yksi suuri syy yksinäisyyteeni on Helsinki

Mitä sellaista ihmisiin tutustumismenetelmää voit käyttää jossain pihtiputaalla, mitä et voi käyttää Helsingissä?

Helsingissä Suvaitaan yksinäisiä

Oletko itse kotoisin Itä-Suomen pikkupaikkakunnalta? 

Maalta muuttaneille ihmisille tulee helposti harha, että se yhteisöllisyys, joka lapsuudessa on koettuu, toistuu muuttaessa mille tahansa samankokoislle paikkakunnalle, varsinkin jos kyseessä ko. paikkaunta on ollut jo omien vanhepien kotipaikkakunta, niin että kaikki ovat siellä tunteneet sinut ja sinä kaikki. 

Sitten kun muutat samanlaiseen paikkakuntaan myöhemmin, voi sama yhteisöllisyys toimia juuri päinvastoin. Kun kaikki on kavereita keskenään, ei ulkopuolisille ole enää tilaa. 

Lähdeppä kuule pihalle sieltä koneen äärestä. Mene istumaan vaikka Espan penkille jäätelöä syömään ja juttele jollekin viereen istujalle. Mä juttelen jopa ruokakaupassakin. Siinä saa sosiaalista kontaktia ihan ilmaiseksi.

Joskus riittää, kun kattelee ikkunasta ulos ja näkee kaduntallaajia. 

Nähdään :-) 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista ihmisiin tutustumismenetelmää voit käyttää jossain pihtiputaalla, mitä et voi käyttää Helsingissä?

Se meininki on erilainen siellä.

Jos esim. asuisin tuolla suunnalla, pikku talossa, saattaisin tutustua naapureihin.

Täällä krstalossa en oo pahemmin tutustunut naapureihin.

Mulla ihan eri kokemus. Elin lapsuuteni pienessä tuppukylässä, jossa kaikki juorusi kaikkien asiat ja seuran sai valita hyvin pienestä otannasta. Olen helsinkiläistynyt kymmenessä vuodessa täysin, nimenomaan siksi, että sosiaalinen kanssakäyminen on täällä paljon vapaampaa ja helpompaa, ihmisten asenteet vapaampia ja avoimempia, ihmisiä on enemmän ja niitä myös kohtaa enemmän.

Itse en ikimaailmassa muuttaisi Helsingistä pois. Kukin toki tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista ihmisiin tutustumismenetelmää voit käyttää jossain pihtiputaalla, mitä et voi käyttää Helsingissä?

Se meininki on erilainen siellä.

Jos esim. asuisin tuolla suunnalla, pikku talossa, saattaisin tutustua naapureihin.

Täällä krstalossa en oo pahemmin tutustunut naapureihin.

Huh, asuin koko lapsuuteni omakotitaloalueella. Siellä tunsi kaikki, juu, mutta toisaalta se oli myös haitta. Ei kiinnosta kertoa kaikille, mistä aiheesta tekee gradua tai pohtia, pitääkö joku naapurikin kutsua häihin vai suuttuuko se jollei kutsu :-/

Isossa kaupungissa ei tarvitse tutustua yhtään sen läheisemmin naapureihinsa, pelkkä "Hei" riittää ja minusta ihan hyvä niin. Kukaan ei tule vaatimaan mitään.

Jos haluan tutustua ihmisiin, hakeudun itseäni kiinnostaviin harrastuksiin ja juttelen/tutustun niihin tyyppeihin siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista ihmisiin tutustumismenetelmää voit käyttää jossain pihtiputaalla, mitä et voi käyttää Helsingissä?

Se meininki on erilainen siellä.

Jos esim. asuisin tuolla suunnalla, pikku talossa, saattaisin tutustua naapureihin.

Täällä krstalossa en oo pahemmin tutustunut naapureihin.

Ja päiväunessasi ne naapurit olisivat kivoja, sosiaalisia ihmisiä.

Kyllä Helsinki ihan oikeasti on paras paikka niin introvertille kuin ekstrovertille; yksin viihtyvälle ja seuraa kaipaavalle. Kukaan ei häiritse, jos haluat olla yksin, mutta jos haluat tutustua ihmisiin niin sekin on joka päivä mahdollista. Niille kerrostalonaapureille kannattaa alkaa jutella, kun osutte kohdakkain pihalla, rappukäytävässä tai pyykkituvassa. Suurin osa niistä on joka tapauksessa maalta muuttaneita eli ihan samanlaisia kuin siellä haikailemallasi pikkupaikkakunnalla.

Asun täällä, kun on paljon kaikkea. Urheiluseuroja, harrastuksia, yhdistystoimintaa. Että on se vähän itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista ihmisiin tutustumismenetelmää voit käyttää jossain pihtiputaalla, mitä et voi käyttää Helsingissä?

Se meininki on erilainen siellä.

Jos esim. asuisin tuolla suunnalla, pikku talossa, saattaisin tutustua naapureihin.

Täällä krstalossa en oo pahemmin tutustunut naapureihin.

Ja päiväunessasi ne naapurit olisivat kivoja, sosiaalisia ihmisiä.

Kyllä Helsinki ihan oikeasti on paras paikka niin introvertille kuin ekstrovertille; yksin viihtyvälle ja seuraa kaipaavalle. Kukaan ei häiritse, jos haluat olla yksin, mutta jos haluat tutustua ihmisiin niin sekin on joka päivä mahdollista. Niille kerrostalonaapureille kannattaa alkaa jutella, kun osutte kohdakkain pihalla, rappukäytävässä tai pyykkituvassa. Suurin osa niistä on joka tapauksessa maalta muuttaneita eli ihan samanlaisia kuin siellä haikailemallasi pikkupaikkakunnalla.

Kyllä minä oon kuullut ja lukenut niitä juttuja minkälaista on maalla.

Ei täällä tutustu ihmisiin.

Pari lausetta oon puhunut yhdelle naapurille.

Ja ihme kun sain puhua yhdelle vanhemmalle ihmiselle pari viikkoa sitten jonka puheissa oon kerran ollut.

Siinä se on taas vuoden anti.

Mun mielestä normaalia olisi joka päivä tavata ihmisiä, edes puolituttuja.

Joskus viikon ainoa puhe on sanoa kassalle hei ja kiitos.

Normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista ihmisiin tutustumismenetelmää voit käyttää jossain pihtiputaalla, mitä et voi käyttää Helsingissä?

Se meininki on erilainen siellä.

Jos esim. asuisin tuolla suunnalla, pikku talossa, saattaisin tutustua naapureihin.

Täällä krstalossa en oo pahemmin tutustunut naapureihin.

Ja päiväunessasi ne naapurit olisivat kivoja, sosiaalisia ihmisiä.

Kyllä Helsinki ihan oikeasti on paras paikka niin introvertille kuin ekstrovertille; yksin viihtyvälle ja seuraa kaipaavalle. Kukaan ei häiritse, jos haluat olla yksin, mutta jos haluat tutustua ihmisiin niin sekin on joka päivä mahdollista. Niille kerrostalonaapureille kannattaa alkaa jutella, kun osutte kohdakkain pihalla, rappukäytävässä tai pyykkituvassa. Suurin osa niistä on joka tapauksessa maalta muuttaneita eli ihan samanlaisia kuin siellä haikailemallasi pikkupaikkakunnalla.

Kyllä minä oon kuullut ja lukenut niitä juttuja minkälaista on maalla.

Ei täällä tutustu ihmisiin.

Pari lausetta oon puhunut yhdelle naapurille.

Ja ihme kun sain puhua yhdelle vanhemmalle ihmiselle pari viikkoa sitten jonka puheissa oon kerran ollut.

Siinä se on taas vuoden anti.

Mun mielestä normaalia olisi joka päivä tavata ihmisiä, edes puolituttuja.

Joskus viikon ainoa puhe on sanoa kassalle hei ja kiitos.

Normaalia?

Kyllä tuo on ihan omasta persoonastasi johtuvaa, jos sinulla ei ole viikossa ihmiskontakteja joille voisit puhua. Mitä teet vapaa-aikanasi?

Jos sulla on huolia, soita auttaviin puhelimiin. Suomen Mielenterveysseuran puhelimessa ei osata kohdata vaikeita kriisejä, mutta käy kevyeen jauhamiseen.

Helsingissä on helppo lähteä laivalle. Siellä on väkeä myös maakunnista.

Kauppatorilla tapaat koko maailman! Siellä pyörii kiinalaista, meksikaania, amerikkalaisia, espanjalaisia, japanilaisia.... kuin ulkomailla olisi ja halvaksi tulee matka. Siellä voi tarjoutua auttamaan kartta kädessä ihmetteleviä ja puhua vierailla kielillä.

Toki voi jutella kotimaisillekin turisteille. Lintsillä varsinkin on paljon perheitä maalta. Ei kun juttua, juttua vaan!

Ei ne sun kerrostalonaapurit halua sun kavereita olla jos teillä ei ole muuta yhteistä kuin asuinpaikka.

Helsingissä ihmisiä löytyy niiden kiinnostuksenkohteiden kautta, ei asuinpaikan mukaan välttämättä. Tosin eri asia on esimerkiksi punaviherkuplan alueet jonne muuttaa samanmielisiä ihmisiäkin. (Itse olen lapsineni viihtynyt, kiitos kysymästä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista ihmisiin tutustumismenetelmää voit käyttää jossain pihtiputaalla, mitä et voi käyttää Helsingissä?

Se meininki on erilainen siellä.

Jos esim. asuisin tuolla suunnalla, pikku talossa, saattaisin tutustua naapureihin.

Täällä krstalossa en oo pahemmin tutustunut naapureihin.

Ja päiväunessasi ne naapurit olisivat kivoja, sosiaalisia ihmisiä.

Kyllä Helsinki ihan oikeasti on paras paikka niin introvertille kuin ekstrovertille; yksin viihtyvälle ja seuraa kaipaavalle. Kukaan ei häiritse, jos haluat olla yksin, mutta jos haluat tutustua ihmisiin niin sekin on joka päivä mahdollista. Niille kerrostalonaapureille kannattaa alkaa jutella, kun osutte kohdakkain pihalla, rappukäytävässä tai pyykkituvassa. Suurin osa niistä on joka tapauksessa maalta muuttaneita eli ihan samanlaisia kuin siellä haikailemallasi pikkupaikkakunnalla.

Kyllä minä oon kuullut ja lukenut niitä juttuja minkälaista on maalla.

Ei täällä tutustu ihmisiin.

Pari lausetta oon puhunut yhdelle naapurille.

Ja ihme kun sain puhua yhdelle vanhemmalle ihmiselle pari viikkoa sitten jonka puheissa oon kerran ollut.

Siinä se on taas vuoden anti.

Mun mielestä normaalia olisi joka päivä tavata ihmisiä, edes puolituttuja.

Joskus viikon ainoa puhe on sanoa kassalle hei ja kiitos.

Normaalia?

Tee kuten meidän taloyhtiön Lahtinen: väijy pihalla, niin tapaat naapureita. Hommaa oma tuoli lähelle ovea. Juttele jokaisen kulkijan kanssa. Myös pesutupa ja sisäpiha (lähellä roskakatosta) käy. 

Älköön kukaan loukkaantuko, mutta yksinäisyys on myös asennekysymys. Lähde ulos ja ota kontaktia ihmisiin, aloita keskustelu vieraan ihmisen kanssa, osallistu tapahtumiin, tee asioita. Myös työ, opiskelu ja harrastukset ovat juttuja, joiden parissa tapaa uusia ihmisiä. 

Ei ne maakuntien pikkukylät ole automaattinen tie onneen ja autuuteen. Kyllä sielläkin täytyy ottaa kontaktia ihmisiin ja voi ulkopaikkakuntalaiselle olla vielä hankalampaa, kun kaikki tuntevat toisensa ja on niin pienet piirit.