Missä menee uteliaisuuden ja kyyläyksen välinen raja?
Kommentit (5)
Uteliaisuus on sitä, että on kiinnostunut tietämään asioita toisen elämästä ja tästä ihmisenä. Kyyläykseksi se muuttuu silloin, kun oma elämä alkaa jatkuvasti pyöriä sen ympärillä, mitä tämä henkilö nyt tekee ja miksi, mistä tulee ja mihin menee, kenen kanssa ja milloin. Kyyläys on useimmiten myös negatiivissävytteistä eli tarkoitus on päästä kummeksumaan, päivittelemään ja paheksumaan tätä kyyläyksen kohteena olevaa henkilöä.
Tiivistettynä: uteliaisuus on positiivisesti sävyttynyttä ja sen kautta halutaan oppia tuntemaan toista ihmistä. Kyyläys on negatiivissävytteistä, pakkomielteistä ja toista ei haluta oppia tuntemaan sellaisena kuin on, vaan päästä purkamaan omia turhautumia paheksumalla ja juoruilemalla kyseisestä ihmisestä.
Uteliaisuutta: katsot ikkunasta nopeasti ulos jäämättä seuraamaan mitään tapahtumaa (ellei sitten tapahdu jotain poikkeuksellista), kuten naapurin ikkunaa tai jonkun kävelyä.
Kyyläämistä: katsot ikkunasta ulos kiikarilla.
Se on juurikin sitä mitä pienillä paikkakunnilla tehdään. Jos joku näkee sut jossain, niin raportoidaan juurikin negatiivisessa mielessä siitä toisille. Juoruamista ja päivittelemästä, niinkuin edellä mainittiin. Hyvä kirjoitus.
Kaikki tämä negatiivista puhetta ja tietävät sen itsekin.
Kerro se esimerkki, johon tarvitset rajanvetoa.
Ei kukaan tuohon voi vastata yhtään mitään muuten.