Onko kristitylle ok kuunnella rock-musiikkia?

Miksi ihmeessä ei olisi?? Tunnen jopa oikeasti, hartaasti uskovaisia ihmisiä, jotka kuuntelevat rockia - puhumattakaan niistä, jotka ovat ns. tapakristittyjä.

sitä olen miettinyt usein. nuorena kun tulin uskoon 21 vuotiaana omistin yli 1000 lptä ja varmaan 500 cdtä, osan sitten myin ja osan tuhosin uskonkiihkossa. SInne meni jimi hendriksit ja moni harvinaisuus, nyt jos myisi ne saisin usean kymppitonnin

oli kausi 12 v jolloin en kuunnellut sitten rockia. sitten tuli uskossa romahdus ja masennus ja aloin pakolla kuuntelee rockia ja pian aloin jopa nauttimaan siitä, tuli mukaan proge ja blues ja kaikki sama mitä ennekin kuuntelin

nyt en siedä edes kristillistä musaa, koska se on niin paskaa musikaalisesti, kauheita sanoituksia ja kauheeta humppaa, pahinta rappipaska

usein tulee toki mieleen sanoja etä "maalline musa pitää lopettaa", mutten ole ollut halukas siihen. Pink Floyd ja muut kuulostaa niin hyvälle

mietin tässä menisinkö puistoblues pääkonserttiin ja ostaisinko sinne liput, en olekaan ollut kuin bruce springsteenin konsertissa joskus

kaljaa en tietenkään aio juoda

musa on mulal kyllä ollut epäjumala jo enne uskoontuloa ja on se kai vieläkin, mutta minkäs teet kun kristityt ei osaa tehdä musiiikkia, paitsi  Bach

Nykyään kristittyjä ei voi erottaa mitenkään muusta väestöstä, käyvät jopa festareilla...

Riippuu siitä, mihin kristinuskon suuntaukseen kuulut.

Vanhoillislestadiolsiset eivät hyväksy mitään musiikkia, joka houkuttelisi liikehtimään musiikin tahtiin, koska "synti panee tanssimaan".

jos osaisin soittaa hyvin, ja olisi voitelua, niin tekisin aivan erilaista musiikkia kuin tämä kaikki Hillsong ja muu hömpötys. Mielestäni kristillisen musiikin pitää olla sotaisaa ja julistavaa, ei hevi metallia vaan sellaista voimakasta, progemaisen mystistä ja paljon kitaraa

- ei rappia

- ei naishumppaa eli hillsongia

- ei helluntaihaitarihumppaa

- ei mitään Exitiä ja luterilaista tunteilua

Bass n Helenin eka levyt oli ok Suomessa ja Heureka

1980-lulla oli vielä asennetta

oli Petra, ainoa kristillinen bändi josta kaikki uskovat tykkäsivät

ja olihan muitakin esim holy soldier

Totta kai voit, jos niin haluat. Ei toinen voi mitään rajanvetoja tehdä puolestasi. Vapauteen meidät on vapautettu, eikä orjuuteen.

mahtoikohan saa-tana varastaa Jeesukselta kaikki kitaravehkeet kun lankesi ylistyksenjohtajana taivaasta Luciferina? legendan mukaan luciferhan oli tosiaan musiikinjohtaja taivaassa, ja hänellä oli ruumiissaan useita pillejä siitä tuleekin sana "pillipiipari" ja Pan-huilun  jumala.

Kuuntelen toisinaan, ja sovellan sanoituksia oman maailmankatsomukseni mukaisesti.

itse aloitan päivän usein iin että jokin maallinen biisi soi päässä, se voi olal vaika pink floydin shien on you crazy diamond tai melodia jotak Ynkka on soittanut kitaralla, ja pohjautuu usein klassiseen esim bach

skoen aian että tällainen biisi joka soi pääässä on viesti Jumalalta

sitten otan kitaran ja opettelen sitä biisä ja laulan samalla sanat hengessä hengelliseksi ylistykseksi ja puhun tai laulan samalla kielillä, siinäpä voi mennä sitten tunteja aamulal esim 6 tuntia. sitten meen "töihin" eli hakemaan ruoka-avusta ruokaa ja tuun hiomaan soittaa kitaraa kuntele musaa ja odottamaan maailmanloppua ja lopunajan naista, mistä se sitten ilmestyy. kaiketi puistobluesista!

näin elämä on luovaa eikä missään nimessä tarvii kuunnella kristillistä "musiikkia" eikä missään nimessä radio dei paskaa

tässä holy soldierin versio rollings stonesin gimme shelteristä, holy soldier oli silti gospel bändi

Voitko lukea kirjoja, jotka eivät ole uskonnollisia? Voitko katsoa muuta kuin raamatullisia elokuvia? Voitko olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät jaa näkemystäsi uskonnosta? Tarvitseeko jokainen sekunti elämästä ajatella jumalaa ja uskoansa? 

Eikö tuo ajatus ole kovin rajoittava? 

Itse menisin mieluummin vaikka helvettiin kuin eläisin omien arvojeni tai kiinnostuksenkohteideni vastaista elämää. 

stryper

Tässä haetaan vastausta siltä, joka on ongelman aiheuttanutkin.  

Vierailija kirjoitti:

Voitko lukea kirjoja, jotka eivät ole uskonnollisia? Voitko katsoa muuta kuin raamatullisia elokuvia? Voitko olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät jaa näkemystäsi uskonnosta? Tarvitseeko jokainen sekunti elämästä ajatella jumalaa ja uskoansa? 

Eikö tuo ajatus ole kovin rajoittava? 

-kirjojen lukeminen on paskaa ja ajanhukkaa, sen ajan voi käyttää rukoukseen

-kristilliset elokuvat on lapsellisia, ei niitä jaksa katsoa kuin lapset

- Jukak tolonen kertoo you tube dokumentissa kun häneltä kysytään että "voisitko Jukka nyt uskovaisena ihmisenä soittaa maallista musiikkia?" Jukka sanoo että tottakai, ja kertoo missä bändeissä soittaisi mielellään

hirveetä se Jukan uskovaisuusmusakkia onkin!!

"Kristitty" on aika laaja käsite.

Taiteessa, kuten lyriikoissa, on aina kyse tulkinnasta ja kontekstista: jossain kappaleessa saatetaan sanoa asioita, jotka ovat vaikka kristillisen ihmiskäsityksen vastaisia (esim. vähätellään ihmisen arvoa ja julistetaan ettei elämällä ole tarkoitusta), mutta samalla tuodaan esiin että kertojana on henkilö, joka on masentunut. Lyriikoiden kokonaisviesti onkin silloin, että elämällä on tarkoitus ja jokainen ihminen on arvokas oikeasti, mutta masennus saattaa murtaa ihmisen uskon näihin asioihin – kokonaisviesti ei siis olekaan kristinuskon vastainen.

Yksi hyvä esimerkki minusta on Pink Floydin The Wall -albumi, jossa julistetaan sodan ja väkivalloin asetetun yhteiskunnallisen järjestyksen mahtavuutta monissa kappaleissa, mutta kertojana on pahoin juuri sodan (mm. isän menetyksen kautta) ja yhteiskunnan auktoriteettien traumatisoima ihminen. The Wall on minusta yksi vaikuttavimmista väkivallan vastaisista musiikkiteoksista.

Lempi rock-biisini kautta aikojen on Jimi Hendrixin All Along the Watchtower (tek. Bob Dylan), jonka sanat huolimattomasti kuunneltuina saattavat kuulostaa nihilistisiltä ja esim. kristinuskon ihmiskäsityksen vastaisilta, mutta kun laulun kuuntelee tarkkaan, ne ovat todella hienot, suorastaan nihilismin vastaiset sekä linjassa kristillisen ihmiskäsityksen kanssa.

palvonkohan saatanaaa kun menen pusitobluesiin pääkonserttiin?

voi se ollakin, meen silti katsomaan ja mietin sitten oliko se satanismia vai kulttuuria

ei Jeesus kyllä näin käskenyt toimia se on selvä, kristityllä ei pitäisi olal periaatteessa mitään omaa aikaa ja harrastuksia, koska mission on evankilointi ja rukoussota

Faith kirjoitti:

Taiteessa, kuten lyriikoissa, on aina kyse tulkinnasta ja kontekstista: jossain kappaleessa saatetaan sanoa asioita, jotka ovat esim. kristillisen ihmiskäsityksen vastaisia (esim. vähätellään ihmisen arvoa ja julistetaan ettei elämällä ole tarkoitusta), mutta samalla tuodaan esiin että kertojana on henkilö, joka esim. on masentunut. Lyriikoiden kokonaisviesti onkin silloin, että elämällä on tarkoitus ja jokainen ihminen on arvokas oikeasti, mutta masennus saattaa murtaa ihmisen uskon näihin asioihin – kokonaisviesti ei siis olekaan kristinuskon vastainen.

Yksi hyvä esimerkki minusta on Pink Floydin The Wall -albumi, jossa julistetaan sodan ja väkivalloin asetetun yhteiskunnallisen järjestyksen mahtavuutta monissa kappaleissa, mutta kertojana on pahoin juuri sodan (mm. isän menetyksen kautta) ja yhteiskunnan auktoriteettien traumatisoima ihminen. The Wall on minusta yksi vaikuttavimmista väkivallan vastaisista musiikkiteoksista.

Lempi rock-biisini kautta aikojen on Jimi Hendrixin All Along the Watchtower (tek. Bob Dylan), jonka sanat huolimattomasti kuunneltuina saattavat kuulostaa nihilistisiltä ja esim. kristinuskon ihmiskäsityksen vastaisilta, mutta kun laulun kuuntelee tarkkaan, ne ovat todella hienot, suorastaan nihilismin vastaiset sekä linjassa kristillisen ihmiskäsityksen kanssa.

sulla on hyvä musamaku Jimpan versio All along the Watchtower on munkin lempibiisejä

voitko ruveta vaimosekseni? (: