Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsin väsymisen syyn vauva/lapsiarkeen
28.06.2018 |
Olemme kesälomareissulla mummoloissa. Kävimme myös moikkaamassa minun isovanhempia.
Isäni äiti seurasi meidän menoa vauvan ja leikki-ikäisen kanssa ja päivitteli että kyllä on aikamoisen työläs elämänvaihe. Hän myös kertoi että toista se oli heidän nuoruudessa kun he olivat omat poikansa saaneet vielä anoppilassa asuessa ja aina oli apua alakerrassa mikäli tarvitsi. Ja lasten kasvaessa ja omaan kotiin muuttaessa heillä oli kotiapulainen joka hoisi lapsia ja myös siivosi.
Ajattelin että noh, he taisivat olla vaan vähän varakkaampi perhe. Juttelin myös äidin äidin kanssa asiasta ja hän oli samoilla linjoilla. Heillä ei ollut kotiapulaista, mutta suku asui samassa pitäjässä ja apua oli koko ajan tarjolla. Lisäksi muut lapset kuulemma hoisivat pienempiö, jopa vauvoja. Eikä vauvaa hoidettu niin hyvin kuin nyt. Siirrettiin rinnalta pinnasänkyyn ja käskettiin isompien katsoa vähän perään. Mummoni teki maatilalla hommia ihan kuten aina, eikä vauva sitä menoa hidastanut.
Eli toisinsanoen ennen ei lapsia koko ajan kehitetty ja kasvatettu, vaan annettiin luonnon hoitaa tehtävänsä. Lisäksi suku oli lähellä ja auttoi. Äidit eivät istuneet kotona vauvaa hoitamassa kuten me nykyään teemme. Ja juuri tämä tekee tästä vauva-ajasta niin raskaan. Nyt ihanaa olla täällä minun lapsuuden kotona kun saa olla muiden kanssa. On ihmisiä kelle puhua ❤ hoitoapua en kaipaa, mutta yhteisöllisyyttä kyllä.
Kommentit (3)
Väsymys ja se, ettei saa hoitoapua. Ja jos saakin, pitää laittaa kaikki etukäteen valmiiksi, joten aivan sama, saako sitä apua, kun joutuu laittamaan ruuat, vaatteet ja vähän kotia siivoamaankin. Lisänä se, että koko ajan on jäniksen selässä siellä vapaa-ajallaan. Tosi rentouttavaa - not. Ja entäs, jos haluaakin vapaallaan rentoutua kotona?
Ja se kauhea itsetarkkailu! Teenkö nyt pedagogisesti oikeita päätöksiä, onko lapsilla tarpeeksi kehittävää tekemistä ja ravitsevaa ruokaa, kokeeko lapsi jäävänsä jostakin henkisesti syrjään, huomioinko tarpeeksi nopeasti hänen tarpeitaan, joutuiko hän äsken itkemään ja kokemaan heitteillejättöä jne.
Jatkuvaa läsnäoloa ja syyllisyyttä, jos vähän oikaisee jossakin.
Jatkuvaa rutiineista kiinnipitämistä, ettei päiväjärjestys mene sekaisin ja lapsen päiväunet pieleen sekä siitä seuraava sekoilu ja kitinä.
Huoh, en yhtään kaipaa noita aikoja. Tässä palstalla taannoin joku ihmetteli, miksei uusi miehensä ole kiinnostunut perheen perustamisesta (miehellä oli jo edellisestä liitostaan lapsia), kun hänellä itsellään olisi kova vauvakuume, niin tuohon totesin mielessäni vain, että mies on viisastunut kokemastaan. Sen kesti, kun oli pakko, mutta siihen en enää neljänkympin paremmalla puolella alkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on puolivuotias vauva ja sukulaiset ovat sen verran kaukana ettei heille hetkeksi vauvaa voi jättää hoitoon. Ymmärrän hyvin jos joku kokee itsensä yksinäiseksi äitiyslomalla. Minulla ei ole muita lapsia joten vain kuvittelen hankalamman arjen olevan vielä edessäpäin kun tuo ampaisee liikkeelle. En ole keksinyt miten voisin luontevasti tutustua toisiin nk. toistaiseksi yksinäisiin äiteihin. Olen enemmän erakko, mutta välillä kaipaan vertaistukea ja huumoria. Koska huumoria tästä elämän vaiheesta kyllä löytyy, kunhan sitä jaksaa hiukan paremmin nukutun yön jälkeen haeskella 🙂
Alue: Aihe vapaa
Minäkin vihaan tätä yksinäisyyttä...lisäksi minulla on koko ajan huono omatunto ihan kaikesta. Kuten että välillä syömme isompien lasten kanssa pinaattilettuja tai että lapset saavat katsoa pikkukakkosta. Lisäksi mietin ovat lapset saaneet nyt varmasti tarpeeksi kehittävää tekemistä jne. Ihan kauheat paineet äideille