Onko sinulla oikeasti todella mukava ja ihana puoliso, joka on ihastuttavaa seuraa? Millaista elämä hänen kanssaan on?

Puolisoni on kaunis, mukava, ystävällinen, salliva, viisas, luotettava ja osaa tehdä hyvää ruokaa. Hänen kanssaan on kiva käydä kävelyllä, ajelulla, näyttelyissä, elokuvissa, ostoksilla, ravintoloissa ja viettää aikaa kahdestaan tai kavereiden seurassa. Ihanaa on elää hänen kanssaan.

Mun mielestä puolisoni on lähes täydellinen. Se on hauska ja fiksu ja luova, osaa keskustella ja olla hiljaa tarvittaessa, kuuntelee ja on empaattinen. Se on kiinnostunut paljon kaikenlaisesta, ja sillä on laaja yleissivistys, joten pystyy juttelemaan seurassa kuin seurassa. Me ollaan molemmat luonteeltamme rauhaa rakastavia, joten ei edes riidellä. Jos joku huono puoli siitä pitää sanoa, se on vähän liian tarkka siisteydestä, ja tykkää että kaikki on aina tehty "oikein", eli hänen tyylillään. Mutta on se oppinut vuosien varrella relaamaan perfektionismistaan onneksi.

Saa olla aika vam-mainen jos hehkuttaa ihmistä maasta taivaaseen ja kutsuu elämää toisen kanssa IHANAKSI. Eläinten kanssa on ihanaa, ihmisillä on AINA pimeä puoli. Joko toinen on siitä tietoinen tai sitten ei.

On, mutta siitä huolimatta sen naama alkaa joskus ärsyttää ja pitää lähteä viikonlopuksi yksin mökille tms erilläänoloa.

Kivan miekkosystävän kanssa on kivaa ja turvallista mutta ei mitään helv-etin IHANAA :DDDD

Mieheni osaa olla kahden kesken myös vähän keskenkasvuinen kiukuttelija. Ollaan molemmat nälkäisinä, itse jaksan olla itsepäinen äkäpussi aina välillä muutenkin.

Mieheni on silti kaunein ja ihanin ihminen kenet olen ikinä tavannut, se on hänen paras ja hirvein puolensa. Hänen kanssaan on kiva tehdä mitä tahansa ja siksi otan hänet mielelläni kaikkiin omiin tekemisiinikin mukaan ja hän minut. Hän on todella mukava kaikille ihmisille, myös silloin kun ei tarvitsisi. Joskus ihmistenlukutaito vähän puuttuu, mutta koska mies on oikeasti vain niin hyvä ajatusmaailmaltaan ja toimiltaan, en jaksa pitää tuota kovin suurena vikana. Hän jaksaa siivota (koko yhdessäasumisaikanamme on tainnut kerran marmattaa siivoamisesta), laittaa minulle ruokaa ja hoivaa kun en jaksa... meillä menee asiat jotenkin niin hyvin puoliksi. Ainoa mikä suhdetta koettelee on ehkä kiire ja jotkin menneisyyden haamut, mutta ollaan opeteltu käyttämään kalenteria ja häivyttämään nuo kummitukset.

No minulla on tosi mukava mies, josta ns. ”kaikki” tykkäävät. Ja nautin itsekin hänen seurastaan kovasti vielä 18 yhteisen vuoden jälkeenkin. Kotona on tylsää ilman häntä, en osaa oikein nukkua, ennen kuin hän on vieressäni, kaipaan hänen ihoaan ja lämpöään.

Meitä yhdistää musiikki, huumorintaju, kiinnostus maailman asioihin ja sellainen yleinen humaani suhtautuminen muihin ihmisiin. Luemme yhdessä lehtiä ja juttelemme asioista, jaamme hauskoja juttuja, laulamme ja niin edelleen. Ei tunnu tyhmältä vaikka pistää tanssiksi kesken siivoamisen, ja toinen lähtee mukaan. Ylipäätään asiat on yhteisiä ja jaettuja.

On hänelläkin kuitenkin huonot puolensa, kuten minullakin, eikä pitkä liittomme aina ole ollut ongelmaton tai täydellinen. Esimerkiksi se halu olla kiva kaikille ajoi mieheni jossain vaiheessa ongelmiin alkoholin kanssa, kun ei osannut sanoa ei, ja juhliminen meni välillä överiksi. Mieheni on myös melkoinen työnarkomaani ja kova stressaamaan asioista, ja työkiireet heijastuu heti kotiin. Minulla on myös taipumus antaa itsestäni paljon töissä. Joskus tuntui, että tässä me kaksi hyvää tyyppiä ollaan, ja vieraat ihmiset saa meistä kaiken parhaan, kotiin jää vain rippeet. Ollaan tätä työstetty. Mutta edelleen ollaan onnellisimmillamme, kun on lomaa ja saadaan olla yhdessä ilman stressiä.

Vierailija kirjoitti:

No minulla on tosi mukava mies, josta ns. ”kaikki” tykkäävät. Ja nautin itsekin hänen seurastaan kovasti vielä 18 yhteisen vuoden jälkeenkin. Kotona on tylsää ilman häntä, en osaa oikein nukkua, ennen kuin hän on vieressäni, kaipaan hänen ihoaan ja lämpöään.

Meitä yhdistää musiikki, huumorintaju, kiinnostus maailman asioihin ja sellainen yleinen humaani suhtautuminen muihin ihmisiin. Luemme yhdessä lehtiä ja juttelemme asioista, jaamme hauskoja juttuja, laulamme ja niin edelleen. Ei tunnu tyhmältä vaikka pistää tanssiksi kesken siivoamisen, ja toinen lähtee mukaan. Ylipäätään asiat on yhteisiä ja jaettuja.

On hänelläkin kuitenkin huonot puolensa, kuten minullakin, eikä pitkä liittomme aina ole ollut ongelmaton tai täydellinen. Esimerkiksi se halu olla kiva kaikille ajoi mieheni jossain vaiheessa ongelmiin alkoholin kanssa, kun ei osannut sanoa ei, ja juhliminen meni välillä överiksi. Mieheni on myös melkoinen työnarkomaani ja kova stressaamaan asioista, ja työkiireet heijastuu heti kotiin. Minulla on myös taipumus antaa itsestäni paljon töissä. Joskus tuntui, että tässä me kaksi hyvää tyyppiä ollaan, ja vieraat ihmiset saa meistä kaiken parhaan, kotiin jää vain rippeet. Ollaan tätä työstetty. Mutta edelleen ollaan onnellisimmillamme, kun on lomaa ja saadaan olla yhdessä ilman stressiä.

Kunpa tästä saisi osan piirteistä omaan puolisooni - mutta vain osan ;) Näinhän se menee, täydellistä puolisoa ei olekaan (täydellistä ihmistä). Minun mieheni ei ikinä lähtisi moiseen ilkamointiin (tanssia ja laulua siivouksen lomassa - whooooot??!) mutta minä voisin tehdä juuri noin. Olen kova nauramaan, monet ovat sanoneet, että olen tosi hauska. Se hauskuus on karsiutunut kumppanini kanssa kovasti. Hän pystyy olemaan täysin kivikasvo muiden nauraessa hauskalle jutulle. Ei sosiaalista silmää (tai halua) edes hymähtää tai hymyillä, yhtyä ilonpitoon. Mieheni ei kuitenkaan koskaan käytä alkoholia liikaa tai edes usein. Sellaista en kyllä kestäisi. Mieluummin otan sitten sen saatanan mörököllin, kuin hauskan pidon osaavan ja alkoholiin menevän.

Vierailija kirjoitti:

No minulla on tosi mukava mies, josta ns. ”kaikki” tykkäävät. Ja nautin itsekin hänen seurastaan kovasti vielä 18 yhteisen vuoden jälkeenkin. Kotona on tylsää ilman häntä, en osaa oikein nukkua, ennen kuin hän on vieressäni, kaipaan hänen ihoaan ja lämpöään.

Meitä yhdistää musiikki, huumorintaju, kiinnostus maailman asioihin ja sellainen yleinen humaani suhtautuminen muihin ihmisiin. Luemme yhdessä lehtiä ja juttelemme asioista, jaamme hauskoja juttuja, laulamme ja niin edelleen. Ei tunnu tyhmältä vaikka pistää tanssiksi kesken siivoamisen, ja toinen lähtee mukaan. Ylipäätään asiat on yhteisiä ja jaettuja.

On hänelläkin kuitenkin huonot puolensa, kuten minullakin, eikä pitkä liittomme aina ole ollut ongelmaton tai täydellinen. Esimerkiksi se halu olla kiva kaikille ajoi mieheni jossain vaiheessa ongelmiin alkoholin kanssa, kun ei osannut sanoa ei, ja juhliminen meni välillä överiksi. Mieheni on myös melkoinen työnarkomaani ja kova stressaamaan asioista, ja työkiireet heijastuu heti kotiin. Minulla on myös taipumus antaa itsestäni paljon töissä. Joskus tuntui, että tässä me kaksi hyvää tyyppiä ollaan, ja vieraat ihmiset saa meistä kaiken parhaan, kotiin jää vain rippeet. Ollaan tätä työstetty. Mutta edelleen ollaan onnellisimmillamme, kun on lomaa ja saadaan olla yhdessä ilman stressiä.

Kunpa tästä saisi osan piirteistä omaan puolisooni - mutta vain osan ;) Näinhän se menee, täydellistä puolisoa ei olekaan (täydellistä ihmistä). Minun mieheni ei ikinä lähtisi moiseen ilkamointiin (tanssia ja laulua siivouksen lomassa - whooooot??!) mutta minä voisin tehdä juuri noin. Olen kova nauramaan, monet ovat sanoneet, että olen tosi hauska. Se hauskuus on karsiutunut kumppanini kanssa kovasti. Hän pystyy olemaan täysin kivikasvo muiden nauraessa hauskalle jutulle. Ei sosiaalista silmää (tai halua) edes hymähtää tai hymyillä, yhtyä ilonpitoon. Mieheni ei kuitenkaan koskaan käytä alkoholia liikaa tai edes usein. Sellaista en kyllä kestäisi. Mieluummin otan sitten sen s*tanan mörököllin, kuin hauskan pidon osaavan ja alkoholiin menevän.