En jaksa enää miestä ja lapsia

Sun olis noin helppo jättää lapset vai? Ei ole kyllä heidän syytään yhtään tuo tilanne.

Nyt ensimmäiseksi pistät miehen ottamaan oman osuutensa vastuusta siitoksistaan. Kun mies tulee kotiin, niin läpsystä vaihto. Lähdet vähän tuulettamaan päätäsi. Ja ei, ei vetämään päätä täyteen, vaan teet jotain, mitä olet kaivannut, mitä normaaliarjessa et pysty tekemään. Uimaan, ulos syömään, tapaamaan kaveria... 

Koita jaksaa vielä odottaa.

Kun aloitat työn niin saat paljon muuta sisältöä elämään, kuin pelkästään lasten hoitoa, se tekee varmasti hyvää.

Myös miehelle, sillä hänen on pakko alkaa ottamaan vastuuta lapsistaan.

Itsekään en ole kotiäitinä parhaimmillaan ja odotan jo kovasti äitiysloman loppumista.

Tsemppiä ❤️

Kuulostat ihan äidiltäni. 

Tuolttaista äitiä sitten kun katseli koko kasvuikänsä, niin ei aikuisena tee mieli tehdä ainuttakaan lasta. Eikä leikkiä äidin apuria ja kaveria - sellaistahan se nyt vanhoilla päivillään minusta haluaa. 

Anna lapsesi huostaan tai jotain. Sinä et ole kyennyt hankkimaan kunnon kumppania lastesi isäksi aikä sinusta itsestäsi ole äidiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sun olis noin helppo jättää lapset vai? Ei ole kyllä heidän syytään yhtään tuo tilanne.

Ei tietenkään ole heidän syytään. Tottakai rakastan lapsiani yli kaiken mutta en vain jaksa enää. Joka päivä kuluu siihen että he tappelevat keskenään, huutavat ja kiljuvat milloin mistäkin asiasta. Se kestää koko päivän. Aamusta iltaan. Huutoa ja itkua.

Ei olisi helppoa jättää heitä. Mutta olen tehnyt sitä avustustyötä jo. Heillä on kuitenkin myös toinen vanhempi, isä. Joka omien sanojensa mukaan olisi parempi kasvattaja kuin minä.

Ap

Kortsu olisi ehkäissyt nuokin ongelmat.

Ensin pesänrakennusviettihuumassa hormonihöyryissä imuroidaan rojut ahnaaseen römpsään ja sitten rääytään nettifoorumeilla kun lapsiarki onkin hanurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun olis noin helppo jättää lapset vai? Ei ole kyllä heidän syytään yhtään tuo tilanne.

Ei tietenkään ole heidän syytään. Tottakai rakastan lapsiani yli kaiken mutta en vain jaksa enää. Joka päivä kuluu siihen että he tappelevat keskenään, huutavat ja kiljuvat milloin mistäkin asiasta. Se kestää koko päivän. Aamusta iltaan. Huutoa ja itkua.

Ei olisi helppoa jättää heitä. Mutta olen tehnyt sitä avustustyötä jo. Heillä on kuitenkin myös toinen vanhempi, isä. Joka omien sanojensa mukaan olisi parempi kasvattaja kuin minä.

Ap

Onko tuohon jotain perusteita, miksi kokee olevansa parempi kasvattaja kuin sinä? Eikö tuossa olisi mahdollisuus pistää mies todistamaan sanansa todeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun olis noin helppo jättää lapset vai? Ei ole kyllä heidän syytään yhtään tuo tilanne.

Ei tietenkään ole heidän syytään. Tottakai rakastan lapsiani yli kaiken mutta en vain jaksa enää. Joka päivä kuluu siihen että he tappelevat keskenään, huutavat ja kiljuvat milloin mistäkin asiasta. Se kestää koko päivän. Aamusta iltaan. Huutoa ja itkua.

Ei olisi helppoa jättää heitä. Mutta olen tehnyt sitä avustustyötä jo. Heillä on kuitenkin myös toinen vanhempi, isä. Joka omien sanojensa mukaan olisi parempi kasvattaja kuin minä.

Ap

Onko tuohon jotain perusteita, miksi kokee olevansa parempi kasvattaja kuin sinä? Eikö tuossa olisi mahdollisuus pistää mies todistamaan sanansa todeksi?

Hän vain kokee olevansa. Hän ei luultavasti kestäisi olla viikkoakaan yksin lasten kanssa. Hyvä että viikonloppuna jaksaa olla edes kotona "kuuntelemassa tätä sirkusta". Silti arvostelee minua.

Hänestä on siis tullut tällainen perinteinen "minä käyn töissä ja se on minun työni, kun tulen kotiin, olen ansainnut levon"-tyyppinen mies. Joskus oikein suuressa armon puuskassa saattaa AUTTAA lapsien kanssa, kunhan se ei kestä 5 minuuttia kauempaa. Ja korostan sanaa 'auttaa' siksi että sitä sanaa hän käyttää itsekin, vaikka minusta hänen pitäisi ihan yhtälailla osallistua kasvatukseen ilman erillistä pyyntöä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta olen tehnyt sitä avustustyötä jo.

Hieno kirjoitusvirhe... Ei avustusyötä vaan AJATUStyötä...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä (=eli minun vastuullani) on kaksi lasta, alle 4 vuotiaita. Mies on päivät töissä ja illat "offline-tilassa". Sen verran mies saattaa puhua illalla että kysyy "mitä tänään syödään" tai kommentoi lasten huonoa kasvatusta jotenkin koska lapset tappelevat koko ajan. Se on tietty minun vikani koska vain minä olen heidän kanssaan.

Ei päivääkään etten haaveilisi omasta asunnosta, omasta elämästä ilman lapsia ja miestä.

Minulla alkaa syksyllä koulu ja työt. Olen siis päivät pois kotoa ja mies joutuu ottamaan vastuun arjesta. En jaksa odottaa... enää 6 viikkoa tätä "kesälomaa".

Toisaalta mietin pitäisikö nostaa kytkintä jo nyt ja muuttaa vaikka kaverin luo pysyvästi...

En vain jaksa enää.

Tämä on yksi syy, miksi nykyään erotaan. Saadaan sitten ainakin se joka toinen viikko"omaa aikaa".

Vierailija kirjoitti:

Kortsu olisi ehkäissyt nuokin ongelmat.

Ensin pesänrakennusviettihuumassa hormonihöyryissä imuroidaan rojut ahnaaseen römpsään ja sitten rääytään nettifoorumeilla kun lapsiarki onkin hanurista.

Sinkkumies taas vemputtaa moraalikiihkossaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun olis noin helppo jättää lapset vai? Ei ole kyllä heidän syytään yhtään tuo tilanne.

Ei tietenkään ole heidän syytään. Tottakai rakastan lapsiani yli kaiken mutta en vain jaksa enää. Joka päivä kuluu siihen että he tappelevat keskenään, huutavat ja kiljuvat milloin mistäkin asiasta. Se kestää koko päivän. Aamusta iltaan. Huutoa ja itkua.

Ei olisi helppoa jättää heitä. Mutta olen tehnyt sitä avustustyötä jo. Heillä on kuitenkin myös toinen vanhempi, isä. Joka omien sanojensa mukaan olisi parempi kasvattaja kuin minä.

Ap

Onko tuohon jotain perusteita, miksi kokee olevansa parempi kasvattaja kuin sinä? Eikö tuossa olisi mahdollisuus pistää mies todistamaan sanansa todeksi?

Tämä. Nyt tee se, ap!

Kyllästynyt äiti täälläkin. Sitten täytys olla rento, iloinen ja hyvällä tuulella, kun olet koko päivän siivonnut, hoitanut lapset, teet ruuan, pyykkäät ja aina vaan joku on jotain vaatimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun olis noin helppo jättää lapset vai? Ei ole kyllä heidän syytään yhtään tuo tilanne.

Ei tietenkään ole heidän syytään. Tottakai rakastan lapsiani yli kaiken mutta en vain jaksa enää. Joka päivä kuluu siihen että he tappelevat keskenään, huutavat ja kiljuvat milloin mistäkin asiasta. Se kestää koko päivän. Aamusta iltaan. Huutoa ja itkua.

Ei olisi helppoa jättää heitä. Mutta olen tehnyt sitä avustustyötä jo. Heillä on kuitenkin myös toinen vanhempi, isä. Joka omien sanojensa mukaan olisi parempi kasvattaja kuin minä.

Ap

Onko tuohon jotain perusteita, miksi kokee olevansa parempi kasvattaja kuin sinä? Eikö tuossa olisi mahdollisuus pistää mies todistamaan sanansa todeksi?

Hän vain kokee olevansa. Hän ei luultavasti kestäisi olla viikkoakaan yksin lasten kanssa. Hyvä että viikonloppuna jaksaa olla edes kotona "kuuntelemassa tätä sirkusta". Silti arvostelee minua.

Hänestä on siis tullut tällainen perinteinen "minä käyn töissä ja se on minun työni, kun tulen kotiin, olen ansainnut levon"-tyyppinen mies. Joskus oikein suuressa armon puuskassa saattaa AUTTAA lapsien kanssa, kunhan se ei kestä 5 minuuttia kauempaa. Ja korostan sanaa 'auttaa' siksi että sitä sanaa hän käyttää itsekin, vaikka minusta hänen pitäisi ihan yhtälailla osallistua kasvatukseen ilman erillistä pyyntöä.

Ap

Mun mies ei koskaan väittänyt olevansa parempi kasvattaja, mutta tuota "mä käyn töissä ja tarvitsen lepoa" -asennetta oli kovasti havaittavissa myös. Kun sanoin, että tarvitsen omaa aikaa, niin kovasti oli ymmärtävinään, mutta mikään ei muuttunut. Ei, ennen kuin tosiaan yksikertaisisesti lähdin ovesta ulos ja jätin miehen lasten kanssa keskenään. Kyllä mies on ajan myötä oppinut toimimaan lasten kanssa, ja nykyään on paljon oma-aloitteisempi kuin aiemmin. Ei tuosta miehestä mitään kätevää kodinhoitajaa saa, mutta puoliansa on todella tarvinnut pitää. En usko että hän pahaa on tarkoittanut, mutta kun kaikessa yrittää päästä mahdollisimman helpolla.... 

Vierailija kirjoitti:

Meillä (=eli minun vastuullani) on kaksi lasta, alle 4 vuotiaita. Mies on päivät töissä ja illat "offline-tilassa". Sen verran mies saattaa puhua illalla että kysyy "mitä tänään syödään" tai kommentoi lasten huonoa kasvatusta jotenkin koska lapset tappelevat koko ajan. Se on tietty minun vikani koska vain minä olen heidän kanssaan.

Ei päivääkään etten haaveilisi omasta asunnosta, omasta elämästä ilman lapsia ja miestä.

Minulla alkaa syksyllä koulu ja työt. Olen siis päivät pois kotoa ja mies joutuu ottamaan vastuun arjesta. En jaksa odottaa... enää 6 viikkoa tätä "kesälomaa".

Toisaalta mietin pitäisikö nostaa kytkintä jo nyt ja muuttaa vaikka kaverin luo pysyvästi...

En vain jaksa enää.

Meillä sama. Tosin kysymys on usein ”onks meillä ruokaa tai onks meillä juomaa” vapaasti suomennettuna ” tuo nopeasti ruokaa ja juomaa tänne sohvalle kun et ole ilman sanomista huomannut tuoda”

Jotkut miehet vain täytyy pakottaa ottamaan vastuuta. Alat sanomaan, että lähdet nyt lenkille/päiväunille/mitä haluatkaan etkä kuuntele vastalauseita vaan lähdet ovesta ulos. Kyllä ne pärjää ja mies oppii oman tapansa olla lasten kanssa. Jotkut ei oikein uskalla ottaa vastuuta, jos on puoliso vieressä ohjaamassa ja sanomassa, että nyt teit väärin. En nyt tarkoita, että ap olisi päsmäröijä, mutta voihan se mies sitä pelätä. Joka tapauksessa, kun vain lähdet ovesta ulos niin miehen on pakko olla lasten kanssa.

Ihan samoja ajatuksia. Itse joudun vielä odottelemaan että pääsee takaisin kiinni "normaaliin elämään". Jaksan sen voimalla, että ajattelen että lapset on pieniä vaan kerran, ja kyllä se aika koittaa itsellenikin kun elämä on muutakin kuin kiljuvia lapsia ja valittavaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet vain täytyy pakottaa ottamaan vastuuta. Alat sanomaan, että lähdet nyt lenkille/päiväunille/mitä haluatkaan etkä kuuntele vastalauseita vaan lähdet ovesta ulos. Kyllä ne pärjää ja mies oppii oman tapansa olla lasten kanssa. Jotkut ei oikein uskalla ottaa vastuuta, jos on puoliso vieressä ohjaamassa ja sanomassa, että nyt teit väärin. En nyt tarkoita, että ap olisi päsmäröijä, mutta voihan se mies sitä pelätä. Joka tapauksessa, kun vain lähdet ovesta ulos niin miehen on pakko olla lasten kanssa.

Olen itse tehnyt ruoan valmiiksi ja siistinyt kodin kun mies tulee töistä ja ollut ovella vastassa lenkkikamppeet päällä ja sanonut moi. Miehellä oli tapana jättää lapset täysin minun vastuulle ennen sillä verukkeella että hän käy töissä.

Eri

Naama kiinni ja nauti kupeittesi hedelmistä.

Lapset pitäisi saada myydä vapaasti jos joku on valmis ostamaan.