Ystävän kanssa tänään kahvilla - loukkaantui kun en syönyt myös leivosta
Olin tänään ystävättären kanssa kahvilla. Hän tilasi mansikkakermaleivoksen, fine.
Kun itse en ottanut kuin kahvin, suuttui ja alkoi kettuilemaan. Outoa.
Eikö näin käyttäydytä yleensä, jos kieltäytyy alkoholista, mutta leivoksesta.
No, hän on hieman ylipainoinen - minä en, mutta miten se liittyy mihinkään mitä minä syön tai jätän syömättä?
Kommentit (38)
Ylipainoinen suuttui siitä, ettet sinä ottanut kakkua. Nolon läpinäkyvää. On täysin normaalia ottaa vain kahvi.
Alkoholistit ja ylipainoisuus. Hienosti olet taas saanut "piilotettua" nämä viestiisi.
Mä vetäisin turpiin jos joku kieltäytys leivoksesta.
Kuka oli lapsellinen? Siis kettuilija vai pelkän kahvin tilannut?
Mulla vähän samanlainen kokemus. Pullukka frendi sanoo kahville mentäessä: nyt me tytöt otetaan oikein kunnon leivokset.
Juu , ei. Ei oteta, koska 1. en pidä leivonnaisista, enkä makeasta. 2. haluan itse päättää mitä tilaan.
Mulkoilee sen jälkeen koko kahvihetken. En mene enää kovinkaan usein, sattuneesta syystä.
Koen manipulaationa hänen omaan addiktiinsa.
Mä oon kans kokenut vastaavan tilanteen hankalaksi. Joudun tekemään töitä, että pysyn normaalipainoisena, ja kahvilassa otan yleensä vain (erikois)kahvin. En mielestäni ole ikinä millään tavalla tehnyt tästä numeroa saati sitten kommentoinut toisten syömisiä. Ja mulle on ihan sama, mitä kukin ottaa tai on ottamatta, kahvittelun pointti mun mielestä on enemmänkin kuulumisten vaihto. Joskus tämä on koettu ongelmaksi ja loukkaannuttu, kun en ole ottanut kakkua/pullaa tms. vaikka toinen on. Minusta taas on hankalaa, jos omaa tilaustaan ei saa tehdä sen mukaan, mitä itse haluaa, vaan pitäisi puputtaa sokerisia ja rasvaisia herkkuja vain sen takia, ettei toinen pahoittaisi mieltään.
Olen itsekin kuullut niin monesti, et kyllähän sinä nyt voit syödä mitä vaan, kun olet noin hoikka ja muuta liiba laabaa. No, jos söisin mitä vaan olisinko enää "hoikka"? Olen tosi lyhyt, niin pari kiloakin näkyy välittömästi. Minulla on vieläpä pari allergiaa, joiden vuoksi en uskalla syödä mitä vaan missä vaan mutta en jaksaisi aina tehdä allergioista numeroa ja siksi monesti tilaan mielummin vaikkapa pelkästään sen teen.
Ja kun olen sinkku, niin paineet pitää itsensä kunnossa on tosi kovat. Lihoaminen ei edesauta kumppanin löytämistä, kun en naamastanikaan mikään missi ole. Haluan vielä kolmekymppisenä olla kunnossa, vaikka naamassa vanheneminen alkaa vähän jo näkyä, on ensimmäiset ilmejuonteet.
Joo joo.
Mä en koskaan syö mitään leivoksia tms ja silti olen ylipainoinen.
Tyhmälle on kaikki vaikeaa ja köyhälle kaikki kallista.
No etkö voinut ottaa vaikka raakakakkuleivoksen?
No minä en olisi edes ottanut sitä kahvia vaan olisin ottanut lasin kuohuviiniä. Monellako olisi mennyt naama nurinpäin kun eihän tiistaina voi juoda kuohuviiniä ;)
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samanlainen kokemus. Pullukka frendi sanoo kahville mentäessä: nyt me tytöt otetaan oikein kunnon leivokset.
Juu , ei. Ei oteta, koska 1. en pidä leivonnaisista, enkä makeasta. 2. haluan itse päättää mitä tilaan.
Mulkoilee sen jälkeen koko kahvihetken. En mene enää kovinkaan usein, sattuneesta syystä.
Koen manipulaationa hänen omaan addiktiinsa.
Taisi tulla vähän liian vaikea sana.
Kahvin ystävä kirjoitti:
Mä oon kans kokenut vastaavan tilanteen hankalaksi. Joudun tekemään töitä, että pysyn normaalipainoisena, ja kahvilassa otan yleensä vain (erikois)kahvin. En mielestäni ole ikinä millään tavalla tehnyt tästä numeroa saati sitten kommentoinut toisten syömisiä. Ja mulle on ihan sama, mitä kukin ottaa tai on ottamatta, kahvittelun pointti mun mielestä on enemmänkin kuulumisten vaihto. Joskus tämä on koettu ongelmaksi ja loukkaannuttu, kun en ole ottanut kakkua/pullaa tms. vaikka toinen on. Minusta taas on hankalaa, jos omaa tilaustaan ei saa tehdä sen mukaan, mitä itse haluaa, vaan pitäisi puputtaa sokerisia ja rasvaisia herkkuja vain sen takia, ettei toinen pahoittaisi mieltään.
Olennainen kysymys: millaisen erikoiskahvin?
Raakakakuissa vähintään yhtäpaljon energiaa kuin normituotteissa ja maistuvat myös makeilta. Ravintoarvot toki parempia.
Vain Suomessa aikuinen ihminen ei saa kahvilassakaan ottaa mitä itse haluaa niin etteikö joku tuttu tai jopa tuntematon kontrollifriikki ole valittamassa. Vali vali!
Omituinen kaveri sulla...
Itse olen selvästi ylipainoinen eikä haittaa syödä jotakin "yksin". Meidän kaveriporukassa kaikki tilaa mitä haluaa - jos haluaa - koska ollaan kaikki aikuisia. Plus yleensä ei kannata olettaa minkälainen ruokavalio toisella on.
Ens kerralla kysy suoraan että mistä kenkä puristaa? Ei pysty sen jälkeen piilovi*tuilemaan.
Mitähän maailmasta tulisi, jos miestenkin kesken olisi kaikki yhtä vaikeaa?
Sanoiko kaveri oikeasti jotain vai oliko tämä enemmän tulkinta?
Omituinen kaveri. Joo, tiedän, että noita on. Minä olen lopettanut lisätyn sokerin ja vehnätuotteiden syönnin jo jokin aika sitten, ja vieläkin se välillä eräitä kavereitani jos ei nyt suututa, niin ihmetyttää. "Kai sinä nyt tämän kerran..." ja sitten oikein tehdään asiasta numero, että "nyt mennään yhdessä leivoskahveille" ja paasataan sitten, kuinka jatkuva kieltäymyksessä eläminen ei ole hyväksi. No mutta kun minä en kieltäydy oikeastaan mistään muusta kuin syötävistä, joista en pidä. Miksikähän on niin vaikea joidenkin ymmärtää, että minä en pidä varsinkaan makeista kahvileivistä enkä tarvitse kahvin kanssa useimmiten mitään syötävää.
Lapsellista, ap.