Sukulaiset ovat pilanneet Juhannustunnelmani jo usean vuoden ajan

Lämmöllä muistelen lapsuuden Juhannuksia, kun tädit perheineen tuli meidän järven rannalla sijaitsevalle maatilalle viettämään Juhannusta ja samalla syntymäpäiviäni. Oli hauskaa leikkiä ja riehua serkkujen kanssa ja tehdä kaikkea kivaa.
Ajan kuluessa serkku kerrallaan jäi tulematta, koska kukin meni oman kaveriporukkansa kanssa kuka minnekin Jussia viettämään ja kun lapsetkaan ei enää tulleet, ei enää täditkään jaksaneet miestensä kanssa tulla, kuten isovanhemmatkaan vaan sukujuhannukset päättyivät hiljakseen.

Toivoin tilanteen korjaantuvan, kun serkut saavat lapsia, vaan ei. Kukaan ei ole enää tullut Juhannuksena, vaikka olen pyytänytkin. Asia on aina ohitettu erilaisilla kommenteilla. Vanhemmatkaan ei sen kummemmin asiaan ole reagoineet, Ikäänkuin he vain olisivat tyytyväisiä.
Ainakin yhden serkun tiedän omistavan oman mökin, että kai sitten siellä osa porukasta kokoontuu.

En enää koskaan ole päässyt siihen oikeaan Juhannustunnelmani sen jälkeen, kun sukujuhannukset päättyivät. Olen odottanut sitä jännää ja hauskaa olotilaa tekemällä eri asioita tai käymällä uusissa kohteissa, mutta se ei enää tule.
Jäljellä on enää muistot siitä kaikesta hauskasta, mikä vieläkin voisi jatkua, jos vaan muutkin tämän mahdollistaisivat