Lue keskustelun säännöt.
Kauanko voi toipuminen ahdistuksista kestää
21.06.2018 |
Olen kummallisessa pysähtyneisyyden ja väsymyksen tilassa nyt viiskymppisenä. Jouduin sanomaan itseni irti tehtyäni vuosikaudet minulle sopimatonta työtä, jossa olin ahdistunut jo liki 10 vuotta. Miessuhteeni ovat olleet lyhyitä ja sydämeni särkynyt liian monta kertaa. Äiti-suhteeni on ollut aina hyvin vaikea, ja nyt jo pitkäaikainen painolasti.
En haluaisi katkeroitua mutta en jaksa taistella enää sitä vastaan. Käännyn pois muista ihmisistä etten kävisi heille liian raskaaksi. Yritän elää hiljaista ja tavallista arkea mutta en jaksa tai osaa etsiä mielihyvää tuottavia asioita. Pelkään hirveästi lisäongelmia.
Aivan kuin olisin pysäyttänyt elämän saadakseni tilaa hengittää ja koota voimaa. Tämä on todella omituista. Mitähän tästä seuraa ja kauanko tämä kestää? On sanottu, että noin puolet siitä ajasta mitä stressiä kesti. 5 vuotta työstressistä? Kuinka paljon äidistä ja miessuhteista kun ne on vieneet koko tähänastisen elämän?
Kommentit (4)
Jaa no itse tulen varmasti olemaan lopun ikää ahdistunut. On siis kaikenlaisia mt ongelmia. Joten en edes yritä päästä siitä eroon kun ei se onnistu. Pitää elellä sen kanssa lääkkeiden ja terapian jne avulla. Katkerakin olen mutta mitä sitten, se on ihan normaali tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toveri. Työ on rankkaa mutta jaksan sen koska muuta ei ole. Olen 51v. Lapset maailmalla, eronnut ajat sitten. Lukemattomia seukkaussuhteita ja miehet menneet takaisin nettiin.
Jos töitä ei olisi niin tulisin hulluksi.
Olen varmaan ollut pinnalla alkoholin avulla ja nyt pyrin siitä eroon terapian kautta.
Mitäs tämän ikäinen nainen ilman miestä ja perhettä, mitään funktiota vapaa-aikana tekee? Riemuissaan käy salilla-miksi? Laittaa ruokaa itselleen ja syö sen kynttilän valossa yksin? Lukee kirjoja jotta pääsee omasta elämästään. Kutoo sukkia ja käy kävelyllä.
Itse oon nyt alkanut piruuttaan käydä treffeillä. Vaikka mies ois hyvä, en tapaa kahta kertaa. Pääsen ulos korkkareissa ja minimekossa ja voin itse valita paikan. Olen siis toipumassa.
Kiitos vinkistä, 3. Ei kai tässä muuta voi kuin keventää, muuten menee liian synkäksi ja rankaksi. Voisin kokeilla speed-datingiä ensin niin saisi jotain kevyttuntumaa alkajaisiksi. Hienoa että jaksat työssäsi!
Kauheaa kaivata rakkautta niin epätoivoisesti. Rakkaus omaan itseen ja ystävien rakkaus ei vaan riitä. Eikä se kuitenkaan tarkoita sitä että olisi täysin vailla elämän tarkoitusta, mutta jotain hyvin tärkeää puuttuu.
Ap
Nyt olen siis jo vuoden ollut poissa työelämästä eikä mitään liikahtamista ole tapahtunut. Olen hakenut uudelleen koulutukseen mutta en tiedä jaksanko aloittaa sen.