Oletko valmentanut teinisi kovaan kilpailukulttuuriin opiskelussa ja työelämässä?

En. Olen antanut sen viettää huoletonta nuoruuttaan.

Meidän pojat pelaa molemmat futista ja olen usein kentän laidalla huutamassa raivona. Hyvä opettaa lapset kilpailemaan ja ottamaan tosissaan. Molemmat saa ysejä ja kymppejä paitsi Niilolla pari kasia, koska kuviksen opettaja ei tajunnu mun pojan taidetta :D

Taitaa AP olla oikeassa. Itselläni ei ole lapsia mutta nykypäivän lapsilla/nuorilla ei varmaan tule olemaan helppoa tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa AP olla oikeassa. Itselläni ei ole lapsia mutta nykypäivän lapsilla/nuorilla ei varmaan tule olemaan helppoa tulevaisuudessa.

Päinvastoin. Heillä on erilaiset arvot ja hyvä tulevaisuus

Tiesitkö että joka sukupolvesta on sanottu näin, on vaikeampaa, ovat huonompia

Mahtaakohan auttaa tuo, kärki on kapea ja huipulla tuulee. Joka tapauksessa tulevaisuudesta ei voi tietää. 

Olen.

Yliopistoon pääst ratkeaa yo-todistuksilla yhä enemmän, joten jo 16-vuoiaana peruskoulun jälkeen pitää tietää, mihin lukiossa keskittyy ja mihin kannattaa satsata. Huoleton nuoruus on mennyttä ja murkkuikä pahimmillaan.

futisfaija kirjoitti:

Meidän pojat pelaa molemmat futista ja olen usein kentän laidalla huutamassa raivona. Hyvä opettaa lapset kilpailemaan ja ottamaan tosissaan. Molemmat saa ysejä ja kymppejä paitsi Niilolla pari kasia, koska kuviksen opettaja ei tajunnu mun pojan taidetta :D

Minäkin vedin meidän tyttöjen voikkavalmentajaa turpiin kun tuli väkättämään että pusken niitä liikaa. Jossei nyt opeta kyynärpäätaktiikkaa niin milloin sitten? Ne juoksee kiviä repussa harkkoihin ja kotiin että lihakset kehittyis muita nopeemmin. Tämä oli kuulemma vähän liikaa. No, nyt on seuran vaihto edessä. Taidetaan tilata Kiinasta henk. koht. valmentaja, siellä osataan oikee kilpavalmennus.

En usko repimiseen, puskemiseen, kilpailuun enkä pakkoon.

Ap ei  ymmärrä  että ei ole pakko olla  toisen palveluksessa. Voi  myös itse perustaa firman.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei  ymmärrä  että ei ole pakko olla  toisen palveluksessa. Voi  myös itse perustaa firman.

Persaukisena ilman suhdeverkostoja sekään ei onnistu. Jotain pitäisi myös osata myydä.

Just luin tutkimuksen, jonka mukaan pitkät työurat on olleet hyvin pienen vähemmistön "etuoikeus". Kun on tutkittu palkkatyöuria 1800-luvun lopusta 2000-luvulle, on huomattu, että nykyinen pätkätyö ei ole mikään uusi ilmiö. Meillä on ollut runsaasti töitä, joissa väki on ollut vain osan vuodesta palkkatöissä. Vasta nyt, kun joutenolosta maksetaan ja väki pohtii, viitsiikö mennä töihin, kun muutenkin pärjää, on keksitty tämä pätkätöistä valittaminen.

Harvalla meistä on iäkkäitä tuttuja, jotka teki täyden työuran. Useimmilla on katkoja, mutta ei esim. vanhat kirvesmiehet niistä juttele, ne kuului elämään.

Kai olet muistanut kilpailuttaa teinisi? Veikkaan, että ovat alempaa keskiluokkaa jos tuollaisia joutuu miettimään. Älä huoli, saatat vielä keskiluokkaisia niistä saada, vaikkei varaa olisikaan kunnollisiin uusiin yläluokkaisiin sijoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Just luin tutkimuksen, jonka mukaan pitkät työurat on olleet hyvin pienen vähemmistön "etuoikeus". Kun on tutkittu palkkatyöuria 1800-luvun lopusta 2000-luvulle, on huomattu, että nykyinen pätkätyö ei ole mikään uusi ilmiö. Meillä on ollut runsaasti töitä, joissa väki on ollut vain osan vuodesta palkkatöissä. Vasta nyt, kun joutenolosta maksetaan ja väki pohtii, viitsiikö mennä töihin, kun muutenkin pärjää, on keksitty tämä pätkätöistä valittaminen.

Harvalla meistä on iäkkäitä tuttuja, jotka teki täyden työuran. Useimmilla on katkoja, mutta ei esim. vanhat kirvesmiehet niistä juttele, ne kuului elämään.

Yhteiskunta oli ehkä likkuisen erilainen muutenkin kun yli 60 prosenttia taloudesta oli mastaloutta, jossa kesä- ja talvityöt vaihteli ja aina löytyi keikkaa savotoilla ja metsissä, kun peltotyöt oli tehty. Ei ole paluuta siihen aikaan! Hyvinvointivaltioon kuului nimenomaan pitkiä työsuhteita sotien jälkeen, kun teollistuminen ja palvelurakenne kehittyi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai me niitä turhaan johtajatyyppien hautomossa, lätkässä, kuljeteta.

Nyt olet ymmärtänyt johtajatyypin aivan väärin: johtajilta vaaditaan älyä(kin), mitä taas lätkäpelaajilla harvemmin on... Ovat keskimäärin tyhmiä kuin saappaat, ainakin ammattilaisjääkiekkoilijat. Tyhjä katse suu auki loistavat merkkinä, ettei aivoissa liiku mikään.

Olen sanonut ettei työelämässä kannata liikaa murehtia työnantajan puolesta, tekee vaan niin kuin on itselle paras. Vaihtaa työpaikka, eikä mieti miten työnantaja pärjää ilman häntä. Ei se työantajakaan sellaisia mieti.

Itse en tunne läheisemmi yhtäkään suuriin ikäluokkiin kuuluvaa, joka EI olisi ollut koko työuraansa vakituisissa töissä. Vanhempani esim olivat omilla aloillaan jopa samoissa rakennuksissa n 30 vuotta, eikä tarvinnut edes huonetta vaihtaa uran aikana.

Annan elää huoletonna ja löytää kiinnostuksensa. Moni ylistressattu sairastuu masennukseen jo lukiossa ja sitten se onkin siinä.

Tulevaisuudessa ei ole työpaikoista samanlaista kilpailua kuten nyt, sillä väki vähenee.

Ei, en ole. En osallistu siihen itsekään (downshiftaaja). Olen opettanut luottamaan itseensä ja valitsemaan oman tiensä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt. Tytär on "kympintyttö" mutta ei ollenkaan kilpailuhenkinen. Päätynee humanistiselle alalle työttömäksi, vaikka mahdollisuuksia olisi minne vain.

Omapahan on elämänsä.

Kuulostaa multa. Hyvin kävi (terveisiä tyttärelle), näin nelikymppisenä on sen verran varallisuutta, ettei enää tarvitse tehdä kokopäivätöitä. Toki se on tehty duunarihommissa ja sijoittamalla, se humanistinen ala on sielun ravintoa. ;) Pitää tehdä sitä, minkä avulla tulee onnelliseksi, tälläkään kympin tytöllä se ei koskaan ole ollut työ tai ura.