Nirsoja lapsia, vai mikä kumma?
Olen perhepäivähoitaja, tehnyt tätä työtä melko vähän aikaa vasta. Kymmenkunta lasta minulla on käynyt olemassa erilaisia pätkiä, ja näistä lapsista vain 1-2 on ollut suurinpiirtein kaikkiruokaisia. Muiden kanssa on ollut vähintään kohtalaisia nirsoiluongelmia.
Tänään esimerkiksi ruokalistalla oli:
- ohrahiutalepuuro, hillo/voisilmä
- kanakastike, perunamuusi, jäävuorisalaatti, tomaatti, kurkku
- riisiomenapuuro maitoreunuksella
Näistä ruuista puolet sai kaapia lautasilta roskiin puolen tunnin haarukalla törkkimisen jälkeen. Välipalapuuroa ei kukaan syönyt yhtä lusikallista enempää, vaikka se minusta oli oikein hyvää, raikasta ja makeaa.
Ainoastaan perunamuusi, nakit, makaroni, vaalea leipä ja erittäin sokerinen purkkikiisseli ovat sellaisia että ne maistuvat kutakuinkin kaikille. Useimmat lapset eivät syö mielellään muita kasviksia kuin kurkkua. Liha ja kala eivät tahdo maistua, rahkat ja viilit jäävät syömättä. Kaikki pitäisi olla tasaista, runsassokerista mössöä, tai vaihtoehtoisesti valkoista vehnähöttöä. Rasittaa.
Joku varmaan sanoo, että olen huono kokki kun keitokseni eivät maistu, mutta en kyllä usko asian niinkään olevan.
Kommentit (2)
mutta en kyllä tekisi niinkään jos ensimmäinenkään lusikallinen ei mene niin ei väkisin. Uskomatonta mitä traumoja ne väkisin syötetyt ruoat tekevät. Vihaan vieläkin erästä miestä joka tuli meille kylään kun olin 4 - 5 vuotias ja hän fiksuna miehenä luuli saavansa minut syömään jotain ällöttävää. Pakotti istumaan syliin ja työnsi lusikan suuhun ja voi jee sitä huutoa minkä pidin. Muistan tilanteen vieläkin.
Miehelläni on vieläkin trauma niistä ruoista, joita pph pakotti syömään, vaikka hän jo oksensi välillä. Vieläkään ei suostu syömään.