eihän tämä varsinaisesti liittynyt aloitukseen. Vai hypetätkö aina etukäteen kaikenlaista ihmisille?

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitin, että joidenkin ihmisten kanssa en sovi mielellään etukäteen, koska jos olenkin itse liikaa epäsopivalla tuulella kaverin luonteeseen nähden, pilaan homman tai sitten joudun keksimään vaivalla jonkun hyväksytymmän tekosyyn. Mieluummin jätän hommat auki kuin valehtelen.

Minulla on tuo tapa. Se johtuu siitä, että ihan oikeasti haluaisin tavata niitä ihmisiä ja yritänkin, mutta lomat menee nopeaa, resurssit, ajalliset, henkiset eikä taloudelliset ei vain riitä tapaamisten järjestelyihin, vaikka tahtoa olisi kuinka. Hyvä, että saa järjestettyä oman perheen luvatut asiat, käydä niitä vanhempua moikkaamassa ja kummilasta katsomassa ja omat lapset huvipuistoihin ja vesipuistoihin ja rannoille ja perhe mökille. Ja sitten huomaa, että taas jäi ne omat kaverit näkemättä. He voivat silti olla ne, joiden kanssa kaikkein parhaiten vielä viihtyisikin, mutta muu suorittaminen vain menee edelle.

Mulla on sellainen ongelma, ett' tunnen itseäni sen verran, että vaikka juuri sillä hetkellä tuntuisi että oispa kiva lähteä reissuun, niin asiasta ei vaan voi/KANNATA sopia koska en voi tietää miltä juuri sillä hetkellä tuntuu kun sen reissun aika on. Itsekästä varmaankin, mutta olen niin tuuliviiri enkä tarkalleen tiedä mistä se johtuu. Helpompaa, kun muistaa sanoa edes sen, että on miettinyt ko. ihmistä, mutta läheisimmät tietävät että saatan olla todella introvertillä tuulella ja silloin kaipaan ainoastaan rauhaa ja yksinoloa enkä NAUTI tuosta tapaamisesta. En kuitenkaan oleta, että sitten kun minulle sopii niin NONIIN NYT. Tottakai sovin asioista sitten mahdollisimman pian ja kysyn miten sopisi. Olen sekamuoto, olen huippuseuraa kun olen ekstrovertilla tuulella, aivan kamalan idioottimaista kun introvertilla. En mielelläni näe ihmisiä, kun seurastani ei kukaan nauti tuolloin. Sori outo sekava viesti, olen juonut muutaman lomallani.

Vierailija kirjoitti:

Se on semmosta itsensä huoletonta huijaamista. Kiva idea ajatuksena, muttei jaksa alkaa stressaamaan aikatauluttamista vielä. Jospa se ideoitu tapaaminen vois tapahtua ihan omalla painolla itsestään.

Eihän niin yleensä käy käytännössä koskaan. Tai ei ainakaan ellei asuta jossain pikkukylässä, jossa kaikki törmäilevät säännöllisesti toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanoen mulla on joitain kavereita, joita jaksan nähdä vain ollessani erityisesti sillä tuulella. Esim. yksi frendi ei koskaan halua tehdä mitään vauhdikasta, ja jos joskus kerrankin tehdään jotain hurjaa kuten käydään vaikka kaljalla, niin se on hänelle hirveän eksoottista ja paheellista. Niin että näen vain silloin, kun itseäni kiinnostaa nyhjäillä jonkun leffan ääressä tai jutellen, eli aika harvoin. Ymmärrän että jotkut on intro- ja jotkut ekstrovertteja, mutta hän todella harvoin mukautuu minun suunnitelmiini, joten en minäkään jaksa viettää rauhallista koti-iltaa paljon useammin kuin itseäni kiinnostaa.

Toinen kaveri taas on ihan kauhea suupaltti ja jos olen väsynyt, niin hänen läsnäolonsa vaan lamaannuttaa minut. Silloin jos olen itsekin energisellä tuulella, on useimmiten hauskaa.

Eihän tämä varsinaisesti liittynyt aloitukseen. Vai hypetätkö aina etukäteen kaikenlaista ihmisille?

En ymmärrä kysymystä. Tarkoitin, että joidenkin ihmisten kanssa en sovi mielellään etukäteen, koska jos olenkin itse liikaa epäsopivalla tuulella kaverin luonteeseen nähden, pilaan homman tai sitten joudun keksimään vaivalla jonkun hyväksytymmän tekosyyn. Mieluummin jätän hommat auki kuin valehtelen.

Tarkoitin tässä aloituksessa sitä, että ihminen ehdottaa puhelimessa vaikka risteilyä juhannuksen aikoihin. Toinen myöntyy ideaan, mutta kesän loppuun mennessäkään ehdottaja ei ole asiaan millään tavalla palannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta. Itse muutun ylipirteäksi kun en ole oikeasti kiinnostunut mutta en kehtaa sanoa suoraan. Jos haluan oikeasti tavata niin en tee siitä mitään numeroa vaan sovin tapaamisen kuten normaalisti sovitaan.

Miksi toimit näin? Eikö se tunnu oudolta?

Tuntuisi oudommalta sanoa jotain että "Joo... No katotaan nyt..." mikä olisi ehkä se aito fiilis. Eikä ainakaan voi huutaa EI! Ei! Ikinä! vaikka siltä tuntuisikin, saamatta ihan omituista mainetta. Jollain feikillä pitää peittää se sisäinen ääni, ja ehkä siinä tulee helposti ylinäyteltyä.

Sinulla on joku ongelma itsesi kanssa. Hoida se alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on semmosta itsensä huoletonta huijaamista. Kiva idea ajatuksena, muttei jaksa alkaa stressaamaan aikatauluttamista vielä. Jospa se ideoitu tapaaminen vois tapahtua ihan omalla painolla itsestään.

Eihän niin yleensä käy käytännössä koskaan. Tai ei ainakaan ellei asuta jossain pikkukylässä, jossa kaikki törmäilevät säännöllisesti toisiinsa.

Niin, siksi sanoinkin, että se on itsensä huijaamista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ongelma, ett' tunnen itseäni sen verran, että vaikka juuri sillä hetkellä tuntuisi että oispa kiva lähteä reissuun, niin asiasta ei vaan voi/KANNATA sopia koska en voi tietää miltä juuri sillä hetkellä tuntuu kun sen reissun aika on. Itsekästä varmaankin, mutta olen niin tuuliviiri enkä tarkalleen tiedä mistä se johtuu. Helpompaa, kun muistaa sanoa edes sen, että on miettinyt ko. ihmistä, mutta läheisimmät tietävät että saatan olla todella introvertillä tuulella ja silloin kaipaan ainoastaan rauhaa ja yksinoloa enkä NAUTI tuosta tapaamisesta. En kuitenkaan oleta, että sitten kun minulle sopii niin NONIIN NYT. Tottakai sovin asioista sitten mahdollisimman pian ja kysyn miten sopisi. Olen sekamuoto, olen huippuseuraa kun olen ekstrovertilla tuulella, aivan kamalan idioottimaista kun introvertilla. En mielelläni näe ihmisiä, kun seurastani ei kukaan nauti tuolloin. Sori outo sekava viesti, olen juonut muutaman lomallani.

Moni ihminen kokee ikävänä sen, jos ehdotetaan kaikenlaista ja niistä lähes kaikki jää toteutumatta. Silloin olisi parempi jättää turha ehdottelu sikseen tai sitten ehdottaa vain sellaisella aikataululla, että oikeasti pystyy juttuja toteuttamaan, äkkilähtöjä tms.