Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä vääristyneestä suhteesta ruokaan?
N23
26.06.2018 |
Mun ongelma on siis ahminta. Ollut koko aikuisiän. Nyt vasta viimeisen vuoden aikana se on alkanut näkyä vatsassa ja vyötäröllä, lievänä ylipainona, (10kg) ja se masentaa. En halua olla läski. Vaikka kuinka aina päätän ostaa vain terveellistä ruokaa, ja pitää annoskoot sopivina, retkahdan karkkiin, kekseihin ja eineksiin. Ja lopulta mätän sitä terveellistäkin ruokaa liikaa.
(Kyllä, harrastan liikuntaa ja se on ehkä ainoa mikä on estänyt lihomasta nykytahtia enempää)
Luulen tämän kaiken johtuvan siitä, että ollessani lapsi/teini, minua pidettiin usein rangaistuksena ilman ruokaa. Silloin kun ei pidetty, olin nälkäinen muuten. Välipaloja en saanut syödä koskaan, ja ruoka annosteltiin valmiiksi, esim 2 perunaa ja kauhallinen kastiketta. Lisää en saanut ottaa. Koko lapsuuden ja teini-iän olin alipainoinen ja pituuskasvuni laahasi jäljessä. (Minkä takia olen alle 150cm pitkä)
Miten päästä tästä ongelmasta eroon? Olen käynyt terapiassa liittyen lapsuuteeni, mutten kokenut saaneeni siitä apua, vain lisää ahdistusta, tuntui että terapeutti vähätteli minua. :(
Kommentit (11)
Siirry kasvisruokaan, niin voit napostella terveellisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle on varmasti selitetty ja olet lukenut aiheesta "terveellinen ruokavalio" kymmeniä kertoja. Ei täällä kenelläkään ole mitään sen kummempaa taikakeinoa.
Vierailija kirjoitti:
Siirry kasvisruokaan, niin voit napostella terveellisesti...
Napostelu ei muutu terveelliseksi kasvisruualla.
Vierailija kirjoitti:
Siirry kasvisruokaan, niin voit napostella terveellisesti...
Kuule, vaikka minulla onkin vääristynyt suhde ruokaan, tiedän, että pelkällä kasvisruualla voi lihota jos syö liikaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet luultavasti tehnyt oikean päätelmän, eli ahmiminen johtuu lapsuudesta. Jos lapsena ruokaa käytetään välineenä, olipa kyseessä rangaistus tai palkitseminen, sitä käyttää myöhemminkin tunteiden käsittelyyn.
Tarvitset terapiaa, eli vaihda terapeuttia.
Tuntuu, että vain yksityisellä puolella olisi hyviä terapeutteja, mutta eihän minulla, sairaspäivärahaa saavalla ole semmoiseen varaa, kun yksi käynti maksaa vähintään monta sataa euroa, ja tietääkseni se summa minkä kela korvaa on olematon tai pyöreä 0. :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jotain tiettyjä ruokia joita ahmit, onko ruokia joita et halua ahmia?
Kärsin aikoinani bulimiasta jolloin söin sokerisia, hiilarisia ruokia. Pääsin tästä eroon karppaamalla. En tilanteestasi tarpeeksi tiedä, mutta ehkä vihanneksia ja lihaa olisi hankalampi ahmia kuin nykyisiä ruokiasi?
Terapiaahan tuohon tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Olet luultavasti tehnyt oikean päätelmän, eli ahmiminen johtuu lapsuudesta. Jos lapsena ruokaa käytetään välineenä, olipa kyseessä rangaistus tai palkitseminen, sitä käyttää myöhemminkin tunteiden käsittelyyn.
Tarvitset terapiaa, eli vaihda terapeuttia.
Lisään vielä etten harrasta tunnesyömistä... vaikea selittää, mutta tunnun nyt aikuisena syövän pakonomaisesti, pelossa että kohta se loppuu ja elän taas nälissäni. Ainoa hetki aikuisiällä, jolloin en ahminut, oli kun olin asunnoton pari vuotta ja lähes kokonaan rahaton, kun tukia en saanut hakemisesta huolimatta, aina välillä mummolta jonkin verran sain rahaa, että saisin edes jotakin vatsantäytettä, mutten kovin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jotain tiettyjä ruokia joita ahmit, onko ruokia joita et halua ahmia?
Kärsin aikoinani bulimiasta jolloin söin sokerisia, hiilarisia ruokia. Pääsin tästä eroon karppaamalla. En tilanteestasi tarpeeksi tiedä, mutta ehkä vihanneksia ja lihaa olisi hankalampi ahmia kuin nykyisiä ruokiasi?
Terapiaahan tuohon tarvitsisi.
Lihaakin kyllä ahmin (esim kanaa) riisiäkin syön liikaa, käytännössä lähhes KAIKKEA ahmin ihan liikaa,
Esim jos ostan 400g kanasuikaleita ja keitän riisiä, ajatuksena että loput syön huomenna, ei se toimi, syön heti kaiken.
En kuitenkaan jostain syystä ahmi pakasteita, leivoksia (jos keksejä ei lasketa mukaan) tai jäätelöä, enkä suklaata, vaikka karkkia muuten. :( ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet luultavasti tehnyt oikean päätelmän, eli ahmiminen johtuu lapsuudesta. Jos lapsena ruokaa käytetään välineenä, olipa kyseessä rangaistus tai palkitseminen, sitä käyttää myöhemminkin tunteiden käsittelyyn.
Tarvitset terapiaa, eli vaihda terapeuttia.
Lisään vielä etten harrasta tunnesyömistä... vaikea selittää, mutta tunnun nyt aikuisena syövän pakonomaisesti, pelossa että kohta se loppuu ja elän taas nälissäni. Ainoa hetki aikuisiällä, jolloin en ahminut, oli kun olin asunnoton pari vuotta ja lähes kokonaan rahaton, kun tukia en saanut hakemisesta huolimatta, aina välillä mummolta jonkin verran sain rahaa, että saisin edes jotakin vatsantäytettä, mutten kovin paljoa.
Pelkokin on tunne, eli käytät ruokaa tainnuttaaksesi tunteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet luultavasti tehnyt oikean päätelmän, eli ahmiminen johtuu lapsuudesta. Jos lapsena ruokaa käytetään välineenä, olipa kyseessä rangaistus tai palkitseminen, sitä käyttää myöhemminkin tunteiden käsittelyyn.
Tarvitset terapiaa, eli vaihda terapeuttia.
Lisään vielä etten harrasta tunnesyömistä... vaikea selittää, mutta tunnun nyt aikuisena syövän pakonomaisesti, pelossa että kohta se loppuu ja elän taas nälissäni. Ainoa hetki aikuisiällä, jolloin en ahminut, oli kun olin asunnoton pari vuotta ja lähes kokonaan rahaton, kun tukia en saanut hakemisesta huolimatta, aina välillä mummolta jonkin verran sain rahaa, että saisin edes jotakin vatsantäytettä, mutten kovin paljoa.
Pelkokin on tunne, eli käytät ruokaa tainnuttaaksesi tunteesi.
En minä käytä ruokaa tainnuttaakseni sitä. Tai en tiedä onko se edes varsinaista pelkoa.. tiedän etten harrasta tunnesyömistä, kun esim surullisena syön selkeästi vähemmän, silloin ei mikään uppoa. Tiedä sitten onko tämä ihan vain traumaperäistä...
Olet luultavasti tehnyt oikean päätelmän, eli ahmiminen johtuu lapsuudesta. Jos lapsena ruokaa käytetään välineenä, olipa kyseessä rangaistus tai palkitseminen, sitä käyttää myöhemminkin tunteiden käsittelyyn.
Tarvitset terapiaa, eli vaihda terapeuttia.