Kirkon perheneuvonta

Joo oli tosi hyvä. Tosin aika erilainen kuin alkuun kuvittelin. Kävin yksin, kun mies ei suostunut, silti saimme riittävän svun ja yhdessä ollaan edelleen.

Ollaan käyty seurakunnan järjestämässä pariterapiassa, ilmaista lystiä sekin kirkon jäsenille. Kyllähän siitä apua on. Ainakin, jos vertaa tilanteeseen ettei kävisi missään saati yrittäisi edes selvitellä riitoja yms.

Olen käyttänyt omassa erotyöskentelyssäni. Ajatuksenani oli jo alun perinkin siisti ero eli en lähtenyt korjaamaan suhdetta - tiesin, että suhde on tiensä päässä. Meillä ei ollut lapsia, joten siinä mielessä ei ehkä niin paljon syytäkään alkaa miettimään, että voisimmeko jatkaa. Kävin suurehko kaupungin alueella seurakunnan perheneuvonnassa, asuin kuitenkin pienemmässä naapurikunnassa. Kukaan ei kysynyt, että olenko uskovainen. Kukaan ei kysynyt, kuulunko seurakuntaan. Kukaan ei kysynyt, että asunko siinä kunnassa, josta palvelua sain. Kukaan ei koskaan millään tavalla maininnut uskontoa tai mitään vakaumusta - se ei kuulu perheterapian henkeen. Palvelu oli tosiaan ilmaista. Olen nainen ja tapasin naistyöntekijää. Käsittääkseni parien ollessa kyseessä, voi tavata myös siten, että mukana on sekä nainen että mies. Miehelle voi olla miestyöntekijä. Molemmilla voi olla oma työntekijä. Ja tavataan myös parina, jolloin mukana voi olla kaksikin työntekijää. Minulla erittäin myönteinen kokemus tuosta palvelusta - suosittelen lämpimästi!

Hyvä se on. Jeesuksen parisuhteita käyttävät esimerkkinä.

Meistä ei kumpikaan kuulu kirkkoon, mutta ollaan käyty reilun vuoden aikana 8 kertaa tuolla. Avioliiton se pelasti.