Aikalisä

Facebookkiin pelaamaan erilaisia pelejä kuten Farm Villeä. Samoin kannattaa tsekata amazonista kaikki mahdolliset DVD boksit sarjoista, jotka olet aina halunnut nähdä alusta loppuun!

Uusi vauvakuumeinen lukija ilmoittautuu! Aivan mahtava blogi, osaat kyllä kirjoittaa ihanan värikkäästi!

Heips ja voih!



Nyt sitten vaan vaakatasoon, niin jäätävän tylsää ja rasittavaa (ei-fyysisessä mieless) se onkaan. Niin on sit kuitenkin paras, kupit sen tietää.



Kun olin viimisilläni paksuna ja valittelin tylsyyttä, yks tuore äiti mulle sanoi, et nauti. Sillon mietin vaan, et niin mistä, Salkkareiden uusinnoista ja verenpainettanostattavista nettikeskusteluista? Mut nyt sen vasta tajuaa. Oon jo vakaasti päättäny alkaa uskoa viisaampia ja jättää omat järkeilyni huomioimatta. Ei odotusaika turhaan oo odotusaika.



Et jaksa nyt vaan. Vaikka aikaa käy pitkäks ja on niiiiin tylsää ja haluais jo, et alkais tapahtua (varsinkin jos sulle vielä sanotaan, et kun sul on jo supistuksia niin varmaan synnytät etuajassa -jos otat rauhassa nyt, niin ei tartte moista pelätä, usko pois :D), niin yks kaunis aamu sä heräät siihen, kun se nyytti, mikä vasta möyri sun sisuskaluissa, kääntyy itekseen ympäri, katsoo sua silmiin ja nauraa ääneen. Tai päristää huuliaan. Tai kakkaa tavallista kakkaa eikä sitä maitosinappia. Ja sillon ne on kaikki jo niin pirun isoja asioita ja sitä alkaa toivoa, ettei ikinä unohtais mitään, et kellot pysäis ja aika lakkais kulumasta. Niin. Sitä se äitiys kai on: toive siitä, et vois aina muistaa kaikki ne kakat :/

Pipa: Hyviä ehdotuksia! Will & Gracen ja kaikkien muiden ikinä tuotettujen 30-minuutin komedioiden putkesta saisikin varmaan helposti pari viikkoa kasaan :)

Riikka: Tervetuloa ja kiitos! Teitä onkin jo ainakin tusina ;)

Maiju: Hemmetin kupit. Mutta oikeassahan ne on, tuntee sen välillä mahassakin. Mutta olen kuullut paljon samanlaisia kommentteja, ja se on varmasti totta. Varmaan vuoden päästä kaipauksella muistelee näitä hetkiä jolloin saattoi olla lähes muumioitunut tylsyydestä. Joskin odotan innolla Miniä. En niinkään sitä kakkaa, mutta sitä kakaraa :D

Kyllä sitä malttaa vaan maata kun muistaa että ne kipeät supistukset voivat aloittaa synnytyksen... Ole vaan kun kerran saat ja luvan kanssa =D

Minäkin jouduin muutamaksi päiväksi sairaslomalle, tosin pahoinvoinnin ja verenpaineen takia. Rv nyt 13+5 (vasta?! piti ihan laskeskella, kun luulin olevani pidemmällä...), ja viime viikolla passitettiin lepäämään. Menin siis valittelemaan ikuista ympärivuorokautista pahoinvointia, mutta verenpaine taisikin olla suurempi syy sairaslomaan. Yritin vielä selittää sille neuvolan tädille, että "ei mulla mitään stressiä oo, oon vaan niin laiska, että makaan vaan jos ei oo pakollista tekemistä, miks muut oksentaa ja jatkaa sit hommiaan niinkuin ei mitään, ja minut pahoinvointi lyö ihan kanveesiin, etkö tajua että laiskuuteen tässä pitäis saada lääkettä". Tätiä huvitti kovasti minun selittely (oli siis aika paljon hommia viime viikolla, eikä siihen mitään sairaslomaa kaivattu), katsoi merkitsevästi ja tokaisi, että "on se kumma että raskaana oleva nainen makaa keskellä päivää". :D



Minä käytin sairaslomani niin, että makasin kun oli paha olo ja treenasin kun ei ollut. Yleensä makaan kun on paha olo ja olen töissä kun ei ole, mistä syystä en saa harjoiteltua juurikaan. Mut lukeminen ja elokuvien (Titanic ainakin!!) katsominen odottaa sitten, jos joudun pitemmäksi aikaa kotiin. Tai viimeistään äitiyslomalla.



Pahoinvoinnista vielä sen verran, että kävin tuossa Tukholmassa soittotuntiristeilyllä. Laivamatka meni hyvin, vaikka yöllä vähän keikuttikin. Pelkäsin hurjasti, että viettäisin koko laivallaoloajan pää vessanpöntössä, mutta pahoinvointi pysyikin ihan normaalin rajoissa. Mutta. Samantien kun tulin kotiin, päädyin tuttuun asentoon vessan lattialle. Ja oksentamiseen ei kyllä ikinä totu! Minä inhoan sitä edelleen yhtä paljon kuin viisivuotiaana.

Elina: Kyllä siihen tottuu :D Sori vaan, pari kuukautta lisää ja jatkat oksentamisen jälkeen päiväaskareitasi ihan yhtä sujuvasti kuin jos se ois ollut pieni aivastus :)

Kiitos hauskasta blogista, hyrisen aina lukiessani huomioitasi, että samanlaista mamotusta on ilmassa kuin itsellänikin.. :)



Itselläni on ylihuomenna maaginen laskettu aika (!) ja olo on melko pinkeä. Kuukausi kotona tuntui ensi alkuun vitsiltä tyyliin - Täh, saako siitä vielä palkkaakin? - mutta pian ensimmäisen viikon jälkeen "taannuin" oikein leppoisaan päivärytmiin: miehen lähdettyä töihin klo 8 käänsin kylkeä pariksi tunniksi (unenlahjani ovat olleet, onneksi, niin hyvät ettei vauvan jymäytykset vatsanahassa paljon niitä ole haitanneet, ja ainahan on kylkiasento..), peseydyin ja ennen kaikkea, rasvasin, hartaasti pyöristynyttä kumpua, söin nautinnollisesti aamiaista kera hesarin ainakin tunnin ajan (!) jonka jälkeen pikku siivoustuokio, FB:ssä norkoilua, ehkä leipomiskohtaus, lisää mediaa digiboksista jne. Iltapäivän kuluessa alkaakin sitten ramaista, jolloinka päikkärit eivät ole ollenkaan huono idea, ja sitten voikin harkita ulkoilua.. Tämä onkin ollut oma akilleen kantapääni: ennen spinning-riippuvaisesta on tullut ensin alkuraskauden rauhallisten kuntosalitreenien kautta pitkiä kävelylenkkejä harrastava, sittemmin iskias-vaivan myötä (vkosta 35 eteenpäin) etanavauhtia lyllertävä barbamama, jonka max päiväkävelyannos on 1 km mukaan luettuna kotona köpsöttely. Aarrgh. Pahinta mitä voi olla, on se kun oma liikuntakyky rajoittuu minimiin, ja kaupan päälle joka askeleella tuntuu kuin piikkiä pyöriteltäisiin pakarassa.



Onneksi tuo on nyt helpottanut -ihan itsekseen painopisteen siirryttyä eteen päin- ja tunnen olevani aika hyvin voimissain koitoksen edessä :)



Summa summarum, kyllä se aika alkaa ekojen päivien jälkeen kulua yllättävän nopeasti, ja kuten Maiju totesi, joutilaisuudesta kannattaa nauttia. Työorientoituneelle pakkopysähdys ainakin tarjoaa loistavan mahdollisuuden kuunnella välillä omiakin ajatuksia.



Tsemppiä kaikille odotukseen, ja pitäkäähän peukkuja ekakertalaiselle.. Omaa mamotustani puran Mamon maailma -blogissa, johon alan kirjata vauva-ajan ihanuutta heti kunhan papumme on suopea saapumaan.

Mamo: Onnea synnytykseen, ja toivottavasti kaikki menee hyvin :) Täällä viime viikko meni aika samalla tavalla kuin yllä kuvailemasi äitiysloma-arki. Pakkasessa ei ole enää millekään leipomukselleni tilaa :D

Mitäs sitä muuta, kuin ottaa rennosti. Ompelu jne kädentaidot on mulle niin itsestään selviä, että ei ollu raskauden ainakankaan mitään suurempaa "mitä tekisin nyt, kun en voi muutakaan" -fiilistä. Ja olin valitettavasti työttömänä...

Sukkia, peittoja, kestovaippoja, pieniä nuttuja ja hattuja... Sellasita voi tehdä, jos ei muuta ajalleen keksi. Blogia kirjoitat, mutta voisi tehdä myös leikekirjaa valmiiksi.. Jälkikäteen sitä aikaa ja energiaa on valitettavan vähän... :D

Tiedän tunteen. Jouduin itse olemaan jumppaamatta ja lepäilemään ja saikkuilemaan koko raskaus ajan. Ei, kävinhän minä kahdessa jumpassa, mut sitten taas tuli kielto päälle. Se harmittaa ja tuntuu, ettei millään aika kulu. Mutta usko minua, kun sanon, että nuku ja lepäile nyt ja tee kaikkea rentouttavaa, mistä et ehkä pääse seuraavaan vuoteen nauttimaan lapsen syntymän jälkeen. Itse synnytin 33 viikolla pienen keskospoikasen, jonka kanssa menikin sitten puoli vuotta ensin ihan sumussa ja tuntuu ettei ole viimeisen vuoden aikana kuin haaveillut sellaisesta päivästä, että saisi vaan makoilla ja katsoa vaikka televisiota.

Tätä nykyä, jos yritän hetkeksi mennä makaamaan sohvalle telkkarin ääreen, meidän virkeä jättiläisvauva konttaa välittömästi telkkarin luo ja sulkee sen ja taas avaa ja taas sulkee ja sitten ottaa ja tyhjentää vetolaatikosta kaikki dvd:t lattialle ja katso nyt sitten siinä oikeesti joku elokuva tai edes 30 min mittainen ohjelma :)

Jaksamista ja voimia loppuraskauteen!