Miksi miehillä on usein sairaan vaikeaa myöntää, että niiden äitien käytöksessä on jotakin pielessä?

Tätä olen miettinyt. Vaikka äiti olisi ilmiselvästi ihan torvi tai kiusaaja, niin moni mies, sen sijaan, että myöntäisi, että joo, on ärsyttävä, suuttukin naiselleen, joka ottaa puheeksi asian? Miksi miehillä on niin mahdotonta asettua naisensa asemaan tilanteessa, jossa on äiti ja oma nainen vastakkain? Minulla on kaikki miehet olleet tällaisia. Miesteni äidit ovat käyttäytyneet minua kohtaan joskus törkeästi ja kun suutun siitä, mies suuttuukin minulle ja puolustelee äitiään. Onko teillä jotakin viisastenkiveä tähän? Mistä on kysymys? Naiset kyllä osaavat ja voivat tuoda esille ja tunnustaa omalle puolisolle, jos oma äiti käyttäytyy törkeästi. Ja on pahoillaan myös miehen puolesta. Vaikka harvemmin näin päin kuitenkaan.