Miehen naispuoleinen kaveripiiri

Toiset nyt vaan sattuu olemaan sukupuoleltaa naisia ja toiset miehiä. Minun ystäväpiirini koostuu ihmisitä, enkä niinkään määrittele heitä miehiksi ja naisiksi vaan ihmiksi jotka on hyvä tyyppejä.

Itse olen hyvin erilainen kuin tämä tapailemani mies...miehestä ei koskaan tule sinä, joten joko opit elämään asian kanssa tai...

Sukupuolen korostaminen on vanhanaikaista. 

Eksällä on naisipuolisia kavereita opiskeluajoiltaan. Eipä tuo minua haitannut. Yhteen jopa tutustuin vähän paremmin. Ei kannata olla turhasta mustasukkainen.

Epäilyttävä mies. Laita ulkokehälle jäähylle. Hänellä on varanaisia ilmeisesti.

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvin erilainen kuin tämä tapailemani mies...miehestä ei koskaan tule sinä, joten joko opit elämään asian kanssa tai...

Näin en missään tapauksessa oletakaan. Ja minusta ei myöskään tule kuin tämä tapailemani mies. Ei tietenkään. Siksikin tätä asiaa täällä uumoilen, jotta missä vaiheessa erilaisuus on, no, liian erilaista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Toiset nyt vaan sattuu olemaan sukupuoleltaa naisia ja toiset miehiä. Minun ystäväpiirini koostuu ihmisitä, enkä niinkään määrittele heitä miehiksi ja naisiksi vaan ihmiksi jotka on hyvä tyyppejä.

Tämä on hyvä näkökulma! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvin erilainen kuin tämä tapailemani mies...miehestä ei koskaan tule sinä, joten joko opit elämään asian kanssa tai...

Näin en missään tapauksessa oletakaan. Ja minusta ei myöskään tule kuin tämä tapailemani mies. Ei tietenkään. Siksikin tätä asiaa täällä uumoilen, jotta missä vaiheessa erilaisuus on, no, liian erilaista. Ap

Siinä vaiheessa, kun toisen arki on tasapainossa työn, harrastuksen, kavereiden, parisuhteen kanssa ja toinen elää vain toisen kautta. 

Se on "naispuolisia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvin erilainen kuin tämä tapailemani mies...miehestä ei koskaan tule sinä, joten joko opit elämään asian kanssa tai...

Näin en missään tapauksessa oletakaan. Ja minusta ei myöskään tule kuin tämä tapailemani mies. Ei tietenkään. Siksikin tätä asiaa täällä uumoilen, jotta missä vaiheessa erilaisuus on, no, liian erilaista. Ap

Siinä vaiheessa, kun toisen arki on tasapainossa työn, harrastuksen, kavereiden, parisuhteen kanssa ja toinen elää vain toisen kautta. 

 Tämä kommenttisi ei varsinaisesti liity asiaan. Ei tässä ole tarkoitus alkaa elämään toisen kautta, sillä oma arki on muutoin varsin toimivaa. Lähinnä mietintämyssyssä oli nyt nämä sosiaaliset kuviot.

Vierailija kirjoitti:

Se on "naispuolisia".

Kas perhanaa, niinpä onkin! Oppia ikä kaikki. Ap

Itse tein aikoinaan päätöksen tuollaisen miehen kohdalta että ei ole minun mieheni. Silloin se kirpaisi, mutta nyt kun on samanlainen jöröttäjä miehenä, kuin itse olen, niin huomaan miten ikävä minun olisi ollut jäädä miettimään ex-ehdokkaan kaverikuvioita. Sinänsä sukupuoli ystävyysasioissa ei ole merkityksellinen, mutta tässä viimeisen viiden vuoden aikana on käynyt selväksi että ne naispuoleiset kaverit ovat pysyneet kavereinani, kun taas miespuoleiset kaverit ovat vähin äänin kaikonneet, kun aloin olemaan mieheni kanssa yhdessä, vaikka heidät on tervetulleeksi toivotettu, eivätkä miestäni mitenkään haittaa. Tässä iässä ei myöskään vietetä enää aikaa puolituttujen "kavereiden" kanssa kaljalla tai kahviloissa, (koska on työt ja lapset ja ok-talot, ja yhteiset jutut)joten ne kaverit joita meillä molemmilla on, ovat kavereita jotka kutsutaan kotiin, joiden kanssa mökkeillään, joiden lasten synttäreillä käydään, eli ei ole enää näitä "kevytkavereita" ollenkaan. Miehelläni ei ole yhtään naispuolista hengailukaveria, ja itsellänikin on enää yksi miespuolinen kaveri, joka on kaveri siis myös mieheni kanssa.

Ap on ehkä aika nuori vielä kun on kaikenlaisia kaverikuvioita, mutta siis joo, itse en enää ottaisi miestä jolla on kaverinaisia pilvin pimein, enkä tosiaan ottaisi miestä joka tykkäilee yhtään kenenkään selfieistä yhtään missään :D

Vierailija kirjoitti:

Itse tein aikoinaan päätöksen tuollaisen miehen kohdalta että ei ole minun mieheni. Silloin se kirpaisi, mutta nyt kun on samanlainen jöröttäjä miehenä, kuin itse olen, niin huomaan miten ikävä minun olisi ollut jäädä miettimään ex-ehdokkaan kaverikuvioita. Sinänsä sukupuoli ystävyysasioissa ei ole merkityksellinen, mutta tässä viimeisen viiden vuoden aikana on käynyt selväksi että ne naispuoleiset kaverit ovat pysyneet kavereinani, kun taas miespuoleiset kaverit ovat vähin äänin kaikonneet, kun aloin olemaan mieheni kanssa yhdessä, vaikka heidät on tervetulleeksi toivotettu, eivätkä miestäni mitenkään haittaa. Tässä iässä ei myöskään vietetä enää aikaa puolituttujen "kavereiden" kanssa kaljalla tai kahviloissa, (koska on työt ja lapset ja ok-talot, ja yhteiset jutut)joten ne kaverit joita meillä molemmilla on, ovat kavereita jotka kutsutaan kotiin, joiden kanssa mökkeillään, joiden lasten synttäreillä käydään, eli ei ole enää näitä "kevytkavereita" ollenkaan. Miehelläni ei ole yhtään naispuolista hengailukaveria, ja itsellänikin on enää yksi miespuolinen kaveri, joka on kaveri siis myös mieheni kanssa.

Ap on ehkä aika nuori vielä kun on kaikenlaisia kaverikuvioita, mutta siis joo, itse en enää ottaisi miestä jolla on kaverinaisia pilvin pimein, enkä tosiaan ottaisi miestä joka tykkäilee yhtään kenenkään selfieistä yhtään missään :D

Kiitos tästä kommentista! On totta, että ikää ei ole vielä niin suuria määriä mittarissa, mutta kuitenkin sen verran, että haluaisi jo pysähtyä ja asettua aloilleen. Uskon, että itsellenikin sopisi kuvailemasi "jöröttäjä", koska en selkeästi täysin ymmärrä ekstroverttien maailmaa. Näitä asioita mietin kovasti myös syystä, kun olin nuorempi, ja omasin enemmän miespuolisia ystäviä, nämä tuppasivat ihastumaan hirvittävän helposti. Tuolloin sain itse olla antamassa pakkeja ja turhauduin useaan otteeseen, etteivät miehet vain osanneet olla kavereita. Takaraivossa on siis omaan kokemukseen pohjautuva pelko, joka ei toki tässä tapauksessa olisi välttämättä realistinen, muttei toki mahdotonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein aikoinaan päätöksen tuollaisen miehen kohdalta että ei ole minun mieheni. Silloin se kirpaisi, mutta nyt kun on samanlainen jöröttäjä miehenä, kuin itse olen, niin huomaan miten ikävä minun olisi ollut jäädä miettimään ex-ehdokkaan kaverikuvioita. Sinänsä sukupuoli ystävyysasioissa ei ole merkityksellinen, mutta tässä viimeisen viiden vuoden aikana on käynyt selväksi että ne naispuoleiset kaverit ovat pysyneet kavereinani, kun taas miespuoleiset kaverit ovat vähin äänin kaikonneet, kun aloin olemaan mieheni kanssa yhdessä, vaikka heidät on tervetulleeksi toivotettu, eivätkä miestäni mitenkään haittaa. Tässä iässä ei myöskään vietetä enää aikaa puolituttujen "kavereiden" kanssa kaljalla tai kahviloissa, (koska on työt ja lapset ja ok-talot, ja yhteiset jutut)joten ne kaverit joita meillä molemmilla on, ovat kavereita jotka kutsutaan kotiin, joiden kanssa mökkeillään, joiden lasten synttäreillä käydään, eli ei ole enää näitä "kevytkavereita" ollenkaan. Miehelläni ei ole yhtään naispuolista hengailukaveria, ja itsellänikin on enää yksi miespuolinen kaveri, joka on kaveri siis myös mieheni kanssa.

Ap on ehkä aika nuori vielä kun on kaikenlaisia kaverikuvioita, mutta siis joo, itse en enää ottaisi miestä jolla on kaverinaisia pilvin pimein, enkä tosiaan ottaisi miestä joka tykkäilee yhtään kenenkään selfieistä yhtään missään :D

Kiitos tästä kommentista! On totta, että ikää ei ole vielä niin suuria määriä mittarissa, mutta kuitenkin sen verran, että haluaisi jo pysähtyä ja asettua aloilleen. Uskon, että itsellenikin sopisi kuvailemasi "jöröttäjä", koska en selkeästi täysin ymmärrä ekstroverttien maailmaa. Näitä asioita mietin kovasti myös syystä, kun olin nuorempi, ja omasin enemmän miespuolisia ystäviä, nämä tuppasivat ihastumaan hirvittävän helposti. Tuolloin sain itse olla antamassa pakkeja ja turhauduin useaan otteeseen, etteivät miehet vain osanneet olla kavereita. Takaraivossa on siis omaan kokemukseen pohjautuva pelko, joka ei toki tässä tapauksessa olisi välttämättä realistinen, muttei toki mahdotonkaan.

Jep, itsellä tuo sama kokemus. En kiistä etteikö kaveruus vastakkaisen sukupuolen kanssa onnistu, mutta minulle sopii paremmin tällainen mies jonka kanssa ei tarvitse jännittää tai arpoa. Ja minähän kuvittelin ennen että minulle sopiis hyvin sellainen mies joka menee, ja on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Voi kuinka väärässä olinkaan :D :p

Jos kaveripiiri koostuu pääosin naisista, hännpitåä vain varamateriaalia lähellä. Ei miehellä ole mitään tarvetta luoda sihdetta muutoin naiseen , saatika moniin naisiin.

Toinen ajateltava asia on se, kuin moni niistä on joku ex, tai joku jota on joskus yritetty jne, ja ne roikkuu mukana.

Olen tapaillut tälläistä miestä. Ei ollu muutaku ongelmia.

Olen seurustellut miehen kanssa jolla oli näitä "ystäviä". Kyllä se oli jotenkin hämmentävää ettei koskaan tiennyt kuka on ja mitä.

Minä väsyin siihen ja pistin äijän matkaan.

Meidän naisporukassa pyörii yksi mies, joka on myös yhden kaverin eksä. Ainakin naisten puolelta kaikki on täysin platonista eikä kukaan mieti asiaa sen enempää, mutta varmaan tilanne voisi uudelle akkaehdokkaalle vaikuttaa uhkaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaveripiiri koostuu pääosin naisista, hännpitåä vain varamateriaalia lähellä. Ei miehellä ole mitään tarvetta luoda sihdetta muutoin naiseen , saatika moniin naisiin.

Toinen ajateltava asia on se, kuin moni niistä on joku ex, tai joku jota on joskus yritetty jne, ja ne roikkuu mukana.

Olen tapaillut tälläistä miestä. Ei ollu muutaku ongelmia.

Eivätkö naiset siis mielestäsi ole ihmisiä joista voisi olla kiinnostunut ihan omana itsenään eikä vain pillunkannattimena? Vai pidätkö vain miehiä kyvyttöminä kiinnostumaan naisesta ihmisenä eikä vain reikänä? Jokatapauksessa aika ankealta vaikuttaa maailmankuvasi, en ihmettele että on ongelmia.

Olen hyvin sosiaalinen, nainen.

Riippuu tietenkin mitä "ystävyydellä" tarkoitetaan. Jos nyt otetaan pois työjutut, naapurit jne, niin täytyy sanoa ettei kukaan mies koskaan ole ollut yrittämättä jotain, jossain vaiheessa, vaikka on sitä kaveruudeksi kutsunut.

Että..tulkitsee miten haluaa.