Meillä oli riita 3 viikkoa sitten eikä mieliala millään meinaa nousta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu ei ole torjuntaa vaan aikaa, jolloin kerää itseään, jotta ei sanoisi todella pahasti ja kiivastuksissaan päättäisi koko suhdetta.

Itse opin pois mykkäkoulusta enkä riidan aikana enää lukkiudu vaan sanon todella pahasti ja loukkaan toista niin julmasti, että häntä todella sattuu. Mykkäkoulu olisi hellempi vaihtoehto, mutta koska siitä tulee pahaa mieltä, niin en pidättele itseäni. Parempi toinen itkemässä kuin minä hiljaa.

Kolmas vaihtoehto on selvittää, miksi olet niin ilkeä ja julma.

Koska kyseessä on riita! Ei neuvottelussa ja keskustelussa ketään loukata, riidassa mennään herkästi sille alueelle, jossa toiselle tulee paha mieli. Eihän se riita olekaan, jos kyetään asiallisesti käymään asia läpi!

Ennen halusin harkita sanojani, jotta en katuisi myöhemmin. Olin siis hiljaa. Enää en harkitse, sanon sen, mitä haluan sanoa ja se tekee toiselle äärettömän kipeää. Sanat satuttavat enemmän kuin hiljaisuus eikä riita pääty sovintoon, se päättyy siihen, että toinen itkee. Mutta tärkeintä on, että en käytä henkistä väkivaltaa ja vaikene omiin ajatuksiini.

Tietenkin menee viikko tai kaksi, että toinen kykenee hymyilemään.

Ei, normaali ihminen ei riitele siten, että haukkuu ja alentaa toisen niin että tämä itkee. Se on sadismia.

miten teillä sitten RIIDELLÄÄN? Kehutaan ja ylistetään toista?

Jos vaikka riidan aihe olisi se, että toinen unohti pyykit koneeseen ja ne menivät pilalle, sadistinen ihminen huutaisi että "saa tanan aivovammainen apina, miksi olet niin v itun kädetön luuseri, senkin pienimunainen tyhmä ruma huo ra, ta pa ittes!!!!!!!!"

Ja se ei-sadisti toteaa, että jaha, tänään pilasit sitten pyykit, eilen tuhosit osan ruuasta ja huomenna todennäköisesti rikot auton, kuten teit viime viikolla. Elämä kanssasi on todella kallista, koska sinulta puuttuu kyky nähdä tekojesi seuraukset. Koen yhteisen elämän hyvin hankalaksi, koska toistuvasti teet asioita, joilla pyrit pilaamaan elämäni. En halua jatkaa kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Loukkaamista on esim. se, että sanoo toisesta tämän tietämän, mutta kieltämän totuuden. Olet lihava, olet ajotaidoton, et osaa tehdä ruokaa, olemme lapsettomia sinun takiasi jne. ovat faktoja, eivät haukkumista. Kun keskustelussa riittävän usein toistaa asian, josta toinen haluaa vaieta, niin tietenkin se loukkaa ja saa toisen itkemään. Ei tarvitse haukkua tai alentaa, koska totuus satuttaa eniten.

Nuo esimerkkisi vaikuttavat asioilta, joita sinä pidät faktoina, ovatko ne varmasti objektiivisesti faktoja? Esimerkiksi ajotaitoa voidaan määritellä monin tavoin, sinun määritelmäsikö on ainoa hyväksyttävä? Ja ruokaa tehdään vaikka millä menetelmillä vaikka mistäainesosista, jos ruoasta tulee sellaista että juuri sinä et siitä tykkää, eikö toinen osaa silloin tehdä mitään ruokaa? Olisiko partnerisi lapseton jonkun toisen kanssa ollessaan (jos kyse on kyvyttömyydestä, olisiko halukkaampi adoptoimaan jonkun muun kanssa? Et voi tätä varmaksi tietää, mutta jospa näin olisikin, arvaapa mitä, lapsettomuutenne johtuisi osittain siis myös sinusta.

Eli et osaa riidellä menemättä henkilökohtaisuuksiin ja sitten piiloudut sen tekosyyn taakse, että hei nää oli faktoja.